Vaatesäilytys

Ei harmita. Hyppy tuntemattomaan tuntuu hyvälle, ainakin toistaiseksi, eikä oikeastaan tunnu edes tuntemattomalta. Vaikka koko elämäni olen asunut akselilla Tapiola-Etu-Töölö-Ullanlinna-Lauttasaari-Tapiola niin tämä ei tunnu vieraalta. Ajelen lähes päivittäin tytön haettuani pientä maalaistietä jossa ohitamme lehmät sekä lampaat ja se tuntuu siltä että niin kuuluu olla. Ja sitä paitsi jokaisesta eläimesta saa pisteen. Ja koska pisteet lasketaan yhteen on bellalla ainakin sata ja minulla toistaiseksi kolme -se saa pisteen joka ehtii huutamaan eka ja myöhästyn aina niistä lampaista. Joskus kirjoitin miten olen ajatellut että vaikka matka on pitkä, on se sen arvoinen jos määränpäässä on perillä. Ja siltä minusta nyt tuntuu, olemme perillä, olemme kotona.

Koti on edelleen hyrskynmyrskyn. Eteishalli on täyttynyt Tapiolan asunnon tyjennetystä kellarista. Kodinhoitohuoneen lattia alkaa näkyä pyykkivuorien alta ja välillä otan hetken itselleni kodinhoitohuoneen hurinassa syventyen uuden kuivausrummun käyttöohjeeseen. Vilpolaan on Ikea-pakettien tilalle tullut vaatekasseja ja lelulaatikoita, vierashuoneen täyttää muun muassa yksi Artekin pöytäkalusto jonka olen saanut lahjaksi ajatuksella "Tulen aina asumaan aunnossa missä koivunvärinen klassikko löytää paikkansa". Ja onhan se kaunis ja ajaton, mutta ei vaan sovi yhtään nykyisen lattian kanssa ja on hivenen liian pieni meille. En ole löytänyt meikkipussukkaani kahteen viikkoon ja sain eilen kuulla että kaikki henkarivaatteeni ovat edelleen Tapiolassa. Ihan missä huoneessa vain riittäisi tekemistä. Meillä ei ole ollut tv toiminnassa yli kahteen viikkoon ja eipä sitä olisi ehtinyt katsomaankaan. Toisaalta ei ole kiire mihinkään eli pikkuhiljaa tavarat löytää paikkansa ja minä löydän paikkoihin tavaroita.

Asunnossa ei ole vaatehuoneita (paitsi alhaalla yksi pieni ulkovaatteille) eikä kiinteitä vaatekaappeja. Alunperin ajattelimme että rakennamme Jiille parven jonka alle tulee vaatehuone ja bellan huoneeseen sekä meidän makkariin hankitaan liukuovikaapistot. Siirsimme ison makuuhuoneen pitkän kirsikan? värisen kaapin alas vierashuoneeseen liinavaatekaapiksi ja ostimme Ikeasta bellalle 150*66*236 senttisen kaapin jossa toinen ovi on peililasilla ja toinen valkoinen. Mielestäni Ikean PAX -kaapit vaikuttavat varsin päteviltä ja etenkin suunnitteluohjelma ja valikoima on loistava. Tapiolassa oli kiinteiksi kaapeiksi teetetyt Kirena -kaapistot ja ainakin toistaiseksi olen vähintään yhtä tyytyväinen Ikean kaappien toimivuuteen. Iso ero kaappien välillä on, että Ikean kaapeissa myös hyllylevyt tukevat kaappia. Hyllyjen kiinniketapit kiinnitetään pelkän perinteisen tapin lisäksi ruuvilla pystyseinään (tappi onkin ikään kuin proppu) ja jokaisessa hyllylevyssä on reikä minne pidikkeen tappi menee. Tämä tietysti vie aikaa jos ei satu omaamaan akkukäyttöistä ruuvinväännintä mutta itse ainakin olen niin kyllästynyt tippuileviin hyllylelvyihin että pidän tästä systeemistä.

Vasemmalla puolella on leluille tilaa rekkiin asti.

Teimme kaappisuunnitelman Ikeassa ja bellan kaappiin valittiin nienomaan lelulaatikoiksi pari vetolaatikkoa mutta muutoin kaappi on aika lailla samanlainen kun Tapiolassa ollut Kirenan kaappi. Jos nyt joku ei ole Paxin suunnitteluohjelmaan tutustunut niin pakko kertoa ohjelmasta hieman. Eli tietokoneohjelmalla valitaan runko sekä ovet ja joko valmiit sisustat tai yksilöllisesti oman maun mukaan erikseen hyllyt/rekit jne. Valmis suunnitelma tulostetaan paperille ja ensimmäisellä sivulla näkyy kaapin ovet sekä kuva kaapista sisälmyksineen ja perässä on poimintalista varastoon jossa hintojen ja hyllypaikkojen lisäksi näkyy onko tuotetta varastossa vai ei -n e r o k a s t a. Ikean kaapeissa myös korit ovat kaapin rungossa kiinni joten tilaa koriin jää tavallaan enemmän kuin jos kaapin sisällä olisi esimerkiksi Elfa-järjestelmä. Ajatuksena bellan kaapissa on että tyttö pystyisi mahdollisimman paljon itse valitsemaan vaatteita ja että toisella puolella vastaavasti lelut olisi lapsen itsensä saatavilla. Ylemmillä hyllyillä on sitten sellaiset vaatteet/tavarat joita tarvitaan harvemmin tai valintaan kutenkin liittyy äiti :) 

Jiin kaappi on 44cm syvä

Lopulta kävi myös niin että Jiin parvisuunnitelma hylättiin ja Jiin huoneeseen päätettiin sijoittaa Tapiolan asuntoon puusepällä (NollaNolla) teetetty media-taso. Taso on 245cm pitkä joten se vie kokonaan yhden seinän huoneesta ja huoneessa tovin jos toisenkin vietettyäni, päädyin ratkaisuun että Jiin kaapin tulee olla vähemmän syvä (44cm) vaihtoehto Pax-mallistosta. Perustelin valintaa myös sillä, että pojilla lienee lähtökohtaisesti vähemmän vaatteita kuin tytöillä ja Jii ei tarvitse lisätilaa leluillekaan enää tässä iässä. Jiillä on aika paljon kauluspaitoja ja huppareita joten kaappiin valittiin kaksi ulos vedettävää henkari-rekkiä ja muuten kaappi on lähes samanlainen kuin siskolla.

Aikuisten makuuhuoneeseen valmistuu kaksi 150*66*236cm kaappia joissa kaikki ovet ovat peiliä. Mies päätti kokeilla erillistä housurekkiä ja itse halusin korien lisäksi pari laatikkoa alusvaatteille sekä kelloille/koruille/jne. Suurin osa miehen vaatteista menee hengarille kun taas itse tykkään enemmän hyllyistä. Koreista pidän alemmilla tasoilla koska niistä näkee läpi mitä vaatteita koreissa on mutta ei tarvitse kontata lattialla ja kaivaa hyllyn takaosasta vaatetta. Ikean kaappeja pystyy jälkeenpäin muuttelemaan jos joku ratkaisu ei tunnukaan toimivalta.

Tunnustan olevani aivan säilytystilafriikki. Mielestäni kaikille tavaroille pitää olla oma paikka (ainakin täydellisessä maailmassa) ja pidän siitä että tavoiden paikat on pois esiltä. Inhoan sitä jos pitää ensin siirtää/järjestellä jotain että saa tehtyä/otettua jotain muuta. Tämä myös selittää sitä miksi meillä ei ole juurikaan koriste-esineitä tai avohyllyjä ja muutenkin tilat on aika avaria ja eleettömiä. Viime aikoina olen muutaman taloa rakentavan kanssa jutellut säilytysjärjestelmistä ja huomannut miten täysin arkinen ja jokapäiväinen asia on kuitenkin monen mieltä mietityttänyt. 

Kaappeja ei tule juurikaan ajatelleeksi kun vasta sitten jos a) niitä ei ole tarpeeksi tai b) sellainen pitää suunnitella alusta asti omille tarpeille sopivaksi. Jokainen on tottunut vähän erilaisiin ratkaisuihin ja toinen tykkää rekeistä ja toinen hyllyistä. Muistan jo lapsuudesta että monilla kavereilla oli vain henkarikaappeja kun taas meillä oli kotona yleensä kahdesta kaapista toinen henkarikaappi ja toinen täynnä hyllyjä, koreja ei ollenkaan. On myös vaikea hahmottaa etukäteen kaapien tilavuutta ja ainakin minulle tuli hieman yllätyksenä miten syviä Ikean 66cm kaapit käytännössä ovat. Kun kasasimme kaapit, pysyimme aikalailla alkuperäisessä suunnitelmassa, kuitenkin muutaman hyllylevyn lisäyksiä tehtiin seuraavallekin Ikea ostoslistalla. Ollaan muuten ravattu siinä kaupassa seuraavan kymmenen vuoden edestä viime aikoina.

Viikonloppua kohti ! 

Ps. Alempana juttua Reiman toppavaatteista