Pyhä Birma SBI a 21

[ Sacred Birman ]

Kaikki epäkissaihmiset voivat suoraan skipata seuraavan postauksen, joka liittyy vain ja ainoastaan yksinomaan kissoihin, kissaan. Ellei laske kuvien taustalla näkyviä sisustusvalintoja ;) Blogissa tulee varmasti jatkossakin näkymään kissakuvia, ainakin välillä. Me olemme miehen kanssa eläneet aina kissaperheessä, paitsi aikuisiällä. Molempien vanhempien luona kissat ovat jatkaneet eloaan kunnes viimeisinkin kuoli muutama vuosi sitten, lähes 21-vuotias maatiaiskissani Nasu. Ja ainahan se mielessä on, uuden kissan hankinta.

Olin päättänyt jo vuosia sitten että seuraavaksi kissaksi haluaisin pidempikarvaisen rotukissan. Jo lapsena äitini kanssa olimme ihastelleen Pyhä Birman kissoja ja mieluisia luonteenpiirteitä ja ulkonäköä omaa myös Norjalainen Metsäkissa, Maine Coon, Siperiankissa, Ragdoll sekä Neva Masquarade. Lopulta noin vuosi sitten aloin tosissani etsimään meille pentua. Ensisijaisesti hain nevan pentua mutta se osoittautui todella haasteelliseksi sillä nevan kasvattajia on Suomessa vähän ja meillä oli vielä väritoivekin. Samaan aikaan selailimme Birman pentulistoja ja lopulta tärppäsi, toisin listan ulkopuolelta. Löysin aivan ihanan kasvattajan jonka kahdelle todella upealle Birmalle oli noin kuukautta aiemmin syntynyt kolme pentua joista kaksi oli poikia. Laitoin heti viestiä menemään ja sovimme että varaan yhden, sinitabbynaamioksi (sbi a 21) oletetun pennun ja menemme katsomaan pentuja kun ovat hieman kasvaneet.

Pyhä Birma on keskikokoinen puolipitkäkarvainen naamiokissa. Sillä on siniset silmät, valkoise tumput ja erilaisia naamiovärejä on olemassa 20 kappaletta. Pyhä Birma on luonteeltaan rauhallinen ja seurallinen ja viihtyy hyvin lasten kanssa.

Heinäkuussa koitti viimein viikonloppu kun suuntasimme Tamperetta kohti katsomaan pentua sekä vierailemaan Särkänniemessä. Lapsille olimme kertoneet vasta edellisenä päivänä että perheeseen tulee kissa joten heidän ei tarvinnut "pidättää hengitystä" ihan niin kauan kuin meiädn vanhempien. Pennut valloittivat sydämet heti ja vaikkakin bella hieman pelkäsi niin olimme kaikki yhtämieltä että siellä se meidän tuleva sohvanriivaaja oli (tässä on myös syy miksi uusi sohva jäi toistaiseksi kauppaan ja päätimme ostaa talomme edellisiltä omistajilta olkkariin täydellisesti sopivan käytetyn nahkasohvan). Haikein mielin jätimme pennun vielä kasvamaan kasvattajan hoiviin neljäksi viikoksi.

Viimein 13.8. koitti päivä kun mies ajeli hakemaan pennun kotiin. Kasvattaja nimeltään Demian TreKronor Daniel matkusti leppoisasti miehen kanssa pari sataa kilometriä meille ja muutaman päivän päästä oli jo hienosti tottunut uuteen kotiin. Tottakai pentu vieläkin totuttelee elämään ilman emoa ja sisaruksiaan mutta kotiutuminen on sujunut todella mallikkaasti. Itse olen vuosien tauon jälkeen lukenut taas uutta tietoa kissankasvatuksesta ja etenkin ravintopuoli on antanut paljon aihetta mietinnöille. Uutena aluevaltauksena ja harrastuksena tuli myös kissakuvaus, se onkin hieman haastaavaa puuhaa etenkin kun kohteena on 12 viikkoinen, hieman arasteleva mutta supernopea ja leikkisä pentukissa. Ja todella, me ollaan koko perhe ihan inlööv ♥

[  N I E T O S  ]

Uteliaana uutta viikkoa kohti,

aurinkoista viikonalkua!