Seurasaari

Seurasaari on ilmainen. En ole ollut siellä vuosiin mutta nyt päätimme mennä tutustumaan lasten kanssa. Siellä on seurallisia eläimiä, vanhoja rakennuksia sekä luontoa ja hiljaisuutta. Olin yllättynyt miten lapset jaksoivat tutkia kaikkea ja kävellä suurimman osan reissusta ihan itse. Tänne varmasti menemme uudelleenkin.



Padmén mielestä ehkä mukavin oli vanha puhelinkoppi, isi sai käyttää kaikki suostuttelukeinonsa jotta pääsimme tästä jatkamaan eteen päin.



Kuten todettu, pyrimme siihen että myös tyttö kävelee itse mahdollimman paljon. Joskus kuitenkin tulee harmituskänkkis ja sillon tyttö heittäytyy suurelkeisesti istumaan ja mököttämään. Tälläisiä kuvia on paljon koska tämä nähdään miltei joka reissulla. Pyrin siihen että puhumalla tyttö itse nousee ja jatkaa matkaa, eli emme mielellämme anna periksi 2-vuotiaan kiukuille ;)





Saari toimii myös erinomaisena harjoittelupaikkana lukemaan opetteleville. Pomppu luki mielellään kylttejä jotka kertoivat eri kohteista. Toivoimme tosin että kylteissä olisi ollut hieman laajemmin tietoa kohteista. Tässä on vilja-ja parviaittoja.



Sorsat...ne sorsat seurasivat meitä oikeastaan koko saaren ympäri. Kävelivät perässä ja jos jäivät jälkeen niin lentää pyrähtivät vierelle. Outoa? Maissinaksut näille eivät kelvanneet, sen testasi pomppu.



Valkoposkihanhet ovat tämänkin paikan ottaneet kodikseen. Jopa siinä määrin että jouduimme juoksemaan niitä karkuun vaikka itse lähestyivät meitä, ilmeisesti makupalojen toivossa.





Jotain ikävää mahtuu tähänkin reissuun. Miten selittää lapselle että miksi jotkut vahingoittavat eläimiä? Olimme syöttämässä edellä mainittuja sorsia kun eräs mies käveli meitä kohti ja kohdalla potkaisi toista sorsaa niin että lintuparka lensi monta metriä. Vasta tovin kuluttua se uskaltautui takaisin tielle metsästä. Olimme niin järkyttyneitäetä seisoimme suut auki ja vain katsoimme miehen perään. Myöhemmin toisella puolella saarta sama mies sattui edellemme ja potki lisää sorsia, jopa meni puskiin niitä potkimaan ohi kulkiessaan. Mieheni suuttui niin että oli lähdössä miehen perään mutta toppuuttelin koska meillä oli lapset mukana ja ei ikinä voi tietää mieten arvaamattomia näin käytöshäiriöiset ihmiset ovat. Pojan kanssa kävimme asiaa läpi sillä hän oli todella järkyttynyt näkemästään ja emme edes osaa arvioida miten tyttö tämän ymmärtää koska ei vielä puhu. Toivon että unohtaa asan samantien eikä seuraavan kerran kesyjä eläimiä nähdessään ala niitä potkia, 2-vuotiaathan ovat tunnetusti kovia matkimaan. Sanat eivättodellakaan riitä kertomaan miten karmeasta ja epämiellyttävätä näystä oli kyse.








Lukuunottamatta todella ikävää tapahtumaa oli reissu todella upea vaikka aurinko ei paistanutkaan ja sateen uhkaa oli. Tänne kannattaa ehdotomasti mennä pienempienkin lasten kanssa ja miksei vaikka eväidenkin sillä saaressa on paikkoja missä niitä voi nauttia.