Meillä on perusperhe.
Isi, äiti, poika sekä tyttö.
Jotain mitä olin aina haaveillut
mutten ikinä uskonut saavani.
Isi, äiti, poika sekä tyttö.
Jotain mitä olin aina haaveillut
mutten ikinä uskonut saavani.
Ennen pojan syntymää ajattelin että jos hän on tyttö, tulee hänestä poikatyttö. Sellainen olin itsekin ollut, enkä voinut kuvitella tyttöä käsilaukussa ja rinsessahepenissä. Ei, farkut ja pikeepaita, sellainen minun tyttäreni olisi. No ei tullut tyttöä silloin, tulikin poika eli pääsin toteuttamaan äitiyttäni juuri niinkuin toivoinkin poikien vaateosastolla. Saatiin ostaa radiohjattavia autoja, rakennus-sarjoja ja tehä kaikkia mageita ja cooleja juttuja. Ensimmäinen lapseni oli poika juuri niinkuin olin toivonutkin.
Pojan varttuessa huomasin miten pikkuhiljaa ajauduin tyttöjen osastoille, miten mielelläni ostelin tyttöjen vaatteita ystävien lapsille ja miten somalta pienet tytöt näyttävätkään. Juuri ne tyttömäiset jutut kun kaikki on ihanaa ja söpöä. Tytöt virnistävät söpösti, pojat ilkikurisesti. Kun tyttö hölmöilee se on vain hassua, poikien hölmöilyt ovat poikamaisia temppuja joista monesti hieman ojennetaan. Ajatus pienestä tytöstä oli lähtenyt kytemään....mutta ei niitä noin vain saa, siihen tarvitaan todella paljon hyvää onnea. Ei kai minulla niin hyvä tuuri voi olla?
Kätilön kertoessa minulle 2 vuotta sitten vappuna "Täältä tuli tyttö!" parahdin takaisin "Eipäs! Se on poika". Kätilö meni hieman ymmälleen kun sama palaute tuli mieheltänikin, kyseli oliko teille sanottu että on poika tulossa? Ei, ei meille mitään oltu sanottu mutta olimme varmoja että poika tulee, emme osaanneet kuvitellakkaan että saisimme pienen vaaleanpunaisen nyytin... vaikka salaa minä sitä olin toivonutkin. Voi hurja, itkeä tirauttaa siinä piti ja tuijottaa ja tarkistaa monta kertaa että onko tosiaan tyttö siinä ...nimikin oli valmiina vaikka pojan nimeä oli tahkottu kovasti sillä... ei meille tyttöä pitänyt tulla.
Sairaalassa se jo alkoi, KAIKKI oli vaaleanpunaista. Olin vitsaillutkin raskausaikana että jos meillä olisi tyttö, ei muita värejä tarvittaisi -kaapit täyteen vaaleanpunaisia mekkoja! ...uudet vaunut ostettiin, vaaleanpunaiset tietysti ja äitini kanssa surruteltiin vaaleanpunaisia tekstiilejä tytön huoneesen. Ensimmäisenä vuotena lähes kaikki tytön vaatteet sekä tekstiilit olivatkin vaaleanpunaisia ja valkoisia.
Nyt 2 vuotta myöhemmin skaala on laajentunut; turkoosiin, ruskeaan,mustaan ja harmaaseen. Joukkoon on eksynyt pari punaistakin vaatetta. Silti itse sekä ystäväni näkevät Padmén varmasti vielä pitkään vaaleanpunaisena tyttönä, sellainen hän vain on.
Vaaleanpunaisen värin on osittain korvannut tytön luonne. Hän tosiaan on TYTTÖ. Hän on söpö ja veikeä, sopivasti ilkikurinen ja ujo. Hän keikaroi peilin edessä, tahtoo että kynnet lakataan ja viilataan, laukku pitää olla kaupungilla ja shoppailu luonnistuu niin mallikkaasti että viimeksi poistuimme Stockalta asiakkaiden sekä myyjien "awwww"-huokausten saattelemana ulos. Hän kiukuttelee tyttömäisesti ja itkee tyttömäisesti. Hänen eleensä ja käsien liikkeet eivät sopisi pojalle, ne ovat vain liian tyttömäsiä.
Joskus elämä vain on niin täydellistä, meillä on tyttö ja poika ja he ovat juuri omanlaisiaan, ihania ja jostain syystä juuri sitä mistä olin aina haaveillut.
Pojan varttuessa huomasin miten pikkuhiljaa ajauduin tyttöjen osastoille, miten mielelläni ostelin tyttöjen vaatteita ystävien lapsille ja miten somalta pienet tytöt näyttävätkään. Juuri ne tyttömäiset jutut kun kaikki on ihanaa ja söpöä. Tytöt virnistävät söpösti, pojat ilkikurisesti. Kun tyttö hölmöilee se on vain hassua, poikien hölmöilyt ovat poikamaisia temppuja joista monesti hieman ojennetaan. Ajatus pienestä tytöstä oli lähtenyt kytemään....mutta ei niitä noin vain saa, siihen tarvitaan todella paljon hyvää onnea. Ei kai minulla niin hyvä tuuri voi olla?
Kätilön kertoessa minulle 2 vuotta sitten vappuna "Täältä tuli tyttö!" parahdin takaisin "Eipäs! Se on poika". Kätilö meni hieman ymmälleen kun sama palaute tuli mieheltänikin, kyseli oliko teille sanottu että on poika tulossa? Ei, ei meille mitään oltu sanottu mutta olimme varmoja että poika tulee, emme osaanneet kuvitellakkaan että saisimme pienen vaaleanpunaisen nyytin... vaikka salaa minä sitä olin toivonutkin. Voi hurja, itkeä tirauttaa siinä piti ja tuijottaa ja tarkistaa monta kertaa että onko tosiaan tyttö siinä ...nimikin oli valmiina vaikka pojan nimeä oli tahkottu kovasti sillä... ei meille tyttöä pitänyt tulla.
Sairaalassa se jo alkoi, KAIKKI oli vaaleanpunaista. Olin vitsaillutkin raskausaikana että jos meillä olisi tyttö, ei muita värejä tarvittaisi -kaapit täyteen vaaleanpunaisia mekkoja! ...uudet vaunut ostettiin, vaaleanpunaiset tietysti ja äitini kanssa surruteltiin vaaleanpunaisia tekstiilejä tytön huoneesen. Ensimmäisenä vuotena lähes kaikki tytön vaatteet sekä tekstiilit olivatkin vaaleanpunaisia ja valkoisia.
Nyt 2 vuotta myöhemmin skaala on laajentunut; turkoosiin, ruskeaan,mustaan ja harmaaseen. Joukkoon on eksynyt pari punaistakin vaatetta. Silti itse sekä ystäväni näkevät Padmén varmasti vielä pitkään vaaleanpunaisena tyttönä, sellainen hän vain on.
Vaaleanpunaisen värin on osittain korvannut tytön luonne. Hän tosiaan on TYTTÖ. Hän on söpö ja veikeä, sopivasti ilkikurinen ja ujo. Hän keikaroi peilin edessä, tahtoo että kynnet lakataan ja viilataan, laukku pitää olla kaupungilla ja shoppailu luonnistuu niin mallikkaasti että viimeksi poistuimme Stockalta asiakkaiden sekä myyjien "awwww"-huokausten saattelemana ulos. Hän kiukuttelee tyttömäisesti ja itkee tyttömäisesti. Hänen eleensä ja käsien liikkeet eivät sopisi pojalle, ne ovat vain liian tyttömäsiä.
Joskus elämä vain on niin täydellistä, meillä on tyttö ja poika ja he ovat juuri omanlaisiaan, ihania ja jostain syystä juuri sitä mistä olin aina haaveillut.
Kauniisti kirjoitettu :´)
VastaaPoistaMeille oli suuri ihme saada poika kahden tytön (miehelle kolmen tytön) jälkeen. Ja kahden pojan jälkeen oli taas ihan uusi yllätys saada tyttö.
Itsellänikin olisi samanlainen perhe haaveena. Tyttö siis jo löytyy, poika olisi vielä haaveena. Itse toivoin salaa tyttöä kun odotin Eeviä. kaikki sanoivat minulle, että se on poika (mahan perusteella) ja lopulta uskoin itsekkin, että poika tulee. Olipa ihana yllätys synnärillä, kun sieltä tulikin tyttö, minun pikkuinen rinsessa. Aluksi meilläkin oli kaikki vaaleanpunaista, mutta nyt on väriskaala laajentunut. Ja mukaan on tullut autoja, traktoreita ja muita "poikien jutttuja". :)
VastaaPoistaNauratti kerran kaupassa, kun olin pukenut Eevin päästä varpaisiin vaaleanpunaiseen ja yksi nainen kysyi: "Ai, onko se poika?"
Meillä kävi samoin ensimmäisen tytön kanssa, joka siis katraamme kakkonen; olimme miettineet POJAN nimen valmiiksi hänelle, ihmetys oli suuri kun tulikin tyttö!
VastaaPoistaSynnäriltä juoksin ostamaan mekkoja tytöllemme.
Kuopus-Nöpö saikin rauhassa kasvaa vuosikkaaksi unisex-vaatteissa ilman tarvetta upotta häntä vaaleanpunaiseen, mutta nyt kun hänen oma persoonansakin alkaa tulla enemmän esiin, on tullut tyttömäisemmät vaatteet kehiin.
Meinas itku päästä lukiessa, ihan kun minun haaveissa ekan pojan jälkeen..
VastaaPoistaUsko pois olet todella onnekas!!
Hauska bloggaus, kauniisti kirjoitettu!
VastaaPoistaMä olen jotenkin saanut Padmesta enemmän "poikatyttö"-kuvan, mutta hän onkin siis todellinen Prinsessa:)!
Itse toivoin esikoisen kohdalla ehkä enemmän tyttöä, vaikka en sitä juuri ääneen lausunutkaan. Toiveeni kuultiin, mutta se olikin sitten ainut kerta. Olen itse aina toivonut siskoa, ja niimpä toista lasta odottaessa olisin halunut suoda sisko ilon Idallekkin. Ida sai kuitenkin veljen ja jälkeenpäin olen oikein hävennyt, että miten voin toivoa tyttöä kun tupsahti niin ihana poika. Emilin syntymän jälkeen puistossa joku totesi, että "teidän ei tarvitsekkaan hankkia lisää lapsia, kun on jo tyttö ja poika". En ihan ymmärrä tätäkään ajatusmaailmaa - jos haluaa enemmän kuin kaksi lasta, ei se ole sukupuolesta kiinni ja toisaalta jos haluaa kaksi lasta on ihan sama ovatko ne samaa vai eri sukupuolta (JOS nyt voisi valita, niin ehkä jopa "ottaisin" mieluummin kaksi tyttöä tai kaksi poikaa - tai en mä tiedä. ONNEKSI ei voi valita!!:)...
Kun odotimme kuopustamme, ajattelin taas, että voisi olla poika, niin Emilillä olisi leikkikaveri. Tyttöhän sieltä tupsahti ja äidin ajatukset olivat aika samanlaiset kuin Emilin jälkeen - miten saatoin toivoa poikaa kun vaaleanpunaiset nyytit ovat niin valloittavia.
Nyt lapset sukupuolesta riippumatta leikkivät tosi kivasti keskenään - rakastavat ja riitelevät.
Ihanaa, että teille on siunaantunut lapsia niin, että se tekee teidät onnelliseksi:)! Onnellisuus kyllä paistaa täällä sun blogissakin:)!!
Meilläkin poika ja tyttö, luonteenpiirteet tuntuu vain menneen pieleen, kun poika tykkää kaikesta rauahllisesta ja tyttö on hurjapää. Vaikea kuvitella, että tytöstä tulisi prinsessa. Tykkää nukeista ja koruista - mutta siinä missä poikakin. Meillä kannellaan kilpaa nukkeja edestakaisin ja nukenrattaista on hirveä tappelu.
VastaaPoistaMeidän isot koululaiset ovat tyyppiesimerkki siitä miten toista sukupuolta oleva sisarus rikastuttaa elämää. Molemmilla on ollut sekä tyttöjä että poikia kaverina ja molemmat ovat kokeilleet sekä keilailua että telinevoimistelua harrastuksena jne.
VastaaPoistaOi joi, miten tuttuja ajatuksia <3 Meillä myös isompi poika ja pikkuinen tyttö. Oikeastaan toivoin jo esikoisen aikana tyttöä, vaikka "tiesin" että poika on tulossa. Syntymän jälkeen tietysti tuntui hölmöltä, että tyttöä olin toivonut, kun pikkupoika oli niin suloinen. Kun sitten aloimme yrittää kakkosta toivoin, toivoin ja toivoin,e ttä tämä toinen olisi tyttö,e ttä saisin kaikki tyttöjen ihanuudet meille <3 Jotenkin ihmeen kaupalla toiveeeni toteutui, ja meillä on ihanan eskaripojan lisäksi aivan valloittavan suloinen pieni tyttötaapero. Olen kasvattamassa hänestä aikamoista neitiä pinneineen ja pompuloineen, tyttöjhen tavarat ovat niiiiiin ihania, vaatteista puhumattakaan. Isi vaan ei meinaa aina ymmärtää,miksi neidin(äidin...) pitää saada taas uusi Kenzon mekko tms.
VastaaPoistaTeidän tyttö on kyllä suloinen pakkaus <3
Ihana kirjoitus. Olen kyllä itse yhden lapsen äitinä surullinen, kun luultavasti sisarusta ei ole tulossa (ovathan omat sisareni minulle niin tärkeitä). Tästä tyttö-poika-asiasta: Jotenkin ihmetyttää, kun nykyään on lelukuvastoissakin eri sivustot tytöille ja pojille ja sellaiset yhteiset peruslelut meinataan unohtaa. Ihan kuin olisi palattu jonnekin 50-luvulle??!? Ja unisex-vaatteita on vauva-ajan jälkeen mahdotonta löytää... Ja useinhan ne pienet pojatkin aikalailla samaistuvat enemmän (tai yhtälailla) kotona aikaa viettävään äitiin (olettaen, että tämä hoitaa lapsia kotona) ja käsilaukut, meikit, ruoanlaitto jne. kiinnostavat. Niin täälläkin ;) Varmaan sitten myöhemmin näkee niitä kiinnostuksen kohteiden pääpainoja paremmin?
VastaaPoistaIhmehän se lapsi aina on... me olemme mieheni kanssa kokeneet lapsen menetyksen ja ehkä osittain siksi itselläni ja varmasti myös miehelläni on aina mielessä se kuinka arvokkaita nuo todella ovat. Meille olisi aina kelvannut ihan kumpi vain mutta ainahan ihmisellä toiveita on ja jos ne toteutuvat on se jotain ihan uskomatonta. Missään nimessä emme olisi yhtään vähemmän onnellisiä kahdesta pojasta tai kahdesta tytöstä :D
VastaaPoistaSini, meille myös käynyt vastaavasti, tyttö makoili vaaleanpunaisissa vaunuissa, veeleanpunaisissa vatteissa, vaaleanpunaisen huovan sisällä vaaleanpunainen tutti suussa ja eräs vanhempi naisihminen kysyi kaupassa "Kumpi hän on?" ...hieman oli naurussa pidättelemistä ;)
Itse uskon myös että lapset ovat mitä ovat ja ovatko he tyypillisiä oman sukupuolen edustajia tai ei... on pääsääntöisesti luonnekysymys.
Meillä tyttö on tosiaan tyttö, enkä usko että ainakaan minusta on saanut mulli... vai lasketaanko hoitolaukku käsilaukuksi? Poikakin on tavallaan aika herkkäja empaattinen ...kulkee punasissa ja vaaleanpunaisissakin vaatteissa mutta silti,nyt jopa kasvavassa määrin, on pojalla paljon ihan "poikien leikkejä" ja mielenkiinnon kohteita. Tähän varmasti toki vaikuttaa myös koulu ja kaverit. Voihan se olla että mitä enemmän vuorovaikutusleikin määrä kasvaa, alkaa tyttöäkin kiinnostamaan poikien jutut koska toki isoveli on aina läsnä ja hänestä mallia otetaan. Koska meillä nyt molemmat kuitenkin on, olisi minusta hauska jos he sitten olisivat tavallaan edes hieman sukupuolirooliensä mukaiset...mutta senhän näkee sitten :)
Oli kiva lukea teidän kertomuksia, seuraan niin monia blogeja että pakostikin jää jotain aina lukematta ja tietysti ei kaikilla blogeja olekaan. Täältä kommenteissa on sitten kiva tutustua paremmin lukijoihin :)
Kauniisti kirjoitettu! Vaikka lapsi on lahja, olen minäkin mieleni sopukoissa tyytyväinen siitä, että edes yksi katraasta on tyttö. Vaikka tuo esikoinen onkin tällä hetkellä tuittupää teini, on hän äidilleen ja isälleen hyvin rakas, omana itsenään ja, tyttönä.
VastaaPoistaMeillä on neljä tyttöä. Mieluiten olisin ottanut kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Halusin siis alunperinkin neljä lasta, vaikka monien on ollut vaikea käsittää että esim. kuopusta ei tehty siksi että oltaisiin vielä yritetty poikaa, vaan siksi että halusimme neljä lasta. Olisin siis halunnut 2+2 mutta kun nyt kerran kaikkien "piti" olla samaa sukupuolta, niin hyvä näin että ovat tyttöjä, saanpahan ainakin ostella mekkoja ja hepeniä :).
VastaaPoista-Stine