vai menikö jo kaksi. Töitä, töitä, töitä. Pitäisi siivota, en jaksa, eikä juuri harmita. Selkä kipeä, check, lääkäriin huomenna. Voimistelu sujuu, käsilläseisonta ja kärrynpyörät ovat parantuneet, ranteet inhoaa edellä mainittuja mutta kanakävely sujuu paljon paremmin ilman 6 lisäkiloa keskivaralossa. Kehityn. Olen tilannut leffan ja illallisen synttärilahjaksi. En ehdi kuvaamaan eikä inspaakaan, paitsi jos instagram lasketaan. Minusta on tullut Instagram-addikti, isolla A:lla. Se on kertakaikkiaan superkiva arjenpiristäjä. Miehen reissut ovat lisääntymään päin ja reissuista instuneena päätin että mekin lähdetään käymään Turussa parin viikon päästä, oravannahkakaupoilla. Olin kolmansilla vaatekutsuilla ikinä, perjantaina, oli mukavaa. Korjaan, oli todella mukavaa. Tilasin yhden villatakin tytölle. En osaa enää olla ihmisen seurassa kun kaikki aika menee töissä ja kotona. Mietin aina jälkeenpäin että olinpas taas erilainen kun kun olen. Aamuisin kuuntelen Aaltoa ja mietin että olisi kiva kun olisi enemmän aikaa jutella ja seurustella ystävien kanssa. Jutella. Hyväntuulisesta jutustelusta, puheensorinasta ja naurusta on liian pitkä aika. Rakkaasta ystävästäni tuli äiti kolme päivää sitten, olen niin onnellinen että olen itkenyt onnesta. Näemme liian harvoin, aion tehdä asialle jotain. Aion myös neuloa vauvalle jotain, äidille jo neuloin ison Baktus-huivin. Haluttaisi jo pakata, mutta aamukampa näyttää 48 päivää. Onko liian aikaista tehdä toinen reissupostaus.
 |
| Sirdar Snuggly baby bamboo kehittyi Baktus-huiviksi puikoilla nro. 4,5. 170cm/189g |
Elämä on hyvin, liian hyvin. Pelkään että tapahtuu jotain pahaa vaikka ystävieni mielestä se on höpsöä. Vaikka puuuskutamme eteenpäin arkisempaakin arkisemmassa arjessa, on elämä täydellistä, tässä näin, kaikkine pikku puutteineen ja kuoppineen. Asiat on hyvin, on asioita mitä odottaa mutta niitä voi rauhassa odottaa, elämä tapahtuu ilmankin niitä. On tosi hyvä olla kun näkee miten hyvä olla on myös läheisillä ihmisillä.
Kaunis postaus. Arki, läheiset - ei sitä loppujen lopuksi paljon muuta tarvitse. Ihanaa että olit muistanut vauvan äitiä omalla jutulla. Oikein mukavaa vikkoa sinulle Anana.
VastaaPoistaVauvauutisia <3
VastaaPoistaNauti vaan elämästä, ihanaa, että kaikki on nyt täydellistä. Minäkin joskus mietin, että mitäjos, mutta Muru onneksi palauttaa takaisin. Älä murehdi etukäteen asioita, joita ei välttämättä koskaan tapahdu :)
Kivaa ens viikkoa!
Blogien lukeminen on vähentynyt mulla viime aikoina, mut sun blogi on ihan paras. Elämänmakuista tekstiä, itse asiassa tosi paljon mun ajatuksia. Sait myös iskettyä hieman kipinää syömisen tarkkailuun:) Kiitos siis, että jaksat kirjoittaa!
VastaaPoistaÄlä pelkää, vaan nauti onnesta. Jos jotain tapahtuu, niin siihen ei voi mitenkään varautua. Parempi siis vain ottaa kaikki irti onnellisesta ajasta, eikös? ;)
VastaaPoistaAplodit kuudelle kilolle! Mä tarkkailenkin sun lounassyömisiä ihan uudella silmällä ;).
VastaaPoistaIhania sanoja arjesta, samoja ajatuksia myös täällä.
Kiitos Bambi ja hektisestä viikosta johtuen pääsen toivottamaan sinulle hyvän viikon sijasta hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaKiitti LPP. Mussa on sellanen vika etten voi oikein ikinä uskoa hyviä tapahtumia todellisiksi... jotenkin aina taustalla asia että vastapainoksi jotain menee ihan mönkään :D
Kiitos Anonyymi! Tiedätkö että monesti siihen jaksamiseen ja inspiroitumiseen juurikin siivittää sinunkaltaiset ihmiset jotka löytävät sen ajan ja tärkeyden sanoa ääneen positiivisia asioita ♥ Eli kiitos ja anteeksi että palaan vasta nyt :)
Laura, no niinhän sen pitäisi olla. Joskus on vaan niin vaikea käsittää että asiat voivat ola niin hyvin :) Vaikka ainahan on asioita mitkä ei ole mutta ne kuuluvat asiaan.
Kiitos Tanja ja voi ei :D Ehkä me syödäänkin omala porukalla eka :D No ei, en ole vieläkään päättänyt sitä lounastapaikkaa, ehkä luotan vaan suhun ;)
Voi kuinka mietteesi kuulostavatkaan tutuilta! Ihan samoja asioita mietin aika ajoin, välillä enemmän ja välillä vähemmän.
VastaaPoistaOn hetkiä, jolloin ihmettelen, miksi näen ystäviä ja rakkaita niin harvoin, ja toisaalta välillä tunnen, että aika jonka vietämme vain perheen kanssa yhdessä, on juuri tähän elämäntilanteeseen oikea vaihtoehto. Näiden tunteiden välillä tasapainoileminen on välillä vaikeaa!
Samalla tavalla myös joskus ahdistun oikein kunnolla, kun mietin, ettei tällainen onni ja hyvä olo voi olla mahdollista, että kohta jollekin läheisellä varmasti tapahtuu jotain kauheaa. Onneksi ne hetket ja ajatukset jäävät taas taka-alalle, etteivät ne jää pyörimään päälimmäiseksi mieleen.
Kun lapset joskus valittavat ikävää, tapaan sanoa, että ikävähän on hyvä juttu - se kertoo siitä, että välittää. Ellei yhtään tykkäisi toisesta, ei olisi ikäväkään. Samahan pätee tässä; ei onnellista olotilaa voisi olla mahdollista kokea koko ajan, ellei joskus väistämättä tulisi niitä huonompiakin hetkiä. Täytyy vain toivoa, ettei huono hetki olisi peruuttamattomalla tavalla liian huono.
Tulipa vakavamielisiä pohdintoja, vähän liiankin vakavia näin hienoon päivään. Aurinkoista ja onnellista viikonloppua! :)
Johanna mulla on juuti tuo sama juttu. Se balanssi kun tuntuu että kun valitset tehdä jotain niin aina jonkun toisen asian menettämisestä tulee paha mieli -itselle tai jollekin muulle.
VastaaPoistaOlen ihan samaa mieltä että pitää olla vastakohdat jotta tosiaan tunnistais sen hyvän olon tai onnen, aina on oltava se negatiivinen puoli. Ja ne kuuluu elämään, hymyt ja surut. Se mikä näkyy päälle, on yleensä jokaisen itse valittavissa. Jos itse miettisin vain koko ajan niitä vaikeampia asioita tai mutru juttuja, olisi todennäköisesti fiiliskin sellainen. Mielummin keskityn hyviin ja positiivisiin asioihin, niillä jaksaa kantaa ne varjotkin mukana.
Pohdinnaat eivät ole yhtään liian ryppyotsaisia, päinvastoin on ihanaa kun jaksat ja ehdit tänne pohtia -kiitos ♥ ja aurinkoista viikonloppua!