19.12.2009

Laitanpa vielä muutaman ...ja vähän tarinoita.




Tässä meidän iltapäiviä.




Koska Padmé nukkuu rattaissa nykyään aina kun haen Pompun, ehdimme pojan kanssa hassuttelemaan. Canadabootsit liukuvat kivasti joten niilllä voi luistella ja välillä muksahdella. ei kai 8-vuotias maassa makaava poika herätä pahennusta? On mukava viettää aikaa välillä "kaksin" pojan kanssa, tuo uhmakas taapero tuntuu vievän aika paljon sitä aikaa joka kuitenkin molemmille lapsille pitäisi jakaa. Olen miettinyt miten isommissa perheissä tunnit päivällä riittävät mutta ehkä ne resurssit venyvät tarpeiden mukaan.








Tyttö tykkää edelleen piirtää vaikka siinä ehkä hienoinen suvantovaihe onkin. Tämä esittää kuulemma joulukuusta. Vaikka tyttö on jo 2,5 -vuotias ei hän juurikaan puhu. Yksittäisiä sanoja mutta niitäkin mielestäni aika vähän, ihan muutamia parin sanan lauseita tulee. Aakkoset hän osaa ja ymmärtää kaiken puheen mutta jostain syystä se oma puhe puuttuu, kaikki aikanaan.








Nyt kylmällä olen huomannut että kaikki Isoveljestä neulotut vaatteet ja asusteet ovat kullanarvoisia. Perjantaina oli pakkasta liki 20 astetta, tyttö nukkui rattaissa 1,5 tuntia -lämmikkeenä 3 kerrosta villaa ja haalari. Ei ollut kylmä, varpaissa ehkä hieman alkavaa viilentymää. Huopikkaiden alla oli 2 villasukkaa ja kaikista yhdistelmistä tämä on toimivin. Hainkin eilen Vincentistä ohuita villasukkia (kiitos vinkistä) ja luulen että jätämme puuvilla- ja thermosukkien käytön kovilla pakkasilla kokonaan pois. Olen myös huomannut etteivät aikuiset pukeudu yhtä lämpimästi kuin lapset, olin perjantaina ainoa ihminen Stadissa toppahousuissa jonka näin, tästä ajattelin myöhemmin tuottaa lisää pohdintaa ja ehkä kuviakin.



Saas nähdä millon seuraavan kerran palataan asiaan.
Mikäli minusta ei kuulu, olen syömässä kinkkua ja joulutorttuja.
Erittäin hyvää jouluviikkoa!


Ps. Piti vielä kertoa semmoinen juttu että tuossa perjantaina astelin Nappikauppaa kohti pitkin Annankatua ja toiselta puolelta tietä kuului parivuotiaan lapsen erittäin raivokas uhmakiukkuraivohuutoitku. Mietin siinä että onpas mukavaa että oma lapsi istuu nätisti rattaissa, tuohan voisi olla meilläkin tilanteena. Samalla tajusin että seuraavalla kerralla kun se meidän mukula huutaa, pitääkin muistaa olla iloinen että tuotan todennäköisesti muille kuuloetäisyydellä oleville äideille todella hyvää mieltä ettei heidän lapsensa sillä kertaa kiukkua ;) 

7 kommenttia:

  1. Mainio tuo pohdinta ps.:ssä :D Pitänee seuraavan kerran muistaa, jos mukulat huutaa (todella harvoin niin käy, enemmän nuo kotona sitten kiukkuavat).

    Meillä on myös kasivuotias (sekä 3- ja 1½ vuotiaat), ja mä tapaan "karata" vanhimman kanssa lenkille, kaupoille, ihan mihin vain aina silloin kun kotona on joku "hyväksikäytettävä" eli lapsenlikaksi isi, eno, mummo, pappa tms. Lenkillä me Esikoisen kanssa sitten nujuutellaan, juostaan kilpaa, puhutaan henkeviä jne. Eli pidetään hauskaa! Nää hetket on kyl kullanarvoisia <3

    Aivan ihana tuo eka lintukuva!

    VastaaPoista
  2. Voi miten mahtavia kuvia taas :)

    VastaaPoista
  3. Hei, oikein mukavaa joulua teidän perheelle! Olipa hauska lukea vaatetuspohdintaa sillä minä olen kovin miettinyt kanssa pakkasvaatetusta. Mikä riittää ja mikä on liikaa...

    VastaaPoista
  4. Ihania kuvia!!
    Mukavaa joulunaikaa teidän perheelle!
    /Sanna

    VastaaPoista
  5. Kyllä se aika on kortilla monen lapsen kanssa. Pitäisi olla äidin omaa aikaa, parisuhdeaikaa. Aikaa teinin kanssa, aikaa esiteinin kanssa. Aikaa kahden nuorimman kanssa. Joskus on ihan oikeasti huono omatunto asiasta kun ei vaan yksinkertaisesti ole aikaa. Sitten sitä vaan sumplitaan.
    Meillä on onneksi apuna aivan ihana äitini joka välillä ottaa lapsia luokseen, aina vain yhden kerrallaan. Lapset tykkää tuosta tosi paljon kun saavat silloin täysin jakamattoman huomion.

    Mukavaa jouluviikkoa sinnekin!

    VastaaPoista
  6. Hieno tuo Padmén pipo.
    Edellisen postauksen luontokuvat oli U-P-E-I-T-A!! Ja tuo lintu...

    Meidän tyttö on nyt reilu 1,5v. Kuvaamasi raivareita ei ole vielä koskaan saanut, ei julkisesti, ei kotona.. Jos joku asia alkaa harmittaa, se on tähän asti selvinny viel puhumalla ja raivarit ollaan vältetty. Mutta eiköhän niidenkin aika tule ja silloin yritän muistaa oivan pohdintasi :)

    Mukavaa loppu vuotta teidän perheelle <3

    VastaaPoista
  7. Voi, mä tiedän mitä tunsit tuossa loppukirjoituksessasi. Siihen pystyy samaistumaan vain vahvalla temperamentilla varustetun lapsen äiti. Lapsen, jonka kiukku ei katso aikaa eikä paikkaa, vaan ainoastaan sitä nimenomaista tilannetta ja omaa tuntemusta siinä tilassa. Ja äiti, joka kerta toisensa jälkeen huokaa kun "paremmat kasvattajat" katsovat ohikulkiessaan pitkin nenän vartta. Jos ei tolkutonta raivoa julkisessa tilassa ole joutunut ottamaan vastaan ei tiedä mitä se on. Eikä kyse ole kasvatuksen puutteesta, voi kuulkaa, ette arvaa mitä se meno olisi ilman kasvatusta!

    Oikein ihanaa joulua teille!

    Jenni

    VastaaPoista

Ihan mahtavaa jos ehdit jättää kommentin,
ilahdun ihan jokaisesta!
Kiitos kun kävit ♥