13.1.2016

Anna hyvän kiertää.

Törmään valitettavasti päivittäin ihmisiin jotka eivät näe omaa nenää pidemmälle. On uskomatonta miten maailma voikin pyöriä vain omassa kuplassa, eikä toisten huomioonottamisesta, olosuhteiden huomioimisesta saatikka yhteisöllisyydestä ole puhettakaan. Tehdään sitä omaa juttua ja keskitytään juuri tasan oman hyvinvoinnin tai hyödyn saavuttamiseen. Ilmiöstä muistutti myös poliisi eilen iltapäivälehtien välityksellä. Ilmeisesti talven ja lumentulon vaikutuksesta myös monet kansalaiset pääsevät toteuttamaan ajattelemattomuuttaan tai itsekkyyttään uusilla tavoin, sillä poliisille tehdään rikosilmoituksia ja hätäpuheluita aivan arkisista asioista, kuten lumenluonnista. Eihän se tarkoita että kaikki jos yksi, mutta ilmeisesti sen verran mittavasta ongelmasta puhutaan että poliisi pyrkii ennakoimaan asiaa tiedotteella. Sittemmin luin vielä niin autoilijoiden kuin jalankulkijoidenkin suvaitsemattomuudesta aurauskalusta sekä niiden kuljettajia kohtaan. Ja eihän nämä oikeasti ole edes mitään vieraita asioita.

Onhan se nähty vuosien ajan miten kaikki ei vaan kässää, että esimerkiksi aurat voivat olla tiellä muutaman minuutin mutta sen jälkeen on koko katu aurattu. Ja pitäisihän nyt oma järki sanoa, ettei auralla voi välttää esimerkiksi pihojen sisäänmenoaukkojen kohdalle tulevaa kasaa – tai tietenkin voi mutta koko kaupungin auraamiseen menee siinä tapauksessa huomattavasti kauemmin ja tuskin kukaan sitäkään haluaa. Haloo, pitäiskö edes yrittää katsoa vähän isompaa kuvaa. Muistan aikoinaan 90-luvulla eräänä lumikaoottisena iltana ja yönä auttaneeni noin kymmenen autoa hangesta eteläisessä Helsingissä, koska autoni perusvarusteisiin kuuluu talvella lumilapio. Uskokaa tai älkää mutta useampi tapaus kaasutti pois edes kiittämättä heti kun olimme ystäväni kanssa lapioineet auton alta ja edustalta lumet pois. Ei me sitä kiitoksen takia tehtykään mutta käytöstavat?

Eilinen päivä oli haasteellisen lumitilanteen takia muutenkin raskas ja pitkä; töiden jälkeen hain äitini, lapset Porvoosta harrastuksista ja vein äidin muutamaan kauppaan asioille. Kello oli jo yli seitsemän kun ajelimme kotia kohtia ja koko sakki oli jo aika puhki. Mietin hienoisella kauhulla kotipihaa, sillä aamulla lunta oli jo parikymmentä senttiä ja lunta oli sittemmin satanut koko päivän. Äitini luota kotiin ajettaessa jaoin autossa tehtäviä ja Jii sai vastuulleen ruoanlaitoin ja bellan piti ottaa luistelukamat pois ja laittaa valmiiksi tätä päivää varten ja minä ilmoitin meneväni pihalle, että saan putsattua pihan ja auton sinne. Kun ajoin talomme teen, meni pasmat aivan sekasin. Pihalla oli auton kokoinen kaistale kokonaan kolattuna. Peruutin auton pihalle kun huomasin naapurimme olevan pihallaan lumitöissä ja tippa silmässä kysyin, että hänkö oli tämän takana. Ja todellakin, Mr. Awesome oli katsonut, että pihallamme on järjettömästi lunta ja omien lumitöiden ohella päättänyt lumilingolla ajaa pihan niin, että saan sinne auton. Kyyneleet ei oikeasti olleet kaukana kun kahlasin reisiä myöten lumessa sisälle vaihtamaan toppavaatteita. Kun tulin pihalle putsaamaan portaita, Mr. Awesome tuli putsaamaan koko parkkipaikan ja kävelykujat talon edestä ja mitä tähän voi muuta sanoa kuin KIITOS ♥

On mieletöntä asua paikassa jossa kyläyhdistys järjestää tapahtumia, vanhemmat juttelevat toistensa kanssa ja naapuriapu on vielä voimissaan. Minulla on aika karvaita kokemuksia kahden eri kerrostalon naapureista ja lopulta ne omalta osaltaan kirvoitti muuttamaan omakotitaloon. Olin toki kuullut omakotitalonaapureistakin kauhujuttuja mutta ei niistä väliä,
meillä on maailman parhaimmat naapurit!

Olisi mukava kuulla teidän naapureista?

13 kommenttia:

  1. Me myös yritetään säästää yhtiövastikkeissa tekemällä lumityöt ja muut pihahommat omatoimisesti. Joinakin vuosina on tullut kismaa siitä MIHIN lumi lykätään (joutomaata hyvin vähän, lumi on pakko kolata sinne minne mahtuu), jännä että nillittäjät ovat niitä, jotka eivät itse pihatöiden tekoon osallistu. :D

    Parin lapsiperhenaapurin kanssa ollaan tekemisissä päivittäin, autetaan toisiamme lastenhoidossa ja muissa arkisissa kuvioissa, tehdään toisillemme typeriä jekkuja ja muutenkin vietetään aikaa porukalla. Ihanin muisto on viime keväältä, kun tulin nuorimman lapsen kanssa laitokselta kotiin (jouduttiin olemaan siellä vauvan infektion vuoksi pitempään kuin normaalisti ja vähän kaikenlaista surullista tilannetta omissa ihmissuhteissa). Naapuri tuli hakemaan meitä mun vanhemman tyttären kanssa, ja kun pääsin kotiin, täällä oli takka lämmitetty, kassillinen puita valmiiksi sisään kannettuna, koti siivottu, jääkaappi täytetty/tyhjätty huonoksi menneistä ruuista ja kakkukahvit katettuna. :D Jo kynnyksellä tuli hormoonihuuruiselta mammalta itku. Tämän parempia naapureita ei juuri vois toivoa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maiju, tosi jännä jkuttu ;) Mahtavaa kuulla että naapurista saa apua kun sitä tarvitsee. Meilläkin on käyty lainamaassa sokeria ja munia ristiin äkkinäisen leivontapuuskan aikana koska naapuriin on kuitenkin lyhyempi matka kuin kauppaan. Ihan mieletön juttu tuo keväinen, kyllä minullakin varmasti olisi itku tullut -ilosta!

      Poista
  2. Tuo on kyllä aivan huippua! Me asumme paritalossa ja entinen naapurimme oli jämpti: kun hän kolasi, oli lähes millilleen heidän puolensa pihasta kolattuna. Jo silloin kolasin aina naapurille sen verran, että pääsee pois sisältä uppoamatta hankeen.

    Nykyisten naapureiden kanssa on aivan eri tilanne. Se kolaa, joka ehtii ja jaksaa. Jos on kiire, kolaan vain oman osuuden ja naapurin sisäänkäynnin. Jos on aikaa, kolaan koko pihan. Ja naapuri näyttää toimivan samoin. Talvina, jolloin lunta on ollut paljon, kolaamme usein naapurin lumetkin meidän pihalle, sillä heillä on huomattavasti vähemmän pihalla tilaa kuin meillä. Parasta koskaan oli yksi jouluaatto, jolloin satoi lunta koko päivän. Tulimme yöllä mummolasta kotiin ja meidän pihalta oli kolattu autopaikka ja kulkuväylä sisälle. Tuli melkein itku, kun toinen oli ollut niin avulias vaikka oli jouluaatto.

    Yksi naapurimme oli muutama vuosi sitten pidemmällä joululomalla. Automaattisesti kolasimme toisen naapurin kanssa heidänkin pihaa. Lomaileva naapuri oli jossain vaiheessa lomaa soittanut kaverilleen ja pyytänyt käymään kolailemassa. Kaveri oli kuulemma soittanut hämillään takaisin, että ei ole kolattavaa :D

    Ja joo. Meidän naapureista voi hakea puuttuvan kananmunan ja sipulin, pyytää hätätilanteissa lapsenvahdiksi, juoda kevään ensimmäiset terassikaljat yhdessä, lainata autoa, pyytää viemään asemalleni ja sitä rataa. Meillä on kyllä kans ihan huippuja tyyppejä naapurustossa <3 huiput naapurit tekee elämästä niin paljon mukavampaa!

    Ja toisten auttaminen... Osa ihmisistä tuntuu oikeasti pystyvän ajattelemaan vain ja ainoastaan itseään. Olen itse ajatellut, ettei toisten auttaminen ole minulta pois. Hoidamme paljon lähipiirin lapsia ihan oma-aloitteisesti, sillä tiedämme itsekin hyvän ja luotettavan lapsenvahdin saamisen olevan vaikeaa (joo, lähipiirissämme ei ole ketään kätevää sukulaistyttöä/poikaa, joka tarvis taskurahaa :D). Jaan villasukkia läheisilleni, koska satun niitä neulomaan sen verran paljon (tuntuu monen olevan hankalaa käsittää, miksi en halua niistä rahaa!) yms. Ei auttamisen tarvitse olla mitään suurta, vaan ihan pienilläkin jutuilla voi olla toiselle todella suuri merkitys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niiiin outoa, etä jotkut joko eivät vaan tajua tai sitten tosiaan asjattelevat että se on itseltä pois jos toista auttaa. Olen asunut vuosia talossa jossa naapurit olivat aika mahdottomia ja joka ikisestä asiasta tehtiin vaikea tai riitaa, se on henkisesti todella raskasta. Kyllähän sitä päivittäin näkee että ihmisiä on niin moneen junaan, valitettavasti he jotka elämäst tekevät itsekeskeistä ja vaikeaa, jäävät paitsi niin monesta kivasta asiasta -eivät toki sitä ymmärrä itse. Pelkästään se että kerrostalossa tervehtii, on niin pieni mutta lämmittävä asia - eli ei tosiaan taevitse olla mitään isoa että saa toiselle hyvän mielen.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. No on kyllä. Pitäisiköhän vinkata että käy täällä lukemassa :D

      Poista
    2. Luettu on (ja näytin myös ylistyksen kohteelle) :)

      Poista
  4. Nuo on niitä arjen huippuhetkiä. Tänään kolattiin naapurin postilaatikon edusta, kun mies on sairas niin rouva tuskin jaksaa muuta kuin pakolliset. Me sitten saadaan kesällä heiltä omenia ja tiedän, että jos lapsille tulisi joskus hätä yksin kotona ollessaan, voisivat he hyvin mennä mihin vaan lähinaapureista. Kesällä autettiin naapurin nuorta paria kissan puusta alas saamisessa. Sain vielä myöhemmin viestillä kiitokset vaikka kiittivät he jo siinä vaiheessa kun operaatio oli ohi. Näistä tulee itselle aina niin hyvä mieli! Miksi ei auttaisi, jos voi? Ja laulun sanoin se joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa...

    VastaaPoista
  5. Voi miten ihanaa :)
    Mullakin tuli yksi juttu mieleen kun tässä nuita ylempiä lueskelin. Oltiin ihan äskettäin muutettu tähän paritaloon uudelle paikkakunnalle, mutta asuttiin kesä muualla. Eräs viikonloppu oltiin sitten käymässä kotona ja eiköhän jääty lukkojen taakse heti aamukahvittelun jälkeen koko 5 hlön porukka, 2 kuukauden ikäinen vauva mukaanlukien. Ilman puhelimia ja autonkaan avaimia.. Viereinen naapuri lainasi puhelinta, vaikka oli juuri lähdössä kotoaan ja kauempaa tarjottiin työkaluja ja sisätiloja. Saimme autonkin lainaan ja pääsimme lopulta hakemaan yhdet avaimet 150km päästä. Ja kun me vielä samana iltana lähdimme toisaalle, sai talomme jäädä ehjine ikkunoineen odottelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auua mikä tilanne! Onneksi apu oli lähellä ja varmasti auttajille tuli yhtä hyvä mieli kuin teille ♥

      Poista
  6. Ei se hyvä naapuruus ole asumismuodosta kiinni, vaikka kolattavaa ei kerrostalossa olekaan, kun huoltoyhtiö hoitaa sen ;) Meillä on oikein hyvät naapurit kerrostalossa, lapsilla kavereita ja yhteisiä pihaleikkejä, monta ovikelloa varapaikkana, jos avain on unohtunut. Ja aikuisilla paitsi kivoja hyvänpäivän tuttuja, myös ystäviä ja apua arjen askareisiin. Terveiset helsinkiläisestä kerrostalosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tietenkään ole asuinmuodosta kiinni millaiset naapurit sattuu. Meillä on ollut kerrostalossakin ihania naapureita mutta myös aika kamalia naapureita. Kahdessa viimeisimmässä talossa valitettavasti paino oli niillä "ei niin mukavilla" naapureilla, jonka takia olin valmis muuttamaan omakotitaloon -vaikkakin olin vannoutunut kerrostaloasuja :) Toki minua peloteltiin kamalilla omakotitalonaapureillakin mutta onneksi meidän kohdallamme ei ole tullut sellaisia vastaan, ainakaan vielä :)

      Poista

Ihan mahtavaa jos ehdit jättää kommentin,
ilahdun ihan jokaisesta!
Kiitos kun kävit ♥