Ilman punaista lankaa.

Maanantaina maalattiin punaista.
Malaattiin myös tuolia, käsiä ja kasvoja.
Kokeiltiin vähän kyllä keltaistakin
ja todettiin että maaleja tarvitaan lisää.
Mutta punainen oli se juttu.
En olisi uskonut että se on enne.


Olen viime viikkoina kiertänyt kirpparia sillä silmällä.
Meillä on ollut pöytä Akselissa ja en tietenkään voi vastustaa kiusausta.
Joka kerta pitää kiertää paikka ja katsoa mitä löytyy.
Toki ihan maltillisesti.
Eräs tuttavani juuri kertoi että jos hän myy,
hän monesti ostaa enemmän tilalle.
Se ei ole minulla suunnitelmissa.
Ihan maltillisesti vain.

En ole etsinyt mitään tiettyä,
tai no ehkä vähäsen.
.
.
.
Punaiset huopikkaat, oikea koko, kyllä kiitos.
Jo aiemmin tarttui mukaan töh krokopaita.
Aim sou veri häpiiiii.



Ja sitten asiaan.
Aiemmin lienee ollut puhetta asuteidemme määrästä.
No hyvä kansa, kato käy!
Jo totutulla tavalla rakas esikoisemme hukkaa hanskoja,
parin päivässä.
Joskus ne löytyvät, joskus ei ...tai sitten ne ovat mystisesti
muuttaneet muotoaan ihan erilaisiksi.
Tänään tuli mitta täyteen, nyt riitti.
Olen sinänsä mukava äiti etten laita lasta pakkaseen ilman lapasia.
Se on toisaalta itsekästäkin sillä en halua että lapsi tulee kipeäksi.
Tänään siis siirryin b. suunnitelmaan, lapsi kulkee jälleen tumppunipsuissa.
Kyllä, meidän 8-vuotias tokaluokkalaisemme.
Minulle on aika se ja sama mitä kaverit sanovat,
jos ne hanskat ei muuten pysy niin kokemuksen mukaan ainakin näin.
Tässä mennään tyylillä, mitä pieni edellä sitä isompi perässä.

Maalauskuvat ovat hassuja sillä
salamani patterit olivat latauksessa ;)