Lankaa, luomua ja nuttu.

...jatkoa.

Minua jännitti niiiiiin paljon kun sain yhteistyötarjouksen TitiTyyltä alkuvuodesta. En edes haluaisi käyttää termiä ”yhteistyötarjous” koska nyt on kyse käsillä tekemisestä tuo termi tuo mieleeni aivan liian kaupallisen kulman koko asiaan, mutta silti langat, puikot ja napit tarjosi TitiTyy. Sellainen projekti joka normaalisti valmistuu ihan varmasti alle kuukaudessa, venyi lopulta kolmen kuukauden mittaiseksi ja olen kovin häpeissäni asiasta. Kyse ei ollut siitä että neule olisi ollut vaikea toteuttaa vaan siitä että kaikki mikä muuten voi mennä pieleen, meni. Koko homman kruunasi se että kadotin yhden kerän harmaata Semillaa ja nutun miehustan ollessa valmis, piti jostain  ä k k i ä  hankkia kaksi kerää lisää lankaa. Sitä samaa harmaata ei luonnollisestikaan ollut ä k k i ä saatavilla, joten mietinpä hetken että mitäs nyt. Lopulta katsoessani liukuvärjättyä sisustuskissaamme nietosta, vastaus tuntui selkeältä, yritän tehdä hieman liukuvärjätyn tyyppisen värin vaihdon hihoihin ja mieheni kipaisi ostamaan pari kerää vaaleanpunaista Semillaa. Nutusta tulikin siis kaksivärinen ja nappien lisäämisen jälkeen tästä muodostui oikein iloinen villatakki joka sopii täydellisesti nauravaiselle ja ehtivälle kummitytölleni.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan saamistani langoista, napeista sekä puikoista valmistuva ohje tulee TitiTyylle, mutta julkaisen ohjeen myös blogissa. Nuttu on tosi simppeli ja ainoa taitoja venyttävä kohta ovat raglanlisäykset joihin on upotettu palmikot. Olen yrittänyt kirjoittaa ohjeesta niin selkeän, ettei sitä lukeakseen tarvitse osata neulesanastoa ja tämä voi olla vaikka se ensimmäinen neuletakki. Mikäli tuntemattomia termejä tai tekniikoita tulee eteen, löytyy kaikki apu näihin netistä helposti hakusanoilla.

Muutama sana langasta. Semilla on luomuvillalankaa ja jos minulla olisi vauva, neuloisin hänen koko vaatevarastonsa tästä langasta. Lanka on pehmeää, rustiikkista ja Titityyllä on valtava valikoima eri värejä ja sävyjä varastossa. Mielestäni langalle sopii erinomaisesti niin sileä pinta, aina oikein kuin palmikotkin ja kirjoneuleessa värit istuvat saumattomasti yhtenäiseksi neuleeksi. Aivan, tein kirjoneulepiponkin pikku e:lle ja myös pipon ohje on tulossa niin TitiTyylle kuin blogiinkin. Vaikka kyseessä on villalanka, on se ilmavuutensa takia sopiva materiaali myös kesäneuleisiin. Suomen kesät on tunnetusti arvaamattomat ja villa täydellinen valinta kesäiltojen lämmikkeeksi sillä se on kevyt mutta lämmin. Yritämme saada ensi viikolla kuvat takista kantajansa päällä ja sen jälkeen ohjeet tulevat julkaisuun.

 

 

Nuttu on muuten neulottu KnitPron Cubics puikoilla. Puikot ovat nelikulmaiset, todella, ja vaikka luulisi että niillä on vaikea neuloa niin ei ollenkaan! Kuulemani mukaan mikäli oma käsiala on epätasainen niin näillä saa helpommin tasaista jälkeä. Minulla on aika tasainen käsiala mutta olen huomannut että etenkin uhuemmilla puikoilla neulottaessa, eivät näillä puikoilla sormet väsy niin nopeasti sillä puikot pysyvät jotenkin pienemmällä puristuksella kädessä, suosittelen kokeilemaan.

 

 

Minulla on muutama nimi mielessä nutulle mutta olisiko sinulla ehdotus neuletakin nimeksi?

Mustila ja Alppiruusu suunnitelmat puutarhassa

Viime sunnuntaina lähdimme ajamaan kohti Elimäkeä ja Mustilaa (täällä taustasta). Laukussa oli pakkasessa yöpyneet puolen litran vesipullot ja massuissa tukeva pekoni-muna aamiainen. Päivästä oli tulossa kuuma ja jo 11 aikaan auton mittari huiteli kolmessakympissä. En kellottanut mutta nopeastihan tuonne ajeli koska liikennettä oli vähän ja tiet hyvät. Perillä lastenpäivä-tapahtuman takia oli parkkiksella paikan näyttäjät ja meiän lapset kirmasivat heti autosta katsomaan Viinituvan vieressa hengaillutta hevosta.

Lähdimme Taimitarhalta eteenpäin kävellen ja treffasimme ystävät lähempänä itse puistoaluetta, josta luontopolku alkoi. Koska porukka oli iso ja lapsiakin mukana kymmen vuoden ikäskaalalla oli meininki mukavan kaoottistä ja koska aivokapasiteetistä puolet hoiti jäähdytystä niin päivästä jäi varsin pinnallinen mutta mukava tunnelma. Luontopolun varrella oli niin paljon asiaa ja koettavaa että sikäli kun tapahtuma järjestetään uudelleen ensi vuonna, tulemma kyllä ehdottomasti paikalle. Lapset saivat tunnnistaa hirven papanoita, kuulivat ampiaisista, keräsivät tammenterhoja, istuivat kirkossa ja geokätköilivät, eikä siinä edes kaikki. Makkaroiden syönnin jälkeen punaposkiset lapset lähtivät uimaan ja me naisväki lähdettiin takaisin Taimitarhalle.

Puutarhanhoito ei todellakaan ole vahvuusalueillani vaikka viimeisten kuukausien aikana olenkin yrittänyt paneutua asiaan. Koska pääpuutarhuriltani, eli äidiltäni, murtui käsi ja meillä on ollut kevyttä vaakalentoa jo yli kuukausi, on piha saanut rehottaa ihan omiaan ja etenkin voikukat ovat vallanneet niin laatoitukset kuin nurmikotkin. Tavoitteena onkin yksinkertaistaan pihan kasvustoa niin, että se on mahdollisimman helppohoitoinen ja varsinaisia kukkapenkkejä olisi vähän. Kukkivien pensaiden, joita ei tarvitse leikata, lisääminen ja lajien karsiminen on päätavoitteeni. Meidän piha on suuntaan pohjoinen, etelä ja länsi joten suunnittelussa pitää huomioida erityisesti lähes auringoton pohjoispuoli.

Jo aiemmin kerroin rakkaudestani rodoihin. Ne viehättävät minua epäpohjoismaalaisella muotokielellään sekä pyyteettömällä kauneudellaan. Ne ovat kauniita ympäri vuoden ja kerran vuodessa puhkeavat upeaan kukkaloistoon, what's not to love! Sittemmin rhodoihin tutustuttuani, sain tietää että hyvin Suomessa pärjäävät lajikkeet on myös kehitetty Suomessa ja mikä puutarhansa haluaa pitää hengissä, ovat nämä niitä lajeja joita kannattaa suosia. Näitä lajikkeita on kehittänyt Tigerstedtin suku ja sain kuulla Mustilassa itse Peter Tigerstedtilta mm. kauniin "Lemone"- värin jalostuksesta. Meidän pihalta löytyy jo Cunningham's White alppiruusuja kaksi kappaletta sekä Catawbiense Grandiflorum, eli puistoalppiruusuja niin ikään kaksi kappaletta. Näiden seuraksi olemme saaneet eri ystäviltämme yhteensä kahdeksan alppiruusun tainta jotka kaikki istutetaan pihalle ja merkitään keneltä ne ovat. Varjoiselle etupihalle päädyimme myös istuttamaan alppiruusuja ja Mustilassa kävimme asiantuntijan kanssa läpi mitkä lajikkeet sopisivat paikkaan sekä ovat visuaalisesti mielekkäitä. Haluaisin pihalle myös Magnolian sekä jonkun hedelmäpuun mutta asia kerrallaan.

'Lemonade'

Atsalea

Alppiruusuja ei voi vain tökätä puutarhaan vaan ne tarvitsevat hapanta ja havukasveille soveltuvaa multaa, sillä kalkittu puutarhamulta kiduttaa alppiruusut hengiltä hitaasti mutta varmasti. Kun me saadaan leirikoulut ja päättäjäiset klaarattua, hakee mieheni pari kuormallista sopivaa multaa ja pääsemme viimein istutuspuuhiin. Samalla haemme Mustilasta suunnitelman mukaan kuusi uutta alppiruusua etupihalle ja tarvittavat maanpeittokasvit jotta juuristo pysyy kosteana. Varsinaisia kausikukkia ei ole tarkoitus hankkia, muutamaa valkoista pelargoniaa lukuunottamatta.

Mustilassa yllätyin siitä miten iso ero tälläisellä yksityisella taimitarhalla ja ketjujen viherpihoilla tai esimerkiksi Plantagenilla on. Pyörin viimeksi täysin eksyneenä Honkkarin taimipihalla tietämättä yhtään missä on mitäkin ja mitä edes pitäisi etsiä. Mustilassa on ehkä määrällisesti vähemmän (tai sitten ne ovat vain organisoidummin) taimia mutta niissä on laput miltä ne näyttävät "isoina" ja lapuissa lukee tärkeimmät tiedot kasvista, tälläinen puutarhapuupää todellakin arvostaa! Vaikka minulla ei olisi ollut apua, olisin varmasti päässyt yksinkin pitkälle kasvivalinnoissa tälläisessä käyttäjäystävällisessä puutarhamyymäläsä. Lastenpäivä härdellistä huolimatta paikalla oli asiantuntevaa henkilökuntaa ja paikat oli järjestyksessä, jota arvostan yhtä paljon taimipihalla kuin vaatekaupassakin. Valitettavasti iltapäivällä aivot olivat jo sulaneet enkä tajunnut ottaa yhtään kuvaa ulkoota taimipihasta mutta yritänpä muistaa seuraavalla kerralla. Samalla selviää mitä lajikkeita etupihalle tulee!

Pellinki - Pellinge

Olen tannut kertoa miten täpinöissäni olen ollut kun olen saanu viettää yhä enenemässä määrin aikaa lapsuuden maisemissa. Olen lapsuuteni kesät viettänyt puoliksi Savoninnassa ja puoliksi Porvoossa ja en niinkään Porvoon kaupungissa vaan lähempänä Pellinkiä. Kun minä olin pieni, ei näillä pienillä teillä ollut edes nimiä ja itseasiassa Porvoosta Tirmooseen johtava tie ei ollut edes kestopäällystetty. Siinä on yksi ja toinenkin kerta istuttu Papan auton etupenkillä suu täynnä HubbaBubbaa ja sorakuoppien kohdalla toivottu että purkat pysyy suussa. Jo aika nuorena saimme pyöräillä Tirmooseen hakemaan jätskit (Lipsi, Pommac tai mac tietty!) kaupasta ja Pellingin lossin ohi matka taittui vesitse aina saareen mennessä. Ja muuten joka kerta piti tiirata että missä kohtaa se vaijeri menee…  Lapsuuden kesä tiivistyy täydellisesti meren sekä veneilyn tuoksuihin, heinäsirkkoihin ja viilentävään merituuleen. Se veden suhina veneillessä, on yksi rauhoittavimpia ääniä mitä tiedän.

Teini-iässä landelle ei aina ”kerennyt” enää niin usein ja pikkuhiljaa veneilykerratkin vähenivät vähenemistään. Osaksi tästä syystä olen varmasti aina pitänyt rannan lähellä asumista tärkeänä ja lasten kanssa ollaan totuttu ulkoilemaan siellä missä vettä on. Minulla on edelleen haaveissa oma vene mutta koska rakas mieheni on enemmän mallia maakrapu, täytyy tätä veneasiaa vielä hieman ajan kanssa työstää. Meidän Jiihän on vallan kiinnostunut märemmistä ympäristöistä, äitiinsä tullut siis.

No sillä välin me viihdytään rannoillakin. Olen innokkaana odottanut Pellingin kesätorikauden avausta ja tänä vuonna se taisi olla poikkeuksellisen aikaisin. Mekin lähdimme lauantaina, tosin kaksi tuntia aikataulusta jäljessä, Pellinkiin ja lapset pääsivät ensimmäistä kertaa lossiin sekä sinne, missä tarinan mukaan äiti kerran penskana tippui veneen ja bensalaiturin väliin kaikkine vaatteineen. Torimyyjiä ei ainakaan enää siinä vaiheessa ollut kuin me pääsimme paikalle, mutta lapset olivat enemmän kuin menossa uimaan. Mantereen puolella lämpötila hipoi kolmeakymmentä mutta Pellingissä oli täydelliset noin arviolta 23 astetta. Ranta on tosi matala ja vieressä oleva Benitas Café varmistaa että pysyy eväissä vaikka ei niitä mukana olisikaan. Kesällä varmasti tullaan käymään Pellingissä ja Tirmoon kaupan jätskialtaalla vielä useammin.

Minulta on myös kyselty viime kevään Floridan matkalta hankituista kesävaatteista. En saa mitään järkeviä kuvia niistä kuin lasten päällä, eli täällä niitä pikkuhiljaa pitkin kesää bongailee. Reissulta hankittiin suurimmaksi osaksi Tommyn, RL:n, JCrew:n, ja Gapin vaatteita. Myös mm. Gymboreeta ja Old Navya tarttui mukaan eli aika perus jenkkimerkkejä. Kuvissa Jiillä onkin reissusta tuodut Gapin shortsit ja RL:n t-paita mutta bellan mekko on tilattu keväällä Pom de Luxilta. (Gapin koko 13/XXL  ja RL:n koko L/14-16 sopiva 160 senttiselle Jiille ja 130 senttinen tyttö on siirtynyt PdL:n kokoon 140)

Yllätyksekseni mieheni on pikkuhiljaa tykästynyt rennompiinkin kesäkenkiin ja hän osti Floridan reissusta keltaiset(!) crocsin tennarit. Nyt Pellinkiin lähdettäesä kävi ilmi että hän oli myös bongannut jostain Suomesta harmaat samanmoisetm olin todella yllättynyt. Mehän saimme joku vuosi sitten crocsilta valita kengät jokaiselle ja silloin meille kaikille muille tuli korkeavartiset tenskut ja tykättiin tosi paljon niistä mutta mieheni ei ole ollut ihan yhtä "tennarityyppi". bellahan ei juuri muita kenkiä käytä kuin Sketchers:jä ja reissusta ostettiin kasa merkin tennarrimalleja ja täydennyksiä tehdään Tallinnasta, josta merkin liike löytyy kahdesta kauppakeskuksesta. Nyt harmittavasti kävi ilmi ettei vilkkuvia lipilapeja ole kummassakaan Tallinnan liikkeessä, tai ei ainakaan ollut vielä. Mustat jotka mahtuu nippanappa, ostettiin jenkeistä viime keväänä ja tytöllä kävi kyllä onnekkaasti kun porukat tämän keväisellä Floridan reissullaan hakivat seuraavan koon lipilapit tuliaiseksi. Itse käytän edelleen Sanük:in lipilapeja ja kyllä kätsyimmät pihakengät taitaa olla crocsin bandit jotka välillä eksyvät lasten jalkaan muuallekin.

Tälläisiä kesätunnelmia nyt sateen ja harmauden keskelle. Me vietetään kotona sairaspäivää ja toivotaan kovasti että molemmat lapset ovat tervehtyneet lauantaiksi kun on päättäjäispäivä ja mekin suuntaamme ylioppilasjuhliin. Nyt onkin hyvä hetki hoitaa kodin siivoukset valmiiksi ennen parempia säitä, että pääsee sitten nauttimaan ulkoilmasta. HAVE A NICE DAY!