Kivan päivän ilta.

Kasvukipuja jaloissa, kasvukipuja sydämessä.
Pienen ymmärtämättömyyttä,
kun se vaan juoksee syliin ja halaa

"Moikka isi!" Vilkuttaa hymyillen.
Isomman paniikkia,
isi on poissa ikuisuuden.
Siltä se tuntuu, isosta pienestä lapsesta.

Se seisoo yksin tuulessa,

hauraana,

tunteiden puhaltaessa läpi.

Se sanoi minulle illalla, että hänellä,
hänellä lapsena on vaikeampaa.
Kun sydämessä on enemmän pahaa kuin hyvää.
Suru on suurempi kuin ilo.
Se sanoi, ettei lapsi ymmärrä.
Että vaikka tänään on ollut kiva päivä,
että se olisi kestänyt koko pitkän päivän.
Lapselle se kuulemma tuntuu vain minuutilta.
Mutta kun isi on painanut oven kiinni,
ensimmäinen minuutti tuntuu jo viikolta.

Ja se sanoi että sitä pelottaa,
ettei isi enää välitä hänestä.
Miksi niin ajattelet lapseni?
"Koska se on niin paljon poissa koko ajan,
ja se unohtaa,
eikä enää muista että minusta pitää välittää".

Sanoin ettei isi  i k i n ä  unohda.
Ettei mikään ole isille tärkeämpää.
Ettei isi rakasta mitään enempää.
I K I N Ä

Sydämeen sattuu ja se kipu kasvaa,
se leviää.
Mahaankin sattuu.
Itku yltyy, yskittää.
"Äiti, mikä vie tän pois,
mä en haluu että sattuu"
Ja siitä pojasta näkee että sitä pelottaa,
kipu.
Viereisestä sängystä kuuluu ääni oven tälle puolen:
"älä pomppu enää itke"
Pienikin näkee ja kuulee ison surun,
onneksi ei itse osaa vielä tuntea.

Kasvakaa lapset limittäin,
lohduttakaa toisianne.
Kantakaa toisianne,
jakakaa kasvu, jakakaa kipu.
Kaksin on keveämpää.

Vihdoin se nukahtaa.
Käsissä tiukasti valokuva.

Kuvassa isin hartioilla, juhannuskokon loisteessa.
Korkealla ja turvassa.

Mutta meillä on kiva viikko edessä.
On jo siistiä, ei siivota.
On pyykkiä,
mutta lupasin korkeintaan kone päivässä.
Lupasin että maanataian vaan löhötään ja kutitellaan.
Lupasin että mennään yhdessä tiistaina kirjastoon.
Lupasin että keskiviikoksi keksitään jotain uutta.
Lupasin että annan laskettelureissulle eväsrahaa torstaina.
Lupasin että isi tulee perjantaina.
Nämä lupaukset on tärkeitä.
Ne on suurimpia kaikista.
Ne on tehty hädän hetkellä, ne on tehty.
Niiden pitää kantaa.

***