3.9.2013

Vauva-arkea


Ainakin melkein. Ensin me hankittiin kaikki tavarat valmiiksi ja iltaa ennen laitettiin kaikki vielä oikeille paikoille. Luin aika paljon etukäteen että osaan oikein hoitaa ja viimein koitti se päivä että saatiin poika kotiin. Oltiin toki tehty koti turvalliseksi ja edelleen arjessa varmisteltiin ettei vaan poika satuta itseään ja että tuntee olonsa turvalliseksi ja kotoisaksi. Ruokitaan säännöllisesti ja korjataan kakat ja pissit eikä ole edes haitannut ne pienet vahingot. Kuten se kun heräsin taannoin yöllä kakkapallero kyynärpäässä. Sattuuhan niitä vahinkoja. Perus ruokanirsoilut tuntuu olevan mutta maistelemalla mennään eteenpäin ja varsin kattavasti tippuu jo eri ruoatkin. Ei sanankin selkeästi osaa ja usein totteleekin.

Mutta nyt ihan oikeasti tarvitaan jeesejä muutamaan pikku asiaan. Arki on mennyt hieman haastavasti kun tuo on kuin pikku takiainen, koko ajan pitäisi viihdyttää ja vatkata. Ja jos ei huomioi niin sitten hölmöilee tai roikkuu puntissa. Eli a) kuinka unikoulutetaan eli opetetaan nukahtamaan itse ja b) mikä olisi sellainen tekeminen että huomio kiinnittyisi siihen eikä

TÄHÄN!
Ja aivan. Nyt ei ole kyse yläkuvan liki 6 kuukautisesta kummityttärestäni vaan k i s s a s t a. Mä haluan neuloa! Ja aluksi se tuntuikin sujuvan ja nietos nukkui nätisti vieressä mutta kun ei enää. Nyt myös nietos haluaa neuloa! Välillä sillä seisoo silmät päässä kun kyttää puikkoja ja lankaa mutta niin kauan kun se puikko siinä heiluu niin i h a n a s t i  niin ei vaan pysty nukkumaan. Jos laitan käden päälle niin moottori hyrähtää käyntiin ja kissa on samantien taju veks mutta muuten ei. Ja tiedän toki että se on kissanpentu ja sen kuuluu roikkua lankakerässä mutta saanko silti sanoa että mur. Mulla on hei tässä deadlinet tässä tunkemassa päälle.


Kesällä tein Soon puuvillasekoitelangasta filtin. Neulottu 6.5 neliöillä (luit aivan oikein) ruusupuupuikoilla ja lankaa meni 1058 grammaa. Kokoa peitolla on (lunttaa instagrammista) 165cm*110cm ja varmasti vähän virahtaa vielä käytössä. Ohje: Luo 160 silmukkaa ja neulo aina oikein edestakaisin kunnes pituutta on tarpeeksi. Jii pyysi heti samanlaisen omaan huoneeseen ja yksi pitäisi tehdä kai sitten pikkusiskolle ja meidän makkariin hieman tuosta muunneltu versio. Lisäksi jonossa on e:n talvivillat, jiin villapaita ja tekisi mieli itselle pari baktusta tehdä. Että jonoa on.


Nyt yritän saaa bellan villapaitaa valmiiksi mutta hitaasti. Koska odotan ensin että kissa nukahtaa (jep, en raaski sulloa sitä mihinkään huoneeseen) ja sitten neulon pari kierrosta, liikautan väärin varvasta ja tsadang! se on siinä varpaassa kiinni ja hereillä. Tän on pakko olla sellanen paljon puhuttu VAIHE.

Mutta huumorilla huumorilla, onhan se sulonen kuin mikä! (Sittemmin lamelikaihtimien säätönarut on nostettu takan päälle ja selvittelemme mistä saa uusia "alaketjuja" verhojen alaosan ohjaukseen -ainakin kaksi on syöty jo poikki =D )

Tsiigaagks kukaan.


hmmmmmmmmmmmm





Nyt sitä ei näy, meen neulomaan, palataan!

11 kommenttia:

  1. Hauska postaus ja voi kuinka ihanan työn oot tehnyt, tsemppiä neulojalle ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos villa auroora :)
    Ja en mennytkään neulomaan, tuossa tuo hurisee kyynärpäässä kiinni. Läheisriippuvainen lienee oikea termi :) Mutta oikeasti on kiva kun on seurallinen kissa, eikä sellainen jota ei näy kun ruokakupilla :D

    VastaaPoista
  3. Aa, mä muistan tuon vaiheen! Meillä sitä kesti aika pitkään. Ei auttanut, vaikka tönin kissan pois sohvalta, kopautin hellästi puikolla päähän tai kielsin kovasti. (Ja en tehnyt kaikkea sekaisin, vaan yritin yhtä keinoa aina pidempään.. tuloksetta). Mutta sitten se loppui. Meillä tosin on onneksi sellainen tilanne, että kissoja on kaksi. Ensimmäistä ei voisi vähempää kiinnostaa mun käsityöt, on vain onnellinen kun saa nukkua sylissä :) Nuorempi taas.. ;)

    VastaaPoista
  4. Toi alku oli ihan paras! Heti oletti, että lapsesta puhutaan :D Valitettavasti kissasta ei ole kokemuksia, lapsen kanssa olisin osannut neuvoa ;)

    VastaaPoista
  5. Pelkään samaa! Mun oma äitini sanoi, että lopetti neulomisen ja virkkaamisen, kun ensimmäinen kissa tuli taloon ja se harrastus loppui sitten ihan kokonaan, vaikkei kissoja enää ollutkaan!
    Meidän minikisu katseli eilen jo sillä silmällä heiluvia puikkoja, mutta vielä ei käynyt kiinni, arkajalka kun on!
    Toivotaan, että teillä on vain vaihe... mutta pelkäänpä että se on kissan eliniän kestävä vaihe, joten sen kanssa opittava elämään ja keksittävä molempia osapuolia miellyttävät ratkaisut! ;)

    VastaaPoista
  6. Onpa ihanat filtit! Pitäisiköhän itsekin tumpelona yrittää. Mistä tuota lankaa saisi ostaa ja kuinka pitkillä puikoilla olet peiton kutonut? Kiitos :)

    - Sanna

    VastaaPoista
  7. Heidi Y. Samaa olen ajatellut että jos puikkojen viuhtomisesta tulisi niin arkista ettei enää kiinnosta... mutta jos se on se vietti... Tai sitten kissan kasvaessa kai muutenkin leikkisyys hieman vähenee.

    Padmerine On tosiaan tullut tässä viime viikkoina mieleen bellan ja jiin vauva-ajat :D

    Mieli NO jopas! En kyllä neulomista lpeta, viimeinen vaihtoehto on itse sulkeutua makkariin neulomaan... mutta toistaiseksi en viitsi niin tehdä kun kissa sitten itkee oven toisella puolella jos ollaan kahdestaan kotona. Katsotaan miten ajanmyötä käy :)

    Kiitos Sanna :) Muistaakseni minulla oli 80 tai 100 senttisen pyöröt tuossa. Lankaa saa ainakin Lankamaailma Nordiasta, muutoin googlettamala Hjärtegarn Soon ...jossain nettikaupassakin olen tätä lankaa nähnyt. Siinä on TOSI paljon eri värejä sekä sävyjä ja mulla jo sormet syyhyy päästä lasten peittoja tekemään!
    Tuo on niin simppeli ettei sitä voi magata eli ehdottomasti otat puikoille. Muista aina nostaa ensimmäinen silmukka oikealla nurin ja nurjalla oikein niin reunasta tulee siisti ;)

    VastaaPoista
  8. Kissa ja uusi koti.
    Ihanilta näyttää kuvissa, onnea muutoksista.

    -vertsukan äiti-

    VastaaPoista
  9. Kahden kissaperkeleen emona voin kertoa et toho pentuvaiheen ihkuiluun tehoaa vain aika. Jossain vaihees ne vaa kyllästyy ja voi vaikka kyynistyä niinkuin meijän Riesa. Riesaan saa koskea silloin kun se idea lähtee hänestä. Samoin syliin voi tulla kunhan se on hänen idea eikä asiaan olla ollenkaan ohjailtu tai edes pyydetty.

    VastaaPoista
  10. Ai vitsit, muistan tuon! :-D Meillä se innostus kierivästä lankarullasta taisi kyllä säilyä ainakin jossain muodossa ihan loppuun asti. Toki ei vanhana enää niin kiivaana.

    Kokeile antaa Nietokselle oma lankarulla aina silloin (ja vain silloin!) kun itse neulot?

    Ihania luomuksia taas!

    VastaaPoista
  11. Hih, yhdestäkään kissasta ei ole kokemusta, mutta viltti on upea :)

    VastaaPoista

Ihan mahtavaa jos ehdit jättää kommentin,
ilahdun ihan jokaisesta!
Kiitos kun kävit ♥