13.3.2016

Kissankarvat eri sisustustekstiileissä.


Hiljattain silittelin kasan tyynyliinoja pois kodinhoitohuoneen pöydältä. Se on homma, johon ei ikinä tunnu olevan aikaa mutta silti tyynyliinoja on pakko pestä ja ne ovatkin lähes ainoa sisustuselementti mikä meillä muuttuu. Olen ollut aika höveli, mitä tulee tyynyliinoihin ja helpostikin ostan uuden kivan jos uusi mukava tulee eteen. Tällä hetkellä 50*50cm tyynyjä on alakerran sohvalla, olohuoneessa, meidän aikuisten makkarissa, bellan huoneessa sekä vilpolassa josta nyt ei kuvia tähän ollutkaan. Että kyllä niitä tyynyjäkin on jos tyynyliinojakin.

Koska tyynyliinoja on tulltu ostettua sieltä täältä, on minulle nopeasti selvinnyt ettei ole tyynyliinaa karvoihin katsomista. Nimittäin osa tyynyliinoista on aivan järkyttäviä käytössä mukavasta ulkonäöstä huolimatta ja toiset sen sijaan aivan mahtavia. Toistaiseksi paras valmistyynyliinamateriaali kissaperheeseen, mitä vastaan on tullut, on Artekin tyynyliinat. Ne ovat niin tukevaa ja paksua puuvillaa että lähes tulkoon tuntuvat hylkivän kissankarvoja. Kyllä niihinkin tietenkin muutama karva tarttuu mutta ei juurikaan. Harmi, ettei Artekilla ole isompaa valikoimaa mieleisiä tyyynyliinoja sillä helposti voisin käyttää pelkästään näitä kankaita koristetyynyissä. Täysin päinvastanen kokemus on muuten kuvassa näkyvä Pia Wallenin cross-huopa, sillä jos en pitäisi sen ulkonäöstä niin paljon kuin pidän, olisi se saanut lähteä ajat sitten. Mielestäni huovan materiaali ei ole niin laadukas kun hinta antaa ymmärtää ja se on niin kissankarvojen kuin muunkin huonepölyn suhteen todella haasteellinen pitää siistinä. Kaksi muuta tyynyliinaa jotka taas eivät magneetin lailla ime kisankarvoja, ovat Marimekon tiiliskivi-tyynyliina (ei kuvissa) sekä Finlaysonin Coronna. Marimekko selvisi käyttö- ja pesutestistäkin moitteettomana mutta valitettavasti Finlaysonin Coronnan mustissa osissa näkyy vaaleita raitoja jo muutaman viikon käytön jälkeen, saa nähdä minkalaisena tulee pesukoneesta ulos.

Alakuvassa oleva samettiverhoiltu Kukkapuron Ateljee-nojatuoli on muuten imuroitu neljä päivää aiemmin ja siitä on hyvin nähtävissä kuinka paljon "väärä" materiaali voi kissankarvaa kerätä -tuo ei siis ole edes mikään kissojen vakkarituoli. Woodnotesin Ktuolin paperinaruverhoilu sen sijaan on oikein hyvä valinta kissaperheeseen kuten myös Adean Band sohvan Linosa verhoilu.



Henkkamaukka  on aika helppo paikka ostaa uusia koristetyynyliinoja. Mallit vaihtuvat alituiseen ja pelkästään yksivärisiä tyynyliinoja on iso valikoima. Hintakaan ei ole paha kun halvimmillaan tyynyliinan saa alle kolmella eurolla. Tähän "ansaan" olenkin astunut useasti ja henkkamaukan tyynyliinoja on useampaa materiaalia meidänkin kaapissa. Tuo valkoinen sohvalla näkyvä tyynyliina on ehdottomasti minulle mieleisin sekä myös anteeksiantavin kissankarvojen suhteen. Se on kestänyt hyvin pesua eikä siihen juurikaan takerru kissankarvat. Liinavaatteina meillä vain henkan pellavat (+juuri muutama ommeltu trikootyynynpäällinen) ja nekin toimivat hyvin. Eivät ole täynnä kissankarvoja mutta sen sijaan osa henkan koristetyynyliinoista on niin mahdottomia, että olen alkanut välteillä niiden käyttöä.


Tuollaiset ruudulliset villantuntuiset tyynyliinat tietenkin keräävät kissankarvaa mutta muuten ehkä yllättivät sillä, etteivät näyttäneet täysin räjähtäneiltä puolen vuoden käytön älkeen. Sen sijaan edelliselle sohvalle ostettu musta-beige tyynyliina on sellaista matskua, ettei hankita enää ikinä tähän taloon. Tyynyliina on H&M:n kalleimmasta päästä ja alle puolen vuoden käytön jäleen aivan ruokottomassa kunnossa, eikä siitä irtoa kissankarvat kuin pinseteillä nyppien. Koristetyynyissäkin pellavaiset tuntuvat pelittävän hyvin kun taas puuvillaiset yksiväriset hieman vaihdellen. Nuo tukevampaa kangasta olevat perusarjan tyynyliinat, joissa on vetoketju puolessa välissä (alhaalla keltainen tyynyliina) selkämystä on ihan nounou kissaperheeseen, ovat kuin kärpäspaperi kärpäsille ja myös pöly tarttuu aika lahjakkaasti. Lapsiperheessä kun ne tyynyt pyörivät pikin lattioitakin niin ehkä käyttöaste on hieman eri kuin aikuisperheesä jossa tyynyt pääasian antavat väriä sisutukseen sohvalla. Niin ikään tuo marmorityynyliina on sanoin kuvaamaton. Sen pinnalle muodostuu ikään kuin pöly-kisankarvalautta, jonka voi sitten kulmasta repiä irti paloina, hrrrrr. Henkkamaukan mustat painatukset ovat yllättävän hyvin kestäneet pesuissa ilman niitä valkoisia viivoja, ainakin verrattuna Ellokseen.





Elloksesta en tilaa nimittäin enää yhtään tyynyliinaa. Nyt on kaksi kertaa kokeiltu ja arvossana on "ei jatkoon". Ensin tilasin valkoisen tyynynpäällisen jossa on musta risti ja siitä tuli heti lemppari. Valitettavasti jo ensimmäisessä pesussa tyynyliina ei ainoastaan muuttanut muotoaan mutta lisäksi mustasta rististäkään ei ole enää kuin rippeet jäljellä. Alakerran sohvalle tilattu monivärinen tyynyliina nyppääntyi niin ikään alle puolenvuoden käytön ja yhden pesun jälkeen täysin ennen näkemättömällä tavalla ja väreistäkin on jäljellä vain tuulahdus. Kylläpä nyppii.


Tyynyliinoja on lisäksi mm. Annolta, Pentikiltä, Ikeasta. Pentikin tyynyliinat ovat yleensä aika paksua ja tiivistä materiaalia johon ei kisankarvat ota kiinni. Anno -no annoon ne tarttuvat kuten näkyy mutta lähtevät suhteellisen helposti pelkällä imurillakin irti, kuten myös Ikean tyynyliinoista, ainakin noista mitä meillä on.



Mitä tiiviimpi tyynyliinan kangas on, sitä helpommin karvat lähetevät irti, pääsääntöisesti. On kuitenkin lähestulkoon mahdotonta arvioida etukäteen mikä materiaali on sellaista, ettei ne kisankarvat edes siihen tartu, sillä kokemus on osoittanut että kaksi yhtä tiiviin näköistä puuvillatyynyliinaa saattavat käyttäytyä asian suhteen tyystin eri tavoin. Tämä on yksi syy, miksi arastelen ostaa kalliimpia tyynyliinoja koska tuskin kukaan haluaa kaapiin 60 euron tyynyliinoja joita ei voi käyttää, jeps, en minäkään. Koska meillä tyynyt pyörivät lattioilla ja kissojen alla, pitää niiden myös kestää pesua. Olen ystävieni mukaan aika överihifistelijä pyykinpesussa, joten jos siellä jotain menee pilalle, on hyvin epätodennäköistä että kyseessä olisi pesuvirhe. Osa kankaista ja painatuksita on vaan niin huonolaatuisia, ettei niitä pelasta mikään.

Rahallisesti vitosen tyynyliinan huono laatu ei ole katastrofi mutta periaatteesta en haluaisi meille kestämättömiä asioita. Ensinnäkin on kurjaa kun löytää jotain kivaa ja se "menee rikki" ja toiseksi on järjetöntä heittää roskiin puolen vuoden välein tavaraa jonka pitäisi kestää vuosia.

Minkälainen tyynyliina on sitten optimaalisin kissaperheeseen?
Lyhyesti: Artekin.
Pidemmin: Tiivis, puuvillainen, läpivärjätty, 60 asteen pesua kestävä ja kissanvärinen.

8 kommenttia:

  1. Meillä on tuo Artekin tyynyliina ja se erittäin hyvä. Toinen hyvä materiaali on farkkukangas, niitä on Ikeasta muutama ja karvat eivät tartu kiinni. Meidän olisi tarkoitus uusia sohva mutta se onkin sitten ihan hakuammuntaa mikä olisi paras kangas siihen tarkoitukseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on myös farkkutyynyliinoja Jiin huoneessa. Ne ovatkin muuten myös hyvät, niihin ei tartu karva. Ovat niitä henkkamaukan pitkiä malleja.

      Sohvaan suosittelen mahdollisimman "sileetä" materiaalia. Eli mitä hienompi ja tiiviimpi kude on, sitä vähemmän siihen oletettavasti eläintenkarvat tarttuvat. Mies olisi aikoinaan halunnut meidän sohvaan hieman karkeamman kankaan, mutta olen varma että tämä tiivis ja sileä kangas on parempi vaihtoehto niin kynsien kuin karvojenkin suhteen :)

      Poista
  2. Äitini kertoi juuri vinkin kuinka saa kissankarvat pois tekstiileistä pesukoneessa. Itse en ole kerinnyt tätä vielä kokeilemaan, mutta uskoisin toimivan. Koneeseen pyykin sekaan laitetaan pienen pesusienen kokoinen pala superlonia johon karvojen pitäisi sitten pesun aikana tarttua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen vinkkki! Olen kuullut vhän vastaavan version missä naisten sukkahousut koneessa kuulema keräävät karvan pois. Meillä muutenkin koneessa aika hyvin lähtee karvat mutta ongelma on tekstiilien putsaaminen siivouksen yhteydessä. Ei aina jaksaisi kulutaa useampaa teippiharjaa jos ei imuroimalla lähde karvat :)

      Poista
  3. Meillä kahden kissan taloudessa on jo hylätty teippiharjat ja siirrytty leveään maalarinteippiin. Se ottaa karvat paremmin pois kuin teippiharja ja on riittoisampaa ;)
    Jotkut käyttävät pakkausteippiäkin, mutta minusta siitä jää aavistus liimaa tekstiiliin ja sehän vain lisää karvojen kertymistä.

    Kissakodin sisustaminen on haastavaa. Jos muuten vielä onnistuukin, niin mattojen kanssa joutuu aina tyytymään siihen, mikä on vähiten kamala.

    Martta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vinkki, kiitos! Pitääkin kokeilla tota maalarinteippia kun haetaan van ensin sellaista mahdollismman leveetä. Mattojen isoin ongelma meillä on että toiseen karvat jää kuin liimalla ja toisen Diego on ottanut oksennusalustaksi, argh! Juuri eilen kehuin Diegoa kun oksensikin lattialle mutta meni viimeistelemään vielä matolle ...

      Poista
  4. Hyvä postaus. Meillä on kesäkuussa vuoden täyttävät pyhä birma veljekset ja valkoista karvaa on alkanut näkymään joka paikassa.

    Blogissasi on aina hyvät ja tyylikkäät kuvat. Aurinkoista kevättä ja kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli, hymyilyttää ♥
      Meillä ei varmaan vuoteen juurikan ollut sitä karvaa mutta sen jälkeen repesi :D Nyt jos menee viikko imurontien välissä, on jossain nurkissä lähes kissanpennun kokosia palloja :| Onhan ne kisut kuitenkin niin ihania, että ehkä sitä hivenen karvoista kärsii :)

      Poista

Ihan mahtavaa jos ehdit jättää kommentin,
ilahdun ihan jokaisesta!
Kiitos kun kävit ♥