Suokaa anteeksi,

mutta innostuin vähäsen.

Enkä ihan vähäsen, vaan olen ollut

ihan täpinöissäni jo pitkään!

Minulla oli pienenä sellainen kultareunainen kirja jossa oli satu.

Satu oli muistaakseni vieraalla kielellä tai ehkä en osannut vielä lukea

mutta katsoin aina kuvia.

Siinä oli tyttö ja poika, sisarukset,

ja he saivat lahjaksi polkypyörät.

Vanhanaikaiset, punaisen ja sinisen, aivan upeat.

Harmitti kun se tytön pyörä oli muistaakseni punainen,

enkä pitänyt siitä väristä, mutta pyörä näytti kivemmalta.

Tai sitten se oli toisinpäin.

Se johtuu siitä, että olen itse ollut aina poikatyttö.

En ikinä päässyt tulokseen, kumpi niistä olisi ollut kivempi.

Minulla ei ikinä sellaista pyörää ollut.

En ollut ikinä nähnyt sellaisia missään, vanhanaikaisia.

Ja ei sellainen olisi ollut yhtään tarpeeksi poikamainen,

vaikka siinä kirjan kuvassa, lasten iloisten ilmeinen kera,

olikin juuri täydellinen.

Olisin halunnut BMX:n mutta äiti ei suostunut,

eikä mihinkään muuhunkaan poikien pyörään.

Niinpä minulla oli Terässiipi ja Tunturi ja

ajoin niillä crossia metsässä.

pompulla oli ensimmäisenä pyöränä Nopsan F1.

Sitten seuraava oli Konan Makena.

Poikien pyöriä, tosi mageita.

Mutta,

nyt päästään innostukseen tyttöjen pyöristä.

Sillä meillähän on tyttö joka tykkää tyttöjutuista.

Mitä tytömpi, sen parempi!

Ja poikatytöstäkin on tullut vähän tytömpi,

tässä vuosien saatossa.

Ja minähän etsin.

Ja löysin!

Täydellisen, vaaleanpunaisen, valkoisen.

♥ cruiserin ♥

Vain tupsut piti tehdä itse, muuten

se on siinä.

Apupyörätkin on valkoiset mutta ei vielä kiinni.

Kotona jo vähän kokeiltiin, pyörä on kuulema hyvä

-myös 4-vuotiaan uhmiksen mielestä.

Se on tärkeintä.

Ja tää on niiiiiiiiin magee,

vanhanaikainen,

että laitan vielä yhden kuvan!

*