Hetki vielä.

Yritin keksitä tähän jotain tähdellistä sanottavaa. Öh. Ei irtoa mitään. Me tehdään töitä ja eletään kotia johon kuuluu kaksi kilpaharrastajaa. Se tuntuu nyt rytmittävän elämää. Ja elämä on tässä ja nyt, ihana k a m a l a klisee mutta nyt niin ajankohtainen. En tunne itseäni neljäkymppiseksi mutta kohta olen jo 40+1. Esikoinen täyttäisi tänä vuonna 18 vuotta, J täyttää 17. On tässä toki elettykin, ei se aika ole minnekään kadonnut. Joskus mietin, millon minusta tuntuu siltä, miten koin oman äitini ollessani bellan ikäinen, kasvankohan ikinä niin aikuiseksi. Soitan edelleen äidille ja pyydän neuvoja, äiti tietää kaiken. Kuten jo todettu, talvi on ollut karsea ja nyt kun on kaunista  ja valoisaa, on ulkona kylmä kuin Siperiassa. En todellakaan valita vaan voimaannun auringosta sohvalla neuloen ja taimien alkuja  kastellen. Odottaen, että kevät herättää kaiken eloon ja meidän arki muuttuu vuorovaikutteisemmaksi luonnon kanssa, ystävien ja sukulaisten kanssa. Nyt vielä muutama kuukausi talviunta ja sitten alkaa taas uusi kasvukausi.

Ihanaa viikonloppua tai alkuviikkoa!