Kahvi maidolla

ja sokerilla.
Joka aamu,
yksi mukista ja toinen
termosmukista.
Paljon maitoa,
mustasta ja valkoisesta vaaleanruskeaa,
maitokahvia.

Jos mustaa ja valkoista ei lasketa,
on lempivärini grafiitinharmaa.
Pukeudun yleensä kesällä valkoiseen, talvella harmaaseen
ja sen puutteessa mustaan -noin pääpiirteittain, sillätavallaperusjuttuna.

Muutenkin kuin pukeutumisessa,
jos ei ole valkoista, on seuraavana musta tai harmaa.
Tänä vuonna kalenteri on musta, niinkuinyleensäaina,
koska valkoisia kalentereita ei ole, ainakaan siellä missä minä olen.
Kynän löysin jostain, tykkään kirjoittaa ohuilla tusseilla, likimain inhoan kirjoittaa kuulakärkikynällä.
Ja puhelin on valkoinen.
Tunnustan täysin pinnallisuuteni tässä(kin) kohtaa, minulle on aika yhdentekevää mikä puhelin on, kunhan
sillä voi soittaa, lähettää tekstareita, siinä on muistutustoiminto ja netti.
Ja nykyisin, kunhan siihen saa WhatsApp :in!
Eli tässä kohtaa voin aika pitkälle hankkia puhelimen ulkonäön perusteella,
ja jos saa valkoisen niin se on sitten se.
Käytän puhelinta aina puhelimen "loppuun" ja ostan uuden vasta kun on pakko.
Nämä kulkee joka päivä siellä missä minäkin,
joten pitää olla just eikä melkein, sellaisetkuinminätykkään.

Kesällä ne kulki siinä valkoisessa mopin laukussa. Ja vielä syksylläkin.
Joululahjaksi sain mieheltäni uuden laukun, ihansamanlaisenkuinsevalkoinen,
mutta mustan.
Nyt on kaksoset, musta ja valkoinen,
valkoinen kesäksi, musta talveksi,
tykkään ♥

Pidän rutiineista, pidän tavaroista joilla on historia, pidän kuluneisuudesta
ja tutuista asioista. Pidän siitä tunteesta
joka tulee kun ottaa tutun tavaran, joka on tuttu jo vuosian takaa,
ja käyttää sitä edelleen.
Saa olla vähän rispaantunut.

Tässä laukkuasiassakin.
Koska tämä on tosiaan asia, sillä minä en ole käyttänyt käsilaukkuja kun vasta yli 3-kymppisenä.
Ensimmäiset vuodet siitäkin meni hoitolaukun varjolla, josta se tapa jäi.
Ja olen tavattoman nirso.
Huomasin aika pian, ettei tuo musta käy yhtään lempivyöni kanssa.
Olen ostanut vyön joskus, ehkä 15 vuotta sitten, ja se on täydellinen.
Se on minun farkuissa lähes poikkeuksetta aina,
ja käytän farkkuja päivittäin.
Tässä kohtaa tajusin samalla että vaikka olen aina ajatellut etten pidä ruskeista laukuista,
taidan sittenkin tarvita sellaisen. Sellaisen joka on täydellinen
ruskean vyön, farkkujen ja valkoisen paidan kanssa.

Näin sellaisen tosi kivan kuukausia sitten, jaotinsiitätiettykuvan,
mietin taas asiaa useamman kuukauden, taas.
Lopulta päätin että tämä se on, koska se pyöri mielessä, ei jättänyt rauhaan.
Menin takaisin stockalle ja huomasin ettei laukkua enää ole.
Ostot lupasivat selvittää mikä laukku on kyseessä
ja kävin Marc O'Polo n Kampin liikkeessä myös selailemassa katalogia.
Lopulta sovittiin että Stockmann tilaa laukun minulle Saksasta.

Meni viikko ja toinenkin, kolmas, neljäs, janiinedelleen.
Lopulta meilasin yhteyshenkilölle ja sain kuulla että laukku oli jostain syystä edelleen tilaamatta
mutta laittoivat nyt viipymättä tilaukseen ja saan laukulle hyvityksenä alekupongin.
Loistavaa, voiskohan mennä enempää putkeen!

Tällä viikolla se tuli,

ruskea laukku, i h a n a.
Maltan tuskin odottaa sitä kuluneisuutta, pehmeyttä, rispaantuneisuutta.
Maltan tuskin odottaa kesää, Sanükin lipilapeja, farkkuja ruskealla vyöllä, valkoista paitaa ja maitokahvia,
kesäterassilla.

Nyt tietenkin puuttuu se täydellinen musta vyo seuraaviksi vuosikymmeniksi,
mustan laukun kaveriksi.
Mutta se tulee vastaan, ajallaan, olen varma siitä, ainahan ne.
Näillä mennään nyt,
mustalla, valkoisella ja maitokahvilla.

Nämä kuvat on muuten otettu sillä minun,
nyt aivan liian vähällä käytöllä olleella,
Canonin 50 mm:llä.
Tässä on se kuluneempi ja tutumpi putki,
vähän rispaantunutkin.

 Hyvää Viikonloppua kaikille !