14.9.2014

Viikon varrelta: pintaa syvemmältä.

Aika moni äiti ihminen on varmasti oppinut joustamaan. Itse ensin joustin unen tarpeessa, eihän se uni nyt niin tarpeellista oikeastaan ole ja voihan sitä aina nukkua seisaaltaan rattaita vatkaten. Seuraavaksi luovuin leivän voitelemisen tärkeydestä. Tämä oli aika kova juttu sillä olin lähes neuroottinen sen suhteen että leivät on voideltu aukottomasti. Kuitenkin esikoisen ollessa pieni ja roikkuessa rinnassa 24/7, huomasin että kyllä se käntty solahtaa alas ilman sitä täydellistä levitekerrostakin. Ja sitten seesteisyys ja oma aika, anteeksi mikä –en nyt kuule kun on taas kotona niin kauhee show päällä?!? Niin. Elämä muuttuu ja me sen mukana. Pidän itsenäni todella lapsilähtöisenä vaikka 20 vuotta sitten tuskin kukaan ystävistäni näki minua sellaisena äiti-ihmisen stereotypiana. Se että tulin raskaaksi jo nuorena ja ”ensimmäisenä” oli varmasti kummastuksen aihe ja loi epäilemättä epäuskoa äidillisistä vaistoistani. Todennäköisesti esikoisemme kuolema teki sen että Jiin syntyessä oli marssijärjestys kristallinkirkas, laps ensin ja sitten muut. Nyt taitaa kissakin mennä edelle koska teen elikoidenkin suhteen nykyisin asioita mitä ennen ehkä en. Olen jotenkin huomannut että elämä on helpompaa kun tsiigaan että muut hommat on kondiksessa ja joustan, kun että yrittäisin asettaa elämämme omien tarpeideni mukaan.

Kalenteri/ Granit 6,90€ ja kehys/ Ikea 5,99€
  
Tämä ei sovi kaikille mutta se sopii minulle. Minä pärjään (näköjään) hyvin ilman sen kummempia omia menoja ja harrastuksia, unta, täydellistä leipää tai viimeisteltyjä kynsiä (uskokaa pois, nekin olivat tavaramerkkini joskus). Tällä hetkellä meidän arki on sellainen että jos minä ottaisin kaikki omat juttuni viikolle, ei lapset kävisi harrastuksissa, jäisi kouluhommat puolitiehen ja en ole varma olisiko meillä ruokaakaan kaapissa. Kun ei ehdi niin pitää karsia ja priorisoida. Meidän lapsien lapsuus on nyt ja he voivat sitten aikuisena karsia valintojensa mukaan, mutta he eivät voi enää silloin elää lapsuuttaan. Heillä on oikeus olla lapsia nyt.

On toki juttuja mistä en karsi. Minäkin sanon ja nalkutan koska olen vakaasti sitä mieltä, että tässä varsin luterilaistyyppisessä itseydessäni minulla on oikeus 30 minuutin hiljaisuuteen työpäivän jälkeen (joka  muute ei ikinä toteudu mutta yritänpä edes) sekä minimissään kahteen kuppiin hyvää kahvia vuorokaudessa. Joskus ärähdän HILJAA, kun lasken silmukoita muulloin kuin keskellä yötä, varsin harvinaista. En todellakaan ole sellainen pullantuoksuinen ja pehmeä ääninen äiti joka nauraen kantaa pyykkikoria alakerrasta yläkertaan ja välissä heittää palloa kissalle… sorry. Olen paljon arkisempi, välillä naurava, välillä suorastaan riehakas, välillä vakava ja välillä kiukkuinenkin, ihan perus äiti ...vähän epäperus arjessa.

Nyt on taas käynyt niin että jää jotain väliin. Olen tietysti jo vuosi sitten sopinut hyvän ystäväni kanssa että nähdään Habitaressa keskiviikkona. Käyn messuilla lähes poikkeuksetta ammattilaispäivänä ja ainoastaan pakon sanelemana muuten. No keskiviikko meni töissä ja alun perin suunniteltu torstai iltapäivä peruuntuu koska ensinnäkin bella menee kaverisynttäreille ja ei pääse sinne ilman minua ja ilman sitäkin, luulen että olisin ollut liian poikki ollakseni hyvää seuraa. Toki pitää myös käydä kaupassa ja käyttää äitiäni asioilla –jep ei olisi onnistunut messut mitenkään tänään. Ja kaikenlisäksi luulin että on keskiviikko vaikka voisi kuvitella että näillä aikatauluilla pysyisi tiukasti kiinni päivissä. Hieman leikittelen ajatuksella että voisin piipahtaa messuilla viikonloppuna, ihan vähän mutta en pidättäisi hengitystä. Mutta tuleehan ne messut ensi vuonnakin ja onneksi on 1001 blogia mistä voin katsoa kuvat ja kuulla messukuulumiset.




Ja jos joku haluaa lukea meidän arjesta kun mies on poissa, niin alla on raato-keskiviikko (jota muuten edeltää leikittely-tiistai ja seuraa turha-kuvitella-että-helpottaa-torstai):
 
Lähdin kello 7 viemään bellaa kouluun aamukerhoon (tästä oli juttua Ylellä http://areena.yle.fi/tv/2370029 pari viikkoa sitten, koska meillä on niin hyvä sellainen –arjen pelastaja! ) josta solahdin töihin Vantaalle hieman vajaa kahdeksaksi. Kolmelta singahdin jo noutamaan molempia lapsia bellan koululta ja S-marketin pakettiautomaatin (Onpa kätevä!) kautta huristelimme Porvooseen luisteluharkkoihin. bellan olessa luistelussa kävelimme Jiin kanssa kauppaan ostamaan evästä ja tämän päivän ruoat ja ehdimme juuri takaisin hallille kun jääharkat loppuivat. bella joutuu jättämään oheiset (eli jumppaharkat luistelun jälkeen) väliin joka viikko koska hän suorittaa Vesirallin kolmatta merkkiä uinnissa. Eli lapset autoon, menoksi ja sopivien päikkäreiden jälkeen he heräsivät Tapiolassa uimahallilla. Kävimme Tapiolassa ostamassa bellan ystävälle synttärilahjan ja bellalle leggarit Seppälästä ja sitten uimahallille syömään välipalaa ja tekemään läksyt. Puolet läksyistä ehdittiin tehdä kun alkoi uinti ja onnekseni bellan uintiryhmässä ui eräs J jonka äiti on mitä mainiointa aikuisseuraa hallilla, kiitos K. kaikista mukavista juttuhetkistä! Uinnin jälkeen äkkiä kotiin, loput läksyt ja nukkumaan. Kotona olimme noin puoli yhdeksän illalla ja kilometrejä kertyi reilu 170.

Olen vallan ylpeä siitä että lapsilla on aina aika hyvin hommat hanskassa lähtöjen suhteen ja esimerkiksi bellan koulun erinomainen aamu-ja iltapäivähoito mahdollistaa meille monia asioita arjen helpottamiseksi. Yritän itse organisoida juttuja mahdollisimman hyvin; esimerkiksi funktionaaliset vaatteet tilanteiden mukaan ja keskiviikkoisin meillä on asioiden nopeuttamiseksi kolme eri laukkua: koulureppu, luistelukassi ja uimalaukku. Meidän lapset ovat myös oppineet syömään tilanteiden mukaan eli välillä syödään yhdessä pöydän ääressä ja välillä ei. Kiire ei näy juurikaan lapsille, koska hehän vain hyppäävät kyytiin ja tekevät sitä mistä tykkäävät mutta vanhemmalle perspektiivi on toinen. Onnekseni lasten harrastukset ovat minulle ilon  ja mielenkiinnon aihe, muuten voisi tuntua aikamoiselta pakkopullalta.

Perheissä jossa toinen vanhempi matkustaa paljon, on varmasti arki hyvin erilaista kuin yksinhuoltajaperheissä tai perheissä missä vanhemmat ovat läsnä. Matkustus ei aina ole valinta ja monesti on tullut esiin että tavallaan yksinhuoltajana se arki on ennakoitavampaa niin aikuisille kuin lapsillekin, kun yksi vanhempi ja arki on vakio. Itse olen yksinhuoltajan lapsi ja kunnioitan äitiäni valtavasti hänen äitiydestään vaativassa arjessa ja tiedän myös miten meidän arki eroaa siitä. Me osa-aikayksihuoltajat rakennamme tavallaan jokaisen viikon kerrallaan, niillä palikoilla mitä on käytettävissä ja mikään ei ole vakio paitsi muutos. Me emme myöskään saa niitä etuja joita mahdollisesti osa yksinhuoltajista saa ja jostain syystä yhteiskunnalla on hieman tapana vähätellä meidänlaisia perheitä …”sun kumppanishan on vaan matkoilla nyt”, ajattelematta sen enempää miten se muuttaa koko perheen dynamiikkaa kun välillä on ja välillä ei. Nyt kuin mieheni on matkoilla kolme viikkoa (arkipäivät), asiat menevät tavallaan helpommin. Arki on kuin höyryjuna joka menee eteenpäin, hidastamatta ja kun isi tulee kotiin, menee pakka aivan sekaisin. Ihan sama juttu toisinpäin. Tiedän että jokainen samassa tilanteessa tajuaa tämän, muista en ole varma…

Jokainen joka luki meidän keskiviikosta, ehkä huomasi ettei sinne mahdu äiti väliin kuin suorittamaan ja vielä tarkemmat lukijat huomasivat että olen saanut kuin saanutkin ujutettua sinne liikuntaa. Tämä onkin tämän syksyn tavoitteeni, ujuttaa jokaiseen mahdolliseen väliin liikuntaa ja vielä kun keksin miten saan kuunneltua musiikkia samalla niin avot! Näin sitä venytään ja innovoidaan elämän mukana.



Jk. Olen onnellinen. Minusta miellä on asiat hyvin ja en voisi toivoa enempää. Minusta nytkin on annettu jo niin paljon että pelkään välillä että se otetaan pois. En kehtaisi marista tai valittaa. Olemme tässä, olemme terveitä. En uskaltaisi pyytää lisää, meillä on jo enemmän kuin tarvitsemme. En muuttaisi mitään koska tämä on meidän elämää ja se on nyt. Vaikka välillä on ikävä niin siitä tietää että vielä rakastaa ja vaikka välillä väsyttää niin siitä, kun ehtii kaikesta huolimatta jutella WhatsAppissa pyyhkeistä rivitolkulla ystävien kanssa, tietää että vielä on virtaa jäljellä. Kiitos myös teille –arkeni naurattajille!

Tsemppiä kaikille arjen höyryvetureille!

Jjk. Koko stoori on kirjoitettu torstaina ja pääsin kuin pääsinkin messuille piipahtamaan lauantaina, kiitos Johanna ♥

31 kommenttia:

  1. Meillä viime vuosi tuntui melkein lomalta, kun oltiin taas kaikki yhdessä arkipäivisinkin eikä tarvinnut yksin hoitaa. Upeesti sä kyllä kaiken hoidat, ittellä olisi tuossa vauhdissa hermot jo loppu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jännä että jos on yksi lapsi poissa niin tuntuu kuin ei olisi lapsia ollenkaan ja jos mies on paikalla eikä ole harrastuspäivä niin tule melkein paniikki että mitä nyt tehdään :D Vaikka ainahan niitä projekteja on, tällä hetkellä listoitus sekä vilpolan remontti ;)
      Joskus mietin että pitäisikö olla hermot enemmän riekaleina mutta sitten aina ajattelen että aina on ihmisiä joiden taakka on vielä isompi ja ymmärrän miten hyvin meillä kuitenkin asiat on.

      Poista
  2. Olipa hyvä kirjoitus! :) Itse koen samanlaisia fiiliksiä, että kaikki on vähän liian hyvin - ollaan terveitä, rakastetaan ja toinen talokin on tuloillaan. Mutta turha sitä huomista on murehtia. Meillä ei ole vielä kunnolla harrastusrumba alkanut ja välimatkatkin on lyhyemmät. Sen takia aikaa omalle harrastamiselle jää ainakin vielä. Katsotaan sitten parin vuoden päästä onko tilanne toinen. Itse lukeudun myös niihin äiteihin, jotka mielellään kulkevat harrastuksissa mukana, koska muistan kuinka tärkeää se aikoinaan itselle joskus oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Tälläiset kirjoitukset on aina vähän jännittäviä kun ei tiedä miten ihmiset ne lukee ja saako sitä sanomaa perille mitä on ajatellut. Harrastuksia on ihana seurata, tosin bellan raskausaikana meni Jiin uimakoulun katsomiset ihan itkuksi kun liikutuin niin paljon pienten uimareiden onnistumisista :D

      Poista
  3. Niin tuttua, me jopa muutettiin marraskuussa että meidän arki olisi helpompaa. pärjätään ilman autoa arjessa, harrastukset on nykyään meidän lähellä ja lasten koulu ja munkin hommat on muutaman kilsan sisällä ja päiväkoti siinä matkan varrella..
    Sellaisina viikkoina kun on vain äiti, ruoka on neljän jälkeen, mennään harrastuksiin, lapset tehneet iltatoimet ja kukaan ei tappele hampaidenpesusta ja lapset ovat sängyssä tasan yhdeksältä, tai jopa vähän aiemmin..
    aikataulu helpottaa kummasti siinä vaiheessa, eikä saa herpaantua tai koko pakka leviää. luulin jo että syksystä taas helpottaa kesän jälkeen, mutta ehei. näillä mennään =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä jännitti muutossa juuri se että harrastuksiin kasvaa välimatka. Sijainniltaan asumme kuitenkin edelleen hyvin, ajamme Porvooseen vartin ja Tapiolaan 25-35 minuuttia eli tosi nopsati välimatkoista huolimatta. Itseasiassa Tapiolasta Matinkylään ajaa ruuhkassa kauemmin :D
      Niin kauan kun arkea voi elää hymynkare huulilla, tietää että vielä sujuu :)

      Poista
    2. joo =) mun arki hajoilee nyt työharjottelun, yö-opiskelun (kun lapset nukkuu), yhden kurssin, päiväkodin aloituksen&lasten koulujen ja harrastusten kesken.
      menee taas hetki ennenkuin kaikki asiat hakee oman paikkansa ja arki alkaa luistaa sujuvasti, siihen saakka tukka putkella eteenpäin ;)

      Poista
  4. Huh. Ja kaiken tämän jälkeen, keskellä tai sivulla jaksat vielä pitää tätä superihanaa blogia! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia ♥ Välillä tuntuu että käyköhän täällä ketään kun postaustahti on mitä on ja aiheetkin vähän junnaavat paikallaan -eli kommenttisi oli erittäin tervetullut. Aurinkoista syksyä!

      Poista
  5. ...ja sitten on näitä sunnuntai-iltoja kun toinen just vasta lähti ja tuntuu että palikat on jo pitkin ja poikin eikä pinossa ollenkaan. Kyllä kai se taas tästä, mutta ihan kauheasti yllätyksiä ei tähän osa-aika yh-eloon kyllä mahdu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Minulla on sellainen tapa että kun mies lähtee, siivoan paikat kuntoon ja ne pysyy melkein kivasti kunnossa kun joka ilta (=yö) vaan muistaa kevytsiivota. Mutta kun hän tuulee takaisin niin koko kämppä räjähtää käsiin... ehkä sitä sitten itse leputtele ja ajattelee että nyt kun meitä on tässä kaksi niin jotenkin voi löysätä -ei voi ;)

      Poista
  6. "tavallaan yksinhuoltajana se arki on ennakoitavampaa niin aikuisille kuin lapsillekin, kun yksi vanhempi ja arki on vakio."

    > usein yh-arjessa rahallisestikaan ei voisi suhata 170 km päivässä lasten harrastusten kanssa.
    mutta ennen kaikkea, kun se on vakio, ei edes yleensä yh järjestele elämäänsä niin, että lapsilla on useampi harrastus illassa tai harrastuksia joka ilta.ainakaan silloin,kun ne vaativat iän ja/tai matkojen takia kuljetuksia.

    ei myöskään äidille tule sitä vapaata hetkeä joskus, jolloin toinen tulee, ja voi itse lähteä habitareen tai tehdä suursiivousta tms. vaikka olisi tukiverkostoakin,kuten yleensä ydinperheilläkin. ei halua viikottaisiin pakollisiin vakiomenoihin heitä sitouttaa heidän korkean ikänsä, omien menojensa, vaativien töidensä, oman perheensä pyörittämisen, kenellä mitäkin, ohessa.

    "Me emme myöskään saa niitä etuja joita mahdollisesti osa yksinhuoltajista saa"

    > mihin ikinä viittaatkin, niin yh saa etuna ehkä sosiaalista rahallista tukea. tosin silloin tulee tulojen olla aika minimaaliset. keskituloinenkaan yh ei niitä saa.

    summasummarum, on mielestäni aika outoa verrata yh:n elämää kahden tuloilla elävään perheeseen, jossa matkatöistäkin huolimatta teidän tapauksessanne on ainakin viikonloppuisin kaksi vanhempaa. mikäli matkatyöt on aikalailla vakio, voi toki miettiä onko valtava harrastusmäärä pakollista, voisiko jostain karsia? tärkeintä arjessakin on yhteinen aika, muuallakin kuin autossa, missä lapsi nukkuu ja hallilla missä lapsi tekee ja äiti katsoo. toki meilläkin pieni koululainen kotonakin menee pihalle leikkimään muiden lasten kanssa, mutta ehditään myös sinä samana tavallisena arki-iltana joko leikkiä, jutella, saunoa, piirtää lukea,pelata jne. yhdessä siinä työpäivän ja päivällisen jälkeen ennen nukkumaan menoa.

    (anteeksi kriittinen mielipiteeni, mutta koen tämän alaluokkien harrastusrumban aika rankaksi lapsille ja aikuisille, yhteiset kunnon ruokailut jää väliin ja lasten mielikuvitukselle ja leikille ei jää arjessa aikaa, kaikki on aikataulutettu. ja siis tuollainen päivä jos toistuu viikolla toistekin tai ainakin viikottain eli lapsi on aamulla herännyt 6:30 ja pääsee kotiin seuraavan kerran 20:30 ei vain tunnu minun kohdallani mitenkään järkevältä - 10 tunnin yöunetkin lähes mahdottomuus, mikä pitäisi kuitenkin olla vakio ekaluokkalaiselle.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitukseni tarkoitus oli tsempata kaikki arjen kiireissä, ei laittaa järjestykseen perhetyyppejä tai perheiden arkea, tai esittää että tietäisin miten homma toimisi muilla paremmin, harmi mikäli tämä ei tullut tekstissä ilmi.
      Tekstissä mainitut kolme perhetyyppiä lienee ne yleisimmät, joista minulla on henkilökohtaista kokemusta kahdesta ja välillistä kaikista kolmesta. Se miksi erittelin kokemuksia nimenomaan yksinhuoltajan arkeen, johtuu siis siitä, että äitini on sellaisena toiminut, tehnyt liikkuvaa työtä myös viikonloppuisin ja itse olen harrastanut useampaa lajia useampana päivänä viikossa, se oli asian viite tekstiin. En usko että minulla on oikeutta arvioida, kummalla meistä on rankempaa, eikä se ole kirjoituksen pointtikaan – ainoastaan tuoda vertaistukea muille joilla arki on hieman erilaista johtuen esimerkiksi matkustelevasta puolisosta.
      Niin ikään kirjoituksen tarkoitus ei ollut pohtia miten tästä saa helpompaa. Meidän elämämme on sitä mitä se on ja se toimii. Kuten tekstissä todettiin, ei kiire yleensä näy lapsella vaan aikuisella. Se että eläisimme joka päivä niin kuin torstaina, ei eroa lapsen keskiviikosta kun sillä ettei hän pääsisi harrastamaan mitä hän toivoo harrastavansa. Yhteistä aikaa meille jää harrastuspäivinä aikalailla saman verran kuin niinäkin päivinä kun ei harrasteta, sillä lapset lähes poikkeuksetta ovat ystäviensä kanssa kotiintuloaikaan asti, ulkona tai sisällä. Meidän lapsilla on laaja kaveripiiri ja he näkevät ystäviään lähes päivittäin, itseasiassa keskiviikko taitaa olla ainoa päivä kun näkevät ystäviään vain koulussa ja viikonloppuisin yritämme järjestää tekemistä yhteisesti meidän perheelle. Enkä usko että lapsen mielikuvitus on niinkään riippuvainen arjesta kuin ihmistyypistä. Ainakin meidän lapsilla vain toisella (sillä enemmän harrastavalla) on lentävä mielikuvitus ja mm. huone täynnä askarteluja, kun taas toinen on enemmän konkreettisen toiminnan mies.
      Summa summarum. Asiat on yleensä enemmän kuin osiensa summa ja siksi on mielestäni mahdotonta arvottaa kenenkään elämää sen palasien mukaan. Toivon todella että kirjoituksella olisi enemmän positiivisia kuin negatiivisia vaikutuksia mutta ymmärrän että ihmiset näkevät asioita eri tavoin ja aina nuo tavat eivät käy yksiin.

      Poista
  7. Kuulostaa tutulta tuo "rumba"!
    Välillä meinaa epätoivo iskeä, mutta meillä ainakin lapset nauttivat harrastuksistaan niin, että sen vuoksi tätä tehdään.
    Itse jäin lähinnä miettimään, että miksi teidän lapset käyvät Tapiolassa asti uimassa? Itse en kyllä tuollaista matkaa lähtisi ajamaan arki-iltaisin, siinä menisi se raja!
    Hyödynnä itse luistelu ym. ajat vaikka kävelyillä tms. Näin saat viikottaisen liikunta-annoksesi helposti!

    Rose

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksiköhän se on muuten rumba... arkisamba voisi olla piristävä muuutos :)

      Ihan totta mitä sanoit, itse olen ihan täpinöissäni lasten harrastuksista ja siksi olen mielelläni niitä katsomassa, enkä tee jotain muuta samaan aikaan. Nyt on pakko kuitenkin ottaa tuota reippailua sillä ilmeisesti kolkutteleva neljäkymmntä aiheuttaa makkaroita epätoivottuihin paikkoihin ;)

      bella käy Tapiolassa uimassa sillä aloitti siellä rallit eli halli ja ohjaajat ovat tuttuja. Lisäksi äitini asui Tapiolassa joten samalla kävimmme hänen luona ja hoidimme kauppa-asioita. Nyt kun äitini on muuttanut pois Tapiolasta, ei tavallaan syytä enää ole. Kuitenkin tuo matkaaika (n. 30 min) menee joutuisasti kun tyttö nukkuu mielellään päikkärit harrastepäivinä (hän on vauvasta asti nukkunut todella paljon).. Se mikä nyt hieman sekoitti pakkaa oli tuo luisteluryhmän vaihtumine, kun emme nyt ajakaan uintiin kotoa... vaan se Porvoossa oleva luistelu sujahti väliin.

      Juuri vikonloppuna keskustelimme miehen kanssa miten tämä kuvio jatkuu keväällä... eli asia on kyllä tapetilla :)
      Tsemppiä teidänkin arkeen!

      Poista
  8. Ekaksikin kiitos kivast blogista ja ihanista kässäohjeista ja inspiksistä:) Myös lastenvaatevinkit ovat tervetullieta!

    Meillä pojat harrastavat oikeastaan vaan jalkapalloa ja kerran viikossa uintia. Viime vuonna nuorin kävi jääkiekossa, sählyssä, futiksessa ja uinnissa. Eipä siinä paljon itse miettinyt, että vienkö vai en, toinen oli niin innoissaan harrastuksistaan, että tottakai sai mennä. Kaikkea saavat harrastaa jos itse haluavat ja jaksavat. Itse käyn sitten lenkillä sinä aikana tai hoidan muita juttuja. Onneksi mies ei ole iltoja pois vaikka myös tekee matkatöitä. Pari vuotta sitten oli viikot pois ja kyllähän se vaati ihan eritason suunnitelmat:)

    Jollain tavalla olen huomannut että arki rullaa paljon paremmin kun on "tiivis" aikataulu. Ei jää ylimääräistä aikaa keskinäiseen nahisteluun yms. Kyllä meidän pojat ainakin ehtivät leikkiä ja nukkua ihan tarpeeksi, vaikka kotona ollaan monesti kanssa vasta puoli ysin maissa ja joskus myöhemminkin. Uuden haasteen tähän hässäkään toi tietysti kesällä hankittu koira...

    Tsemppiä syksyyn ja iloisia päiviä koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Yritän ideoida lastenvaatejuttujakin mutta meillä on niin tavattoman perusvaatteet nykysin ettei niistä oikein ole jutun aiheeksi -ja ovat niin järkyn isoja ettei ne mahdu kuviin :D Mutta olen minä pientä toppapostausta tässä ideoinut ;)

      On ihan tota että kun tarpeeksi tiivistää niin ei ehdi relata ja homma ei leviä käsiin. Ei sitäkään tahtia tietysti ikuisuuksiin jaksa mutta toimii se vähän aikaa. Tuo koira on varmasti mielenkiintoinen lisä aikatauluihin ja meilläkin sellaista on toivottu. Fakta on kuitenkin se että meillä ei ole meinkaanlaisia resursseja koiraan tällä hetkellä, eli ei olisi oikein koiraa kohtaan. Onneksi meillä on nietos.
      Ja kyllä jokainen vainhempi varmasti näkee millon lapsilla on liikaa ohjelmaa ja sitten pitää osata toimia vanhemman lailla, eli karsia vaikka lapåsi ei tahtoisi (kuten meillä on jo ennakoivasti tehty).

      Aurinkoa teidän syksyyn!

      Poista
  9. Meillä on yhden aikuisen perhe ja pahinta, mitä on tullut perusarjessa koettua on loputon taksikuskina toimiminen. Muutama kuukausi siinä meni, kun tajusin, mistä syystä tiistai-iltaisin kurkkua kuristi ja tein välittömästi päätöksen jättää yksi harrastuksista pois. Niin ja se ei todellakaan ollut minun omat treenini vaan toisen lapsista.

    Perheessäni lapset ovat tottuneet, että välillä ollaan kannustamassa pikkuveljeä, toisinaan isoveljeä ja sit vielä äitiäkin. Hienoa on nähdä omat lapset rakastamiensa lajien pyörteissä, varsinkin kun välillä saa vuorostaan kuulla katsomosta "hyvä äiti"!

    Mites tämä äidin kunto on hankittu ja pidetään yllä? No, osa lasten treeniajasta juostaan tai sauvakävellään. Ajan puute todella on vain tekosyy näissä kuntoiluasioissa. Urheileva lapsi myös ymmärtää, että äitikin haluaa urheilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä len kyllä urheillut niin paljon nuorempana ettei ole enää mitään paloa salitreeneihin tai vastaavaan. Se mitä voisin tehdä, on pelata tennistä mutta ei saatu nyt Jiin toisia treenejä sopimaan aikatauluihin niin tuskin minellekaan. Välillä kun se on siitä palveluntarjoajastakin vähän kiinni. Nyt kun alkaa lautaulukaisi niin pitää kuitenkin hieman kuntoa kohottaa ja eiköhän se tuolla reippaalla kävelyllä lähde, pyöräilemaankin olen päässyt jo paristi :)
      Se lautailu on minun ja lasten sellainen yhteinen juttu ja kovasti odotetaankin talvikauden alkua.

      Meillä Jii tulee välillä mukaan Tapiolan tapaamaan vanhoja kavereitaan eli kulkee myös bellan harrastuksissa mukana, joka taas on vuosia käynyt jiin harrastuksissa minun mukanani.

      Poista
  10. Ihanaa arjessa jaksamista teille!
    Muista nauttia hetki päivässä elämän kauniista asioista ja muistaa kuinka paljon Rakkautta ympärilläsi on!
    Birmalle rapsutuksia ja silittelyä! Hurmaava kissa!
    Lähetän vielä korillisen lämpöä täältä etelän auringon alta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tänään olikin niin jäätävä aamu että lmpö on kyllä tervetullutta!
      Birma kiittää ja kyllä, minulla on lähes naiivi tapa kiinnittää huomiota arjen pikku ihanuuksiin ♥

      Poista
  11. Kun on yksin vastuussa lapsesta, tietää, että langat pitää olla ja on omissa käsissä. Hommat toimii. Kun kaksi vastuullista onkin paikalla, langat menee sotkuun ja hups, kellään ei olekaan homma hallussa. Näin se meillä menee. :)
    Arki on ihanaa. Nautitaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan täydellisesti tiivistetty, juuri noin se menee !
      Mutta päiväkään en vaihtaisi ♥

      Poista
  12. Hieno kirjoitus ja hyvää pohdintaa! Perheenne vaikuttaa onnelliselta.

    Henk.koht. en ymmärrä kuitenkaan täysin lasten ympärillä ja ehdoilla pyörivää perhe-elämää ja sitä, että äiti asettaa itsensä listassa viimeiseksi. Ihan totta on, että lasten lapsuus on nyt eikä joskus myöhemmin. Tässä kuitenkin unohtuu se, että vanhemmat ovat lastensa tärkeimmät roolimallit ja oppivat suoraan mallista. Eli sitten kun tyttäresi on joskus äiti, hän saattaa ajatella että ei sitä itsellä niin väliä, kunhan lapsilla on kaikkea. On ihan ok kulkea homssuisena ja olla huolehtimatta itsestään, kunhan lapset on tiptop. Ja puolestaan poikasi tulee luultavasti odottamaan tätä samaa tulevalta puolisoltaan. Tämä asia monelta unohtuu. Lisäksi siinä tuppaa käymään niin, että kun 20 vuotta laittaa omat tarpeet sivuun tai viimeiseksi niin ei niitä enää edes muista.

    Kannustan kaikkia äitejä terveeseen itsekkyyteen ja löytämään omat juttunsa. Lapset usein pärjää vaikka heitä ei kuskattaisi kymmenien kilometrien päähän harrastuksiin ja vaikka heillä ei olisi vaatteet sävy sävyyn jonain päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Olen itse siis yksinhuoltaja suorittajan lapsi, usein aika homssuinen sellainen tosiaan. Äitini on täydellinen vastakohtani, naisellinen, aina huoliteltu ja kaikin tavoin nainen. Minä, poikatyttö, monesti arjessa meikitön ja chabby-vaatteita rakastava olen pudonnnut aikakauaksi puusta mutta en osaa sanoa miksi. Meitä tosin yhdistää päättäväisyys, joka tälläisessä arjessa on varmaankin luontaista.

      Omia tarpeitaan ei saa unohtaa mutta niiden arvottaminen ja priorisointi on joskus kohdallaan. Eri ihmiset tarvitsevat eri asioita ja esimerkiksi minulle luonteenomaista on pärjätä ilman bilereissuja/kasvohoitoja/kynsihoitoja jotka taas jollekin toiselle voivat olla yhtä tärkeitä kun minulle valokuvaus tai neulominen. Eli se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä ole yhtään oleellista toiselle. (minulle siis riittää kampaajalla käynti kaksi kertaa vuodessa mutta lankakaupoissa käyn paljon usemammin)

      Meidän bella ja jii on aikalailla toistensa vastakohdat ja siinä missä poika on empaattinen ja herkkä, on bella välillä hieman "tunnekolea" ja vuorotellen tyttö-tyttö ja poikatyttö. Vaikkakin ihan samaa arkea elävät. Meiltä vanhemmilta lapset saavat todennäköisesti niin erilaisia roolimallituksia ja siihen kun lyödään varsin läheiset isovanhemmat, sekä minun monikansallinen ja kulttuurinen perhe päälle, en usko että kumpikaan voi muodostaa kovin kapeakatseista identiteettiä tai odotuksia. Meillä kaikki auttaa kaikkia ja kaikilla on myös oikeus omaan rauhaan. Välillä ollaan lasten harrastuksissa ja välillä äidin lankakaupoissa ;)

      Olen ehdotomasti samaa mieltä että pitää olla itsekäs eikä saa hukata omaa minuutta arkeen tai toisiin ihmisiin. MInun tapauksessa olisi mahdotonta koska olen niin vanha luonne ja se miten se näkyy meidän arjessa, on joka päiväistä.

      Pakko vielä mainita että meidän lapset pukee itse itsensä eli en osaa sanoa ovatko aina sävy sävyyn, tuskin :D Tämän aamuista toivetta koko mustasta asusta en pystynyt täyttämään koska, pyykkivuori.

      Nyt alkoi soimaan päässä se "Onnellinen perhe" -biisi... aurinkoa viikkoon!

      Poista
  13. Arjen höyryveturi <3 välillä höyryää isompaa, välillä pienempää höyryä ;)
    Meillä on mies kolmivuorotyössä,josta johtuen näkee välillä hyvinkin harvoin poikia (ja mua),mutta kun on oikea asenne hommaan niin se ei haittaa. Elämästä pitää osata nauttia vaikka välillä olis kiva heittää hanskat tiskiin ja ottaa itekin itkupotkuraivarit :D
    En tiiä mitä aioin sanoa. Ajatus ei enää oikein kulje (kaupassa laitoin kanta-asiakashakenukseen pvm 16.5.....), mutta sanonpa sen että oikein vaikutat ihanalta äidiltä, jolla on sydän oikeassa paikassa ja arvot kohdillaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Ihan niinkuin sanoit, pitää muistaa nauttia! Jos koko ajan vain ajattelee sitä suorittamista ja rankkuutta niin elämä menee ohi. Ei aina voi paistaa aurinko, pitää osata ottaa vastaan se mitä annetaan ja tehdä siitä parasta mahdollista. Eikä se ole helpompaa lapsille tai itselle ettei isi/äiti/puoliso ole aina paikalla mutta ainakin ikävästä tietää että se merkitsee jotain :) Ps. Mulla on päuvät myös välillä ihan metässä :D

      Poista
  14. Itse olen kyllä huomannut, että sitä ehtii vaikka mitä kun aikatauluttaa asiat huolella. Meillä 14 lasten harrastusmenoa viikossa, lapsia 4 kpl, joista 3 tarhassa. Lisäksi mies treenaa maratonille eli on lähes koko ajan juoksemassa. Itse käyn neljä kertaa viikossa salilla, sillä Se on mun henkireikä. Ollaan molemmat töissä ja työmatkoja molemmilla aina välillä. Hyvin jaksetaan, ylipäätään urheilu on se, johon haluamme panostaa ja lapsille luoda liikunnallinen elämäntapa jo pienenä. Nautin kiireisestä elämästä, kun saa tunteen, että saa asioita vietyä eteenpäin. Tsemppiä kaikille arjen pyöritykseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun mielestäni ajan organisointi sekä kodin organisointi on avainasemasa kun elämä on hetkistä. Se että tavarat on missä pitää ja tiedostaa kuinka paljon mihinkin menee aikaa, jeesaa kummasti. Mitä isompi perhe ja aktiivisemmat jädenet, sen enemmänhän sitä organisointi tarvetta on. Pääasia että jokainen pystyy tekemään niitä omia ja tärkeitä juttuja mutta myös huomioimaan muiden tarpeet. Tsemppiä maratonille!

      Poista
  15. Aivan uskomatonta; niin monta kohtaa on aivan kuin meidän perheestä! Juuri noin se menee: kun ollaan yhdessä pakka leviää, kenelläkään ei ole lankoja käsissä ja sotku on mahdoton :D Ja niin ihanaa kuin se onkin, kun ollaan yhdessä... :D
    Tämä kirjoitus oli omalle kohdalleni hyvin osuva - "Vertaistuki" on ihana asia :)

    Olen lukenut blogiasi jo v u o s i a - Ihana blogi :)

    Tsemppiä teille arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja ihana kuulla että vielä on luettavaa vuoienkin jälkeen ♥
      Vertaistuki on yksi sosiaalisen median kivoimmista puolista ja joskus omaan jaksamiseen auttaa kummasti kun huomaa että samassa tilanteessa on muitakin. Tsemii pyöritykseen ja ihanaa syksyä!

      Poista

Ihan mahtavaa jos ehdit jättää kommentin,
ilahdun ihan jokaisesta!
Kiitos kun kävit ♥