Minähän olen sellainen kiintyjä. Rakastan tavaroita joilla on historia ja jotka ovat olleet minulla tai läheiselläni pitkään. Äitini muistaa aina kertoa eräästä posliinikiposta missä on särö että minä olen sen tehnyt pienenä, *kilk kilk* kun kansi kuulema kilahti nii kivasti vaassia vasten. Ja se särö ei haittaa koska siinä on muisto. No myönnettäköön että minua vähän aina nipistää kun vanhassa Aalto maljassa silmään käy särö, joka tuli kun lapset olivat tyynysotaa olkkarissa... mutta muisto sekin. Sanoma on siis selkeä, rakastan sitä kun tavaroilla on historiaa ja lähtökohtaisesti haluaisin myös sistuksessa käyttää sellaisia tavaroita, kaikki ei tarvitse eikä saakään olla uutta. Ja onhan meillä vaasseja lapsuuden kodista, Ateljee tuoli samasta paikasta, ukin vanha vatupassi, isovanhempien kaupan kolpakko, ja vaikka mitä muutakin -kaikilla rakkaimmilla esineilläni on ikää.
On myös kiva sijoitella vanhoja huonekaluja uuteen kotiin ja etsiä tavaroille uusia käyttökohteita. bellan työpöytä on aikoinaan ollut jo minun työpöytäni ja nepparihyllytaso kirjahyllynä minun huoneessa. Nyt ne ovat taas lasten käytössä mutta vähän eri muodossa. Siinä perunakolpakossa on muuten avaimet ja entinen TV-taso (Lauttasaaren kodistamme) kannettelee levyasoitinta ja kätkee sisälle hifit. Ja edelliseen kotiin piirtämäni ja teettämämme TV-taso onkin nyt pojan huoneessa ja kätkee sisäänsä kaiken. Kaikissa tavaroissa on elämisen jäljet ja se on ihan okei. Haluan myös ostaa tavaroita jotka kestävät aikaa samalla tavalla ja ovat joku päivä omien lastemme kodissa, samassa käytössä tai jossain uudessa. Sellainen kertakäyttöostaminen että huonekaluja vaihdetaan vuosittain tai jopa kausittain on minulle aivan käsittämätöntä, mutta olenkin ajaton kiintyjä :D Tekstiilit ovat eri juttu, tosin niissäkin olen aika tylsä lukuunottamtta uutta tyynyliina-harrastusta, nimimerkillä tilasin juuri neljä uutta olkkariin.
Ja tähän liittyy vähän tai ei sitten yhtään nietoksen uusin pallo joka on 100% kierrätysmateriaalista valmistettu. Materiaalit suoraan nietoksen selästä ja vähän hännästä, eli uusio käyttöä uudessa muodossa, täydellistä! Pallo on nietoksen mielestä vähän jännempi kun edelliset pallo, ehkäpä johtuu tuoksusta.
Edellisen arvonnan suklaat nappasi Julianna joka hienosti bongasi
bändivihjeiden lisäksi Shakespeare biisi-vihjeen! Kyseessä oli siis Dire Straits ja biisi Romeo and Juliet levyltä Money for nothing (1988). Laitapas meilillä
yhteystietosi niin suklaat lähtevät matkaan..
Miten huovuttelit tuon pallon? Neulalla?
VastaaPoistaItellä olis pussillinen koiran karvaa ja sille pitäis keksiä jotain käyttöä...
t: Mari
No tuossa olisi kyllä käyttökohde! Pallo on huovutettu kevyesti käsissä pyörittelemällä. Pari kertaa hievenen kostutin käsiä että pinta tulisi tiviimmäksi ja hyvin on leikeissä ketänyt. Palloa ei kannata painaa kovin, koska siitä tulee helposti kivikova ja sitten se ei enää tuolla tavalla sitoudu palloksi (tämän huomasin kun huovutin Novitan hahtuvasta palloja).
PoistaEn tiedä pitääkö karva olla tuollaista ihan hienon hienoa kuten Birman turkki on vai saako palloja tehtyä karkeammatakin karvasta. Meillä kyllä kotona on ollut ihan maatiaiskissoja ja niiden karvat on kissatuolin istuintyynyn välissä hupuneet sellaseksi pötköksi :D
Tule ihmeessä kertomaan onnistuiko pallo koirankarvasta!
Aivan ihana kissa sulla. Näiden kuvien innoittamana päätin itsekin huovuttaa vuosi sitten aloittamani kissankarvapallon loppuun tänään. Kissani aikoinaan hullaantui täysin tuosta pallosta ja päätinkin kasvattaa sitä, jottei se ihan helpolla sitä söisi. Keräilin karvoja pitkin vuotta pussiin, mutta koska venäjänsinisestä ei paljon karvoja lähde, sain kerättyä kourallisen karvoja vuodessa. Lopputulos: pallo -> ihan vähän isompi pallo <3
VastaaPoistaTäällä Uudellamaalla on mahdollisuus teettää myös lankaa ainakin koiran karvasta. Uskon että onnistuu myös kissan karvasta.. Meiltäkin löytyy angorakissa, joten kiitti pallo-vinkistä!=)
VastaaPoista