"muja vätytti nII pajjo"
Palaan huomenna kommentteihinne,
kysymyksiinne,
tänne.
Lupaan ja vannon,
kautta kiven ja kannon,
jos sanani syön, mörökölli minut vieköön.
 |
| Ja jos et ehdi huomenna, niin hyvää viikonloppua! |
25.3.2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Aivan mahtava toi ylin kuva!!!
VastaaPoistaJa hieno juttu, että Padmen puhe edistyy:)!!!!!! Kyllä se sieltä tulee:)!
Jaksamista!
Raitis ilma tuntuu tänne asti! Kiitos jälleen kerran makeista kuvista, joista voi melkein kuulla äänet, tuntea tuulen henkäyksen ja auringon lämmön.
VastaaPoistaJa edelliseen postaukseen viitaten ilmoittaudun myös jämähtäneisiin, mutta oli ilo huomata, etten ole ainoa todellakaan! :) Kaunista pukinetta olit löytänyt itsellesi ja taatusti harkiten! ;)
Vaikuttava kuva ylimpänä. :)
VastaaPoistaAh niin kauniita kuvia. Olen uusi blogisi lukija ja kahlasin eilen tunnin vanhoja juttujasi lukien. Miten kuvat voivatkaan puhutella ja teksti. Sinulla on kirjoittamisen taito. Olet myös paljon kokenut ja kaikesta voi näköjään selviytyä. Itse kamppailen juuri kun sain tiedon lapsen parantumattomasta sairaudesta. Ei kuitenkaan kuoleman vakavaa, mutta silti pysäyttävää. Saako kysyä, kun jossain vanhassa tekstissä mainitsit, että olette kansainvälinen perhe; onko miehesi ranskalainen?
VastaaPoistaIloa kevääseen
t. Ninni
Iltaa kaverit :)
VastaaPoistaTanja, pikkuhiljaa pikkuhiljaa. Ja kiitos kuvakommnetista, aika hauska kuvakulma tulee kun saa samaan lapsen, mäen ja kaukana alhaalla olevan meren saarineen :)
Katjusta, kiitos ♥ Tosiaan, kuten alempaan kommentoinkin, oli varsin mukava huomata että meitä jämyjä on ;)
Kiitos Ceciilia ♥
Mukavaa että olet löytänyt paikalle Ninni :) ja tervetuloa. Niin ja kiitos kauniista sanoistasi. Ikävä kuulla että olet saanut huonoja uutisia, ilemisesti kuitenkin sellaisia joiden kanssa pystyy elämään? Lapset on niin arvokkaita. Itse pidän jokaista tervettä päivää lahjana, jotenkin ajatusmaailmani on kääntynyt päälaelleen, en osaa pitää itsestäänselvyytenä että niitä lapsia on tai että ovat terveitä. Ja joka päivä liki tulee mieleen että jotain pahaa tulee vielä eteen, kun nyt on asiat niin hyvin. Ollaan siis kiitollisia siitä mitä meillä on, eikä mietitä sitä mitä ei ole :) Ja ei, mieheni ei ole ranskalainen, vaikka tummempi ulkomuoto voisi antaa näin olettaa :)
Mies, minä ja lapsemme ovat suomalaisia, ja minun perheeni on se joka pitää sisällään vaikka mitä ja vaikka mistä ;)
Kiitos kaikille, katselen vielä jos olisi lisää kuvia :)