Joskus on ihan hyvä laittaa hommat sivuun jos ei ihan tunnu kulkevan. Neuleet, kuvat, siivous... no ei sentäs lapsia. Välillä ei vaan suju vaikka mieli tekisi. Muutenkin viime aikoina on ollut sellainen syysmatkakimara miehellä että kyllä ne arjen tunnit on täyttyneet hyvin tarkasti kaikesta ihan just siitä pakollisesta eikä juurikaan mistään muusta. Ihan hyvä, sillä nyt on intoa neuloa ja tekee taas mieli kuvata, blogata ja ai kun saisi jostain pari päivää kunnon siivoukseen, same old same old!
Menikö se syksy jo? Tuntuu siltä että lähden pimeessä töihin, tulen pimeessä kotiin ja siinä välissä sade hakkaa ikkunalautoja. Poikkeuksena tämä aamu kun täysin pöllähtäneenä löysin itseni pihalta skrabaamasta ikkunoita. Niin, lehtien luku ja uutisetkin on ollut vähän ja niin ja näin, ilmeisesti tämä lumisade ei kaikille tullutkaan niin yllätyksenä kuin allekirjoittaneelle. On vain painettu eteenpäin kuin mummo hangessa. Päivälla tuijottelin töissä ikkunasta ulos ja toivoin täysiä että kelit jatkuu huomiselle. Kaipaan jo ulos kauniiseen ilmaan niin että melkein sattuu.
Syksy on sellaista voimakkaiden tunteiden aikaa. En tiedä mikä lemppari vuodenaikani edes on, ehkä sellaista ei ole kun jokaisessa on jotain ylitse muiden. Syksyn melankolisuus, voimakkuus ja tuuli on se juttu minulle. Voisin valehtelematta istua tuntikausia katsellen merta, ihan istua vain. Tuuli kasvoilla ja auringon säteet silmissä saa minussa aikaan sellaisen harmonian että sillä tunteella mennään useammankin arkisen viikon läpi, heleposti.
Jos hommat menee putkeen, lapset toimii kuin rasvattu ja kamera on yhteistyökykyinen,
on minulla jo huomenna jotain aivan muuta.
Että ei muuta kun lepposaa lauantaita kaikille !
Kuvat/ Karhusaari Espoo
Mistä te muuten ensimmäisenä pihistätte aikaa?
Minulta jää ensimmäisenä kamera, sitten tietokone, joo neulominen... ja pyykinpesu...
Siivoaminen on minulla se, mistä ensin luistan, jos aika on kortilla :/
VastaaPoistaSun kuvista tuli mieleen, että kauneus on todella katsojan silmissä. Mä ihailen sun taitoasi NÄHDÄ kauneutta.
VastaaPoistaJa sun listaltasi olen oppinut/ opetellut unohtamaan pyykinpesun.
Hassua, miten nopeasti silmät tottuivat valkoiseen, ensilumi satoi aamulla, nämä sinun syksyiset kuvasi näyttävät jo kaukaisilta.. ;) Pihistän aikaa nukkumisesta, valitettavasti tämä yhteiskunta on rakennettu niin, ettei yöeläjillä, kuten allekirjoittanut, ole muuta mahdollisuutta kun korjata torkulla alkuillasta univajetta toteuttaakseen elämänrytmiään. Ehkä sitten eläkkeellä on toisin.. :D Kiva kun ennätit postaamaan! -valo-
VastaaPoistaSiivoaminen (mutta esim. kamera ei oo mun listalla ennen sitä eikä pian jälkeenkään eikä neulominen ollenkaan):
VastaaPoistaToi on siis se mitä siedän. Koti likaisena ja muuten arki rullaa ja saa aikaa myös sitä ns. laatuaikaa eli arki-iltoina muuta kuin siivousta (vaikka pyykkäystä, mutta myös yhdessäoloa), viikonloppuihin mitä milloinkin ;)
Sitten kun menee pahaksi, annan vaikka lapselle liikaa ruutuaikaa ja siivoan ;)
-vertsukan äiti, omalla ajalla keskellä yötä-
Oikein korttivalokuvia, kauniita! Voimia arjen ympyröihin♥
VastaaPoistaOnneksi voi ihailla valoa ja luontoa näistä sun kuvista, livenä en ole oikein ehtinyt.
VastaaPoistaMullakin tulee tingittyä lisäaikaa päivää yöunista, huonoksi tavaksi on tullut mennä nukkumaan 01... Täytyisi ruveta pitämään jotain unikoulua itselleni. :)
Tiiviimmän työreissuputken aikana meillä jää pyykinpesut viikonlopulle, silloin kone laulaa käytännössä koko päivän.
Mulla jää pyykinpesut viikonloppuun ja siivouksesta luistan ensimmäiseksi - ja sen näkee:( varsinkin kun muukin perhe siitä luistaa...
VastaaPoistaInnolla odotan sun pakkaskuvia.
Ihania kuvia..jälleen. Tuota, missä on tyhjä puistonpenkki meren rannalla, olen tuijotellut uudelleen ja uudelleen. Kuvasta tulee fiilis, että penkillä kuuluisi istua itselle rakkaan henkilön, mutta hän on mennyt pois. Itselleni tuli ikävä edesmenyttä isääni mutta lämpimällä, kauniilla tavalla.
VastaaPoistaHuomaan käyväni täällä kurkkimassa ja toistamassa itseäni, KIITOS. Kuvasi ovat niin puhuttelevia.
Tiina
Anonyymi, sepä. Minä en saa edes takkia pois päältä kun tulen kotiin, kun pitää jo eteinen raivata aina. Jankutuksesta huolimatta ei oikein tunnu aina menevän perille että tavarat oikeille paikoille. Eli käytännössä siivoan aina, jollain tasolla :D
VastaaPoista-M- kiitos ♥ Meillä monasti jää pyykinpesu viikolla kun olen yksin, viikonloppuna sitten kone laulaa :)
-valo- Siis todella itsellnikin tuli sellainen "tuore" fiilis kun avasin kuvakansion :D Nyt se lumi jo täältä katosikin ja maisema ankeutuu kun lehdetkin katoaa puista... lunta odotellessa!
Ja yöeläjä olen itsekin, tosin yh-viikoilla se ei ole vaihtoehto koska "työpäivät" on noin kello 06-21 ja sitten "oma aika" ajoittuu tuohon 21-22 ja sitten nukkumaan. Viikonloppuna kukutaan kyllä :)
vertsukan äiti, meillä ei kyllä sillon tarvitse siivota niin paljoa kun mies on matkoilla... mistähän sekin johtuu. Inhoan olla sotkuisessa kodissa ja kuiva/lämmin huoneilmamme saa jo vuorokaudessa villakoirat nurkkiin. Mutta kyllä meillä sotkuistakin on... mutta en pysty sillon oikein relaamaan, se tunne että pitäisi... koko ajan päällä.
Meillä lapset kyllä saa ruutuaikaakin mutta nyt olen laittanut heidätkin siivoamaan, yleensä tappelevat siitä kumpi saa siivota vessa, siis todella...
Kiitos Henna ja samoin sinne ♥
-Jassu-, mulla oli ihan sama fiilis :D Ja tutulta kuuulostaa, tosin en millään jaksa muutamaa päivää kauemmin jos menen nukkumaan kehdentoista jälkeen yh-viikkoina. Nukahtelen pystyyn.
Katri, niin noin meilläkin yleensä. En tunnu enää ikinä ehtivän kuvaamaan ja bloggamaan :D
Kiitos Tiina! Ja tosiaan kun pääsin rantsulle olin aivan wow! En siis ole käynyt tuolla muistiin... ehkä viimeksi lapsena. Penkeille todella teki mieli jäädä. Olisi ollut myös ihana nähdä siinä istumassa joku ikuisuuden naimisissa ollut vanhuspari.
Ja ihan mahtava kuulla että tykkäät ja jaksat käydä toistamassa itseäsi, älä vain lopeta, ilahdutat minua. Kiitos ♥
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaToinen toistaan hienoimpia kuvia.
VastaaPoistaMinä nipistän aikaa itsestäni, tiedän vihon viimeinen virhe. Joskus illalla on niin väsy ettei jaksa suihkuun mennä. En osaa hemmotella itsenäni hieronnalla tai käydä punttisalilla. Tuntuu että jos alkaisin jossain ravaamaan koko arjenpyörä alkaisi lenkata. Lenkkeilen sitten jossain välissä kun sitä aikaa jää.
Lasten tai nuortenhuoneiden siivouksen oon opettelemalla alkanut jättää vähemmälle -heille itselleen! Enhän ole enää heidän kotonaankaan siivoamassa. Yksi hyvä ajan säästäjä on laittaa joku vanhemmista lapsista hakemaan kaupasta jotain,kun itsellä on ruuanlaitto kesken tms. Pyykinpesua olen kans opetellut hillitsemään, etten stressaa sen kanssa. Pyykkikori saa olla joskus täynnäkin!