Laitanpa vielä muutaman ...ja vähän tarinoita.

Tässä meidän iltapäiviä.

Koska Padmé nukkuu rattaissa nykyään aina kun haen Pompun, ehdimme pojan kanssa hassuttelemaan. Canadabootsit liukuvat kivasti joten niilllä voi luistella ja välillä muksahdella. ei kai 8-vuotias maassa makaava poika herätä pahennusta? On mukava viettää aikaa välillä "kaksin" pojan kanssa, tuo uhmakas taapero tuntuu vievän aika paljon sitä aikaa joka kuitenkin molemmille lapsille pitäisi jakaa. Olen miettinyt miten isommissa perheissä tunnit päivällä riittävät mutta ehkä ne resurssit venyvät tarpeiden mukaan.

Tyttö tykkää edelleen piirtää vaikka siinä ehkä hienoinen suvantovaihe onkin. Tämä esittää kuulemma joulukuusta. Vaikka tyttö on jo 2,5 -vuotias ei hän juurikaan puhu. Yksittäisiä sanoja mutta niitäkin mielestäni aika vähän, ihan muutamia parin sanan lauseita tulee. Aakkoset hän osaa ja ymmärtää kaiken puheen mutta jostain syystä se oma puhe puuttuu, kaikki aikanaan.

Nyt kylmällä olen huomannut että kaikki Isoveljestä neulotut vaatteet ja asusteet ovat kullanarvoisia. Perjantaina oli pakkasta liki 20 astetta, tyttö nukkui rattaissa 1,5 tuntia -lämmikkeenä 3 kerrosta villaa ja haalari. Ei ollut kylmä, varpaissa ehkä hieman alkavaa viilentymää. Huopikkaiden alla oli 2 villasukkaa ja kaikista yhdistelmistä tämä on toimivin. Hainkin eilen Vincentistä ohuita villasukkia (kiitos vinkistä) ja luulen että jätämme puuvilla- ja thermosukkien käytön kovilla pakkasilla kokonaan pois. Olen myös huomannut etteivät aikuiset pukeudu yhtä lämpimästi kuin lapset, olin perjantaina ainoa ihminen Stadissa toppahousuissa jonka näin, tästä ajattelin myöhemmin tuottaa lisää pohdintaa ja ehkä kuviakin.

Saas nähdä millon seuraavan kerran palataan asiaan.

Mikäli minusta ei kuulu, olen syömässä kinkkua ja joulutorttuja.

Erittäin hyvää jouluviikkoa!

Ps. Piti vielä kertoa semmoinen juttu että tuossa perjantaina astelin Nappikauppaa kohti pitkin Annankatua ja toiselta puolelta tietä kuului parivuotiaan lapsen erittäin raivokas uhmakiukkuraivohuutoitku. Mietin siinä että onpas mukavaa että oma lapsi istuu nätisti rattaissa, tuohan voisi olla meilläkin tilanteena. Samalla tajusin että seuraavalla kerralla kun se meidän mukula huutaa, pitääkin muistaa olla iloinen että tuotan todennäköisesti muille kuuloetäisyydellä oleville äideille todella hyvää mieltä ettei heidän lapsensa sillä kertaa kiukkua ;)