[valivalivalivali]

 

Sellaisia terveisiä että sängyn pohjalla lojutaan jo lauantaista asti ja mur. Selkä kajahti taas ja jo tutunoloisesti on työpaikkalääkärin kanta sairaslomaa ja lääkkeitä. Yritin pyytää että selkä tutkitaan ja että saisin lähetteen fyssarille edes mutta ei. Tämä on nyt sitten ilmeisesti kannattavampaa makuuttaa ihmisiä sängyssä määräajoin, hoitaa seurauksia eikä selvittää ja poistaa syytä. Mur. No minkäs teet. Nyt pystyn jo kävelemään yksin ja pitämään hetken läppäriäkin sylissä että edistystä näinkin tulee, hitaasti mutta tulee. Ilmeisesti maanantaina lääkärissä käydessä onnistuin myös nappaamaan jonkun pöpön mukaan sillä olen myös yskinyt jo kolmatta päivää. Yskiminen äärimmäisessä selkäkivussa on muuten niin tuskallista etten toivo kenellekään.

Harmittaa tietty että voimistelukertojakin jää väliin ja aikaa menee ihan hukkaan kun mitään ei pysty tekemään, tekemistäkin kuitenkin olisi. Tähän päälle kun sattui vielä miehen työmatka seurauksella etten saa tyttöä päiväkotiin ja tuo kyllä tylsistyy ressukka kun minustakaan ei kamalasti aktiviteetteihin ole. Onneksi osaa leikkia ja tehdä itekseenkin, tosin laittelin maalaustarvikkeet valmiiksi seurauksella "Äiti, miten mä pesen kädet kun meille ei tule vettä tänään?". Niinjoo, se vesikatkokin. Ehkäpä viikonloppua kohti selkä menee parempaan, mies palaa matkoilta ja saadaan pikkuhiljaa arki rullaamaan. Yritin etsiä jotain kuvia mutta tyhjästä on paha nyhjästä. Tässä kuvasarjaa taannoiselta joulukorttikuvaus-hetkeltä, joka oli nopea mutta sitäkin tuloksellisempi. Palaan telkkarin päiväohjelmien pariin, muistakaa venytellä!

***