2nd hand design ja ekologisuuden hintalappu

Minua ei voi hyvällä tahdonvoimallakaan kutsua ituhipiksi. Meillä on kaksi autoa, olemme töissä autoalalla, ajamme useamman sata kilometriä viikossa lasten harrastusten sekä työmatkojen takia, eivätkä kulutustottumukseni mukaile ekologisimpaa tapaa kuluttaa. Kuitenkin yritän useissa asioissa löytää sen hieman vihreämmän tien ja saada kestävän kehityksen ja ekologisuuden myös meidän arkeen. Yritämme tehdä ostokset lähellä, ostaa lähiruokaa ja kertakäyttöajattelu esimerkiksi vaatteissa sekä huonekaluissa tuntuu minulle vieraalta. Vaikka perheemme hiilijalanjälki on varmasti isompi kuin mieheni neljäseiska, on mielestäni pienilläkin asioilla merkitystä kun kasvattaa kahta tulevaa kuluttajaa tähän kertakäyttöisyyden yhteiskuntaan. Haluan että lapseni oppisivat näkemään asiat niin että aina on mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja ja vaikka joissain asioissa valitsee toisen tien, ei se sulje ovia muualta.

Kun olemme tässä mieheni kanssa nyt reilu vuoden istuneet ja katsoneet ja todenneet että meillä on täysin eri toiveet ruokahuoneen tuoleilta, löysin ehkä kompromissin. Jo lapsuudessa muistan ihailleeni Artekin 611 tuoleja serkuilla, ne oli mielestäni aivan törkeen mageet ja ainoa asia mikä niissä on ”haitannut” viime vuosina on se koivu. Koivukauteni meni ohi 2000-luvun alussa ja tilalle tuli tumma puu ja sattuman kaupalla myös nykyisessä kodissamme on tumma puulattia ja mukanamme tullut pähkinäpuinen ruokapöytä. Niinpä mieheni mielestä tällä hetkellä ruokapöydän ääressä väliaikaisesti olevat Artekin 69:it ei sovi siihen yhtään ja olen aina ollut samaa mieltä -paitsi nyt. En tiedä miksi, mutta jostain syystä kaksi eri väristä puuta rinnakkain ei tässä kohtaa haittaa minua. Ehkä se johtuu siitä että ruokatilan seinät ovat lasia ja siinä ulkopuolella on puuta lisää siis paljon lisää, merkkiin ja malliin katsomatta. Jostain syystä auringon säteet, valkoinen, musta ja nuo kaksi eri väristä puuta on kivannäköiset ja sitä paitsi, en usko että kun joskus uusimme lattian, tulee se olemaan tummaa puuta. Ja olkaa vapaasti eri mieltä koska konsepti kuulostaa minustakin vähintäänkin oudolta. Mutta niinpä raahasin mieheni Vepsäläiselle sovittamaan 611:ia.

Kun joku aika sitten tein loistavaa kauppaa Torissa sohvista, pälkähti mieleeni ajatus että minäpä hankin pari Artekin 611 tuola ja kunnos(tu)tan ne ruokatilaan. Ikään kuin testataan pikkuhinnalla miltä ne tuntuu käytännössä ja mietitään olisiko tässä se molemmille sopiva tuoli. Mikäli tuolit on hyvät, ostamme tuoleja 4-6 lisää ja kunnos(tu)tamme ne. Koska kyseessä on puutuolit, klassinen muotoilu ja Artek edelleen tuottaa vastaavia satulavyö-tuotteita, tiesin että tuolit on kunnostettavissa priimaksi vielä näin second handinakin joka ajatuksena tuntui minulle mielekkäältä.  Onnittelin itseäni loistavasta ajatuksesta ja jonkun aikaa hintojani seurattuani ostin Tampereelta kaksi tuolia jotka mieheni haki näppärästi työmatkallaan. Aikomuksena oli että tuoleista vaihdetaan tietysti satulavyöt sekä puuosat kunnostetaan ja arvioin että noin 200 eurolla per tuoli hommasta tulisi selvitä. Kun tuolien kauppa oli selvä, aloin selvittämään kunnostuspaikkoja sekä hintoja.

ARGH! Hyvin pian kävi selväksi että näitäpä ei ihan pikkurahalla kunnosteta ja vaikka homman tekisi itse, on se todella työläs, sitä varten tarvitaan erikoistyökaluja ja lopputuloksesta ei ole takuuta. Satulavyötä tarvitaan yhteen tuoliin 14 metriä ja Artekin hinta alkuperäistuotteelle on 13 €/m. Artek ei itse tee puuosien kunnostusta mutta heiltä saa yhteystiedot sellaiseenkin. Otin samalla tarjouksia muistakin alan yrityksistä akselilla pääkaupunkiseutu–Porvoo sekä selvitinpä myös paikan mistä saa satulavyötä huomattavasti edullisemmin kuin Artekilta. Summa summarum. Mikäli tuolit kunnostetaan täysin, tulee hinnaksi laskentavasta riippuen arviolta 365 – 450 euroa josta Artekin suosittelema paikka on edullisin. Käytetyn 611 tuolin voi löytyy Torista noin hintaan 50-200 euroa, kunnosta riippuen (viidellä kympillä olen nähnyt muuten tasan yhden). Kunnostuksen jälkeenkin syvimmät jäljet puuosissa tulevat näkymään kunnostuksesta huolimatta. Uusi Artek 611 tuoli maksaa 450 euroa, jopa vähemmän kuin hyvän aikeen hintalappu.

Tässä tulee hintaraja vastaan minun ekologisuudelle sekä kierrätykselle. Niin vihreä en ole, että maksan käytetystä tuotteesta saman hinnan kuin uudesta mutta saan tilalle käytetyn ja kolhuisen tuotteen. Tiedän että käsityö maksaa ja laatu maksaa, mutta silti minun logiikallani tässä kohtaa kävelen kauppaan ostamaan uuden tuolin. Mikäli meillä olisi valmiina täysi kalusto tuoleja, voisin ehkä kunnostuttaa ne, jolloin 8 hengen ruokahuoneen käytetyt tuolit jäisivät maksamaan "toisella kierroksella" noin 2920 euroa. Mutta että hankkisin tuolit jostain muualta ja toimisin näin, tuntuu aika hassulta ajatukselta.

Tulin johtopäätökseen ettemme kunnosta ostamiemme tuolien puuosia, vaan uusimme niistä ainoastaan satulavyöt jonka yhteydessä puuosat putsataan. Mikäli päädymme hankkimaan tuoleja lisää, on hyvin todennäköistä että ostamme ne uusina ja toivon mukaan maksamme silloin myös laadusta ja tuolit jäävät hyväkuntoisina jälkipolville käyttöön.

Tämä käy näinkin, mutta minua aidosti harmittaa että Suomi on pullollaan esteettistä sekä laadukasta käytettyä tavaraa, joka on hintalapultaan järkevämpää heittää roskiin kuin ottaa käyttöön.