Sunnuntai, lepopäivä, pyhäpäivä, kiva päivä.
"Kulta, mitä sä teet?"
*kääntyy pois*
"En mitään,
en syö lunta!"
Ja sehän syö, koko ajan, aivan älyttömästi.
Se ei ole ikinä syönyt hiekkaa,
eikä mitään muutakaan epämääräistä.
Mutta nyt se syö lunta ja jäätä,
p a l j o n.
Eikä siihen auta mikään.
Ei edes, vaikka kerroin,
että siinä on
pienten metsäneläimien varpaanvälivaikkua!
Tänään luvattiin paistetta, luvattiin pientä pakkasta
ja luvattiin myös tuulta.
Sitä uhmaten, lähdimme kaivariin.
Repussa pullat ja termokset.
Rippeitä eilisistä juhlista.
Mukana paljon ulkoilumieltä,
en muista millon viimeksi,
ihan liian kauan aikaa sitten.
Olleen nyt tehty niin paljon töitä,
ollaan järjestetty juhlia,
ollaan vaan menty,
päivästä toiseen, täysii.
Oli aika pysähtyä, nauttia, hetkestä.
Oli KiVa pÄiVä !
Oli hyvä mieli ja hyvät eväät.
Oli aurinkoa ja oli lunta.
Ei nähty kiukkua eikä itkua.
Eikä niitä muistettu kaivatakkaan.
Illalla mieli kääntyi suruun,
isi lähti taas.
Etenkin sitä vanhempaa,
ïtkettää.
Niin se elämä koettelee, lastakin.
Minä lohdutan,
minä olen oppinut keksimään
positiivista ihan mistä vaan.
Muuta siitä lisää,
ja kuvia lisää.
Ehkä huomenna tai tiistaina...
Hyvää arkiviikkoa,
muistakaa ottaa hetkestä kii !
Ihanat punaiset posket!!! :D
VastaaPoistaOn muuten tosi hassua millaisia asioita sitä suomesta unohtaa. Lumen toki muistaa mutta yhdessä blogissa yksi päivä muistin, miten kauniita jääpuikkoja voi olla ja nyt sain muistutuksen siitä, että lapset syövät lunta. Olispa kivaa, jos munkin lapset voisi maistaa lunta :D :D
Meillä tepsi se, että lumessa on linnun pissaa ;), eikä sitä voi nähd kun se on valkoista...
VastaaPoistaVoi vitsi miten ihania kuvia!!
VastaaPoistaTunnelma välittyy kauniisti kuvista ja tuo ihana valon määrä!
Varmasti oli kiva päivä! : D
Voin kertoa että empiirisen tutkimukseni kukaan ne jotka syövät niin syövät vaikka kertoisit minkä kauhutarinan tahansa... : )))
VastaaPoistaHyvä testi on laittaa lapsen kanssa lunta lasiin ja sulattaa sitä, joisiko vielä, ei joisi ehkä mutta syö kumminkin :DDDD
Itse koitan ajatella positiivisesti, että saapahan vastustuskykyä jos ei muuta :D
Ihana aurinko! Täällä pilkahti vain hetken tänään, nyt oikeesti kaipaa jo aurinkoa..
VastaaPoistaTuo keltainen takki on kanssa ihan huippu, olisin meidän pojille alesta metsästänyt, mutta taisivat jo mennä ennen aleja kun ei löytynyt. ;)
Meidän neiti istui kerhomatkalla pulkassa ja söi pitkin matkaa lunta ja minä kerron kaikki pelottelutarinat koiranpissoista pakokaasuihin. Hetkenmatkaa ennen kotia se oli syömättä, mutta sitten kotipihassa aivan kaksin käsin taas. Minä siihen "Mitäs sä nyt teet?" "Nyt on puhdasta lunta!!" Hmm...
VastaaPoistaIhanat kuvat! Me möllötettiin flunssaisina sisällä :(
Tsemppiä ens viikkoon!
Kuvat ovat taas ♥
VastaaPoistaIhana ulkoilupäivä! Mekin oltiin, ilman eväitä ja loistavaa kuvaajaa ;)
Meilläkin isi lähti illalla, taas jo vaikka kuinka monennen kymmenennen kerran, töihin kauas meidän luota. Tulee sitten taas loppuviikosta. Puolitoistavuotias ei vielä ehkä ihan tajuu, isompi (5v.) pidätteli kyyneleitään, edistystä koska aiemmin tullut aina itku. Onneksi on sitten edes se jälleennäkemisen riemu!
Me ulkoiltiin kanssa monta tuntia kavereiden ja eväiden kanssa tuolla oman rantsun tuntumassa; mäessä, jäällä, leikkipuistossa... Ihana ilma, tällaista kun olisi nyt koko helmikuu, niin jaksaisi kevättä & kesää odottaa ;)
VastaaPoistaJa kyllä, meilläkin tuo melkein 4v on juurikin tänä talvena päässyt lumen makuun eikä siinä auta mitkään pelottelut. Otettiin jopa likainen lumikokkare kotiin sulamaan, mutta jäljelle jäänyt hiekka/moska ei sekään näköjään tehonnut - aargh! Ravintolassa kyllä kertoi tarjoilijalle, ettei jäätä (jota siis siellä oli) saa syödä ;)
T. Vertin äiti
Ihanat kuvat, niistä oikein paistaa läpi päivän aurinko ja se, kuinka hetkestä on nautittu.
VastaaPoistaTsemppiä tulevaan viikkoon!
Olen aina ihaillut kauniita kuviasi. Mitä eri objektiiveja sinulla on?
VastaaPoistaKiitos kuvista, näistä välittyi aurinkoisen pakkaspäivän ja yhdessäolemisen ilo!
VastaaPoistaHassu lumensyöjä-tyttönen :)
Voihan itku noita eroamisen hetkiä ja kaipuun kyyneleitä...
Ja sinua urheaa naista - lohdutat lasta, vaikka varmasti lapsen mielipaha surettaa sinua ja on omakin kaipuu siinä kannettavana. Mutta mitäpä sitä äiti muuta tekisi.
Positiivisuuden lahja on suuri onni!
Ja onneksi se jälleennäkemisen ihanuus taas vertaansa vailla.
Mukavaa viikkoa teille!
PS.Täälläkin oli kIvA pÄivÄ.
Mutta täyttä hulinaa.
Juhlittiin 4-vuotista :)
Talvinen pulkkaretki eväineen otettava ohjelmaan ensi viikonloppuna, kun hieman rauhoittuu.
Yksi tuttavani laittoi kerran, paljon lunta syöville lapsilleen, ison kokkareen lunta ruokalautaselle. Tämä ateria tarjoiltiin illalla normaalin ruoan sijaan. Kun lumi suli lautasella, paljastui mitä kaikkea lumessa onkaan. "Ruoka" jäi syömättä, mutta myös lumi siitä eteenpäin.
VastaaPoistaYksi tuttavani laittoi kerran, paljon lunta syöville lapsilleen, ison kokkareen lunta ruokalautaselle. Tämä ateria tarjoiltiin illalla normaalin ruoan sijaan. Kun lumi suli lautasella, paljastui mitä kaikkea lumessa onkaan. "Ruoka" jäi syömättä, mutta myös lumi siitä eteenpäin.
VastaaPoistaIhania kuvia ja mikä tunnelma! Hihittelin yksikseni tuota varpaanvälivaikkua! Ihanasti sanottu! :)
VastaaPoistaIhanan raikkaita kuvia, melkein hengitys huurtui itselläkin kun niitä katsoi! :-D
VastaaPoistaMeillä tyttö keksi tarhan aloitettuaan, että ai - hiekkaakin voi syödä!? Näki ilmeisesti mallia muilta ja sitten olikin työ saada lopettamaan. Tarhassa ja kotona sitten kilvan peloteltiin peppumadoilla, mutta mikä sitten lienee ollut se lopettamisen syy - pelottelu vai uutuuden viehätyksen loppuminen.
Voi surku kun teillä iskä taas joutui työreissulle, onhan se rankkaa teille kaikille, iskällekin. Toivottavasti arki sujuu sutjakkaasti ja pian koittaa taas jälleennäkeminen.