Burton perhe goes Messilä

Messilässä on jotenkin sellainen hyvä viba. En tiedä mistä se johtuu mutta mielikuva jonka paikka synnyttää on hyväntuulinen ja rento. Enkä tiedä miksi käymme siellä niin harvoin, ehkä se johtuu välimatkasta joka kuitenkin on todella lyhyt. Ensi vuonna aiomme ehdottomasti käydä Messilässä usemmin. Nyt olimme ensimmäistä kertaa tällä kaudella keskuksessa Pitkäperjantaina ja saas nähdä pääsisiköhän sinne uudestaan vielä ensi viikonloppuna.

Samalla huomasin pari pikkujuttua Messilästä jotka tekevät siitä ihanteellisen paikan perheille jossa kaikki eivät välttämättä laskettele tai ole harrastuksessa samalla taito-alueella. Keskushan ei ole mikään järjettömän iso mutta rinteet ovat minusta monipuoliset ja se tunnelma, se on vaan kertakaikkiaan rento! Lahdessa on muuten myös Kärkkäinen joka on must-go eikä vähiten yllättävän kattavan Burton-osaston takia.

Meillä on nyt jäänyt laskut todella vähille tällä kaudella (poikaa lukuunottamatta) ja yksi syy siihen on ollut minun temppuileva selkä. Tytön lautailun aloitus myös hieman sekoitti pakkaa sille vaikka tyttö tulee pystyssä rinteet alas, on sinne ylös pääsy hieman mutkikkaampaa. Suksien kanssa ankkurihississä meno on simppeliä eri kokoisenkin kaverin kanssa tai lautailevan veljen/äidin kera ja sompahississäkin voi mennä vanhempi ja lapsi kerrallaan mutta me pahamaineiset hissiladut tuhoavat* snoukkaajat ollaan asia erikseen.

* Kun olin pieni oli hissireiteillä aina ladut missä sukset menivät omilla urillaan hissimatkan taittuessa lepposasti ylöspäin. Lautailijoiden rantautuessa Suomeenkin, oli ladut historiaan ja tuolloin se nyppi monia laskettelijoita, kuten myös se ruuhka hissin yläpäässä kun snoukkaajat istuskelivat rinteessä.

Noniin. Siis tyttö osaa mennä ylös mattohissillä, loikkia, pomppia, avata siteen, laittaa siteet kiinni ja keräillä itsensä rinteestä oli sitten tupsahtanut mihin asentoon tahansa. Sompahissillä menoa kävimme viime viikonloppuna harjoittelemassa Vihti Ski :ssä jossa oli alkumatkalta haastava mutta kokonaisuudessaan helppo hissi. Ts. hissi ei nykäissyt pahasti lähtiessään ja varsi oli voimakkaasti muotoiltu eli pysyy helposti helposti lautailijankin jalkojen välissä.

Sittemmin olen etsinyt keskuksia mistä löytyy sompis eturinteen puolelta mutta hieman haastavammasta ja pidemmästä rinteestä kuin Vihdissä. Messilässä kyseinen hissi onkin ihan näpyttimillä ja rinne toimii osana eturinnettä ja samalla myös harjottelurinteenä. Hissin toisella puolella on lastenosasto (mattohissi/pulkkamäki/pienenpi harjoittelurinne) ja toisella puolella eturinnettä on kaksi ankkurihissiä.

Messilän sompahissi olikin hieman haastavampi ja etenkin harjoittelevat lautailijat tippuivat usein hissistä kesken matkan. Alku oli vaikea myös suksilla laskijoille ja itsekin meinasin lentää nenälleni kun hissi nykäisi ensimmäisen kerran liikkeelle. Hissillä oli kaksi ystävällistä apuria jotka kuitenkin jeesasivat todella mallikkaasti laskijoita, kiitos!

Tyttö pääsi ensimmäisellä kerralla melkein ylös asti kunnes sompa liukui jalkojen välistä pois ja yrityksestä huolimatta tyttö ei saanut roikuttua käsin hississä ylös asti. Tästä tuli aivan järjettömän paha mieli jota puitiin ensin rinteessä vartin verran ja perään vielä kaakaolla isin kanssa toinen vartti. Sittemmin saimme mielensäpahoittajan takaisin rinteeseen ja huomasimme että koska Messilän sompahissin varsi on aika suora ja sompa pieni, ei se pysy etenkään kokemattomilla lautailijoilla välttämättä kovin hyvin paikallaan ja suora varsi "painaa" lautailijoita poikittaiseen asentoon hissimatkan aikana. Tyttö laski viel muutaman mäen mutta hissimatkat olivat niin rankkoja kun piti koko ajan ponnistella pystyssä ja hississä pysymistä, että hän siirtyi aidatulle lastenosastolle laskemaan. 

Mielensäpahoittaja

Äitikin lautailee

Me kävinne Jiin kanssa laskemassa eturinnettä nimeltään Kelkkamäki ja samalla yritin ottaa laskevasta lapsesta kuvia. En ikinä kanna kameraa mukana rinteessä mutta nyt oli kaunis päivä ja ajattelin että olisi kiva jos lapsista olisi jotain rinnekuviakin. Meillä ei ole pokkaria joten ainoa vaihtoehto on ottaa mukaan Canon 7D nokallaan 18-135mm putki = painava ja iso. Haastetta tulee koska laskun painopiste muuttuu ja en todellakaan halua kaatua kamera kainalossa, lisäksi pitää etsiä rinteestä paikka missä ei ole muiden laskijoiden tiellä mutta saa kuvia ohi sujahtavasta kohteesa... aurinko, varjot, valon suunta, tausta, välistä sujahtavat muut laskijat -ARGH. Tätä pitäisi ehkä harjoitella enemmän tai ostaa lapselle värikkäämmät vaatteet...

Takaisin lastenosastolle. Pikkukylä on toistaiseksi kivoin lastenrinne-alue johon olen täällä Etelä-Suomen rinteillä törmännyt. Paikasta tekee loistavan sen monipuolisuus. Keskellä aluetta on pitkä mattohissi jonka [alhaalta katsottuna] vasemmalla puolella on pulkkamäki ja oikealla puolella harjoittelurinne laskettelijoille (jota jotkut aikuiset laskivat Stigalla, haloo?!) Lastenrinteessä on keskellä tilaa vapaalle laskulle, vasemmassa reunassa pujottelualue ja oikessa reunassa pari hyppyriä. Rinteen ala- sekä yläpäässä on tilaa aikuisille (myös laskuvarusteettomille) vahtia lapsiaan (valitettavasti kaikki eivät sitä koe tarpeelliseksi ja pulkkamäessä oli lapsia jotka terrorisoivat käytöksellään niin laskettelijoita kuin muita pulkkailijoitakin) ja oikeastaan ainoa asia mitä kehtasin kaivata oli pieni rinnekahvio jossa olisi voinut paistatella päivää kahvikupposen kera. Rinteen kaltevuus ja pituus on mielestäni hyvä aloittelijoille mutta pujottelualue ja hyppyrit jaksavat kiinnostaa myös pidempään laskenutta laskijaa. Messilä toimii koko perheelle, mii laikii!

Ja nyt jos joku miettii fiksaatiota sompahisseihin niin tässä tulee selitys. Suurin osa lakettelukeskuksien hisseistä on ankkurihissejä. Ihan loistava keksintö; kaksi tai jopa kolme laskijaa menee kerralla ylös ja sengen rennosti ankkuriin nojaillen. Lautailijat menevät yleensä ankkurihissillä niin että ankkuri on jalkojen välissä (harvemmat lonkan takana) ja näin voi mennä miten päin vain, toki paremmin pysyy pystyssä jos se jalka on edessä mikä laskussakin. Jossain välissä keskukset vaativat että takaside on auki aina ylös mentäessä mutta tästä on ilmeisesti luovuttu monissa paikoin koska siteiden rumppaaminen hidastaa ja osa pysyy paremin hisseissä siteet kiinni. Toki toivoisin että nuoremmat lautailijat silti käyttäisivät päätään eivätkä loikkisi jonossa laudallaan siteet kiinni muitten välineiden päällä.

Syy miksi tämä ei onnistu esimerkiksi bellan kanssa on meidän valtava pituusero. Minä olen 161 ja tyttö 122... ja jos hän laittaa ankkurin haarojen väliin on ankkuri minulla alle polvien ja nousu ei ainoastaan ole hankalaa mutta myös työlästä. Tahkolla menmme ylös niin että tyttö oli suksilla ja sekin oli niin järjettömän raskasta ettei menty kuin yhden kerran. Eli ainoa vaihtoehto on mennä matto/sompahisseillä niin pitkään että tyttö joko a) kasvaa tai b) saa itseluottamusta ja varmuutta mennä yksin tai veljensä kanssa  ankkurihissillä.

Kun postaus on jo venynyt muutenkin avaruudellisiin mittasuhteisiin niin kirjoitanpa vielä varusteista muutaman sanasen. bella (on muuten niin vakiintunut lempinimi niin tulee täälläkin helposti kirjoitettua) sai Burtonin laudan siteineen sekä kengät joku aika sitten, siitä enemmän täällä. Nuo siis menevät tämän ja ainakin seuraavankin vuoden. Kypärä, lasit ja lauta kauemminkin mutta tuleehan noita joskus uusittua vaikka välitöntä tarvetta ei olisikaan. Sen sijaan poika on nyt kaksi kautta lautaillut Burtonin Star Wars Chopper 130 -lumilaudalla ja nyt lauta on jäämässä pienksi ja siitä on kuulema tullut tällä välin keräilylauta. Kenkinä hänellä on ollut minulle raskauaikana pieneksi jääneet "en nyt muista merkkiä"-kengät.

Nyt on paras aika ikinä uusia vehkeitä jos tarvetta on ja eräs päivä päätin käyttää hieman aikaa tähän. Olin aikaisemmin jo vilaukselta nähnyt Burtonin Shaun White Collection -laudan ja välittömästi ihastunut lautaan. [Täällä valmistajan kuva] Nyt kun aloin etsiä lautaa Jiille, huomasin että samaa lautaa on saatavana junnuille Smalls -sarjassa eli lyhyemmillä mitoilla. Lauta oli jo loppunut Burton Storesta Jiin mitassa, ainoastaan 136:sta oli enää jäljellä muutama viikko sitten. Interissä lautaa oli mutta löysin laudan vielä edullisemmin Boardstockista. Tilasin laudan samantien ja jäin jännittämään tykkääkö poika laudasta kun yllätys tulee postitse. (Tilasin laudan tiistaina ja keskiviikkona lauta oli jo kotipostissa noudettavissa, kiitos Boardstockille supernopeasta toimituksesta)

Tiistaina menimme kuitenkin Burton Storeen sillä kengät piti myös uusia ja sovittamatta lautailukenkiä on hyvin vaikea ostaa. Mies haki jo yhdet mutta olivat liian pienet, ystävällinen henkilökunta kuitenkin varuiltaan varasi seuraavan koon odottamaan sovitustuloksia kotona ja palasimme liikkeeseen samana iltana. Pojan sovitettua useammat kengät ja myyjän auttaessa valinnassa, löytyi viimein sellainen kenkä ja koko joka on minun ja myyjän mielestä turhan reilu mutta annoimme periksi koska oletettavaa on että jalka kasvaa ainakin sentin jo ensi kaudeksi. Kannattaa ihan oikeasti mennä paikkaan jossa myyjä harrastaa itsekin ja tietää mistä puhuu. Kengiksi valikoitui Burton Moto, joissa on pojan paljon toivoma pikanauhoitus, eli eläköön! ei nää rusetteja. Samalla reissulla poika tuli näyttämään minulle lautaa jonka haluaisi... ja lauta oli juuri tilaamani TWC lauta!

Pojan Star Wars lautaan ostin aikoinaan aikuisten freestyle siteet sillä pojalla oli tuolloin jo koon 38 kengät ja toivoin voivani siirtää siteet seuraavaan lautaan. Nyt jännityksellä laitoimme siteet kiinni sillä siteet ovat kokoa S joka tarkoittaa siteen sopivuutta noin 38-41 kengälle ja pojan uudet kengät ovat koko 41 1/2. Moto -kengät ovat ulkomitoiltaan pienet ja mahtuivat siteisiin kuten myyjä arveli ja pisteenä iin päälle, siteet sopivat täydellisesti uuteen lautaan. btw poika on noin 155 cm ja uusi lauta 140.

Minun on jo pitkään pitänyt uusia oma kypärä sillä rauskaus ei kasvata vain jalkoja vaan ilmeisesti myös päätä. Burton Storessa on iso valikoima Red -kypäriä -40% ja löysin omani muutaman sovituksen jälkeen. Cadet ei ole merkin kevyin mutta ulkomitoiltaan pienin ja istuu päähän kuin, no hyvä kypärä. Laskulasini (Dr. Zipe) eivät istu uuden kypärän kanssa yhtä hyvin kuin vanhan mutta ehkä uusin ne jossain vaiheessa ja Jii saa nuo vanhat. Kypäräostoksilla kannattaa sovittaa useampia malleja ja vaikka pienemmät lapset eivät välttämättä osaa sitä sanoa, niin kokemuksesta voin kertoa että yleensä mitä kalliimpi kypärä niin sitä paremmalta se tuntuu päässä ja sitä kevyempi se on. Kypärä on myös se tärkein turvavaruste rinteessä oman älyn lisäksi joten ei kannata sniiduilla vaan panostaa. Lasit kannattaa sovittaa kypärän kanssa, että tulevat oikealla kohdalle ja kiinni kasvoihin.

Äidin kypärä

Meillä on nyt aika lailla vakiintunut tarvikehankinta Burtonille ja lasten kypärät ovat toistaiseksi lasien lisäksi ainoa tarvike joka ei kyseisen merkin ole. Olen kuitenkin todella tyytyväinen niin Burtonin laatuun kuin stailiinkin eli miksi suotta vaihtaa. Tällä hetkellä rinnevaatteet koko perheellä ovat Peak Performancen mutta pidän todennäköisenä että myös Burtonin vaatteita tulleen takkini lisäki näkemään enemmän jatkossa. Yksinkertaisesti siksi että merkillä on oma liike Stadissa jossa on laaja valikoima, osaava ja ystävällinen henkilökunta ja kuten todettu, laatu ja ulkonäkö miellyttää, ainakin toistaiseksi. 

AURINKOISTA PÄÄSIÄISTÄ JA LEPPOSIA LASKUJA!

Ps. Lisäsin tunnisteisiin ski ja rinteessä kaikki lasketteluun liittyvät postaukset  mitä löysin