6.9.2012

Kulttuurimaisemat & periaatteet


Kulttuurimaisema murroksessa. En ole ikinä ennen asunut keskellä tälläistä. Nähdä miten oma lapsuudenmaisema revitään auki, muistot tuntuvat heräävän henkiin ja jokainen pala tuhottua maisemaa tuntuu omalta. Rakastan Tapiolaa, sen fiilistä ja virtaviivaisuutta. Lukuisia niittyjä ja metsiä talojen välissä, puiden välistä pilkistävää merta, vinoja betonilaattoja ja vanhoja rautaisia ritilöitä kauppojen ovien edessä. Näitä metsiä on tallattu ystävien kanssa ja yksin, puroja on padottu ja patoja on murrettu muutenkin kuin purolla. Voisin tuijottaa puisia penkkejä ikuisuuden, ne ovat täydelliset. Penkkeihin liittyy muistoja, uudet Levikset menivät pilalle kun joku oli ottanut vastamaalattu-lapun pois. Oranssit raidat mustalla farkulla aiheutti itkun jos toisenkin. Täällä on itketty ja täällä on naurettu, täällä on opittu ja läpikäyty kaikki tunteet. Täällä olen kasvanut sellaiseksi kuin kuin olen ja tänne olen aina halunnut takaisin. Nyt minne vain katson ja näen palan onnellista lapsuuttanu kuormurin kyydissä ja telaketjuilla kuvioituna. En olisi uskonut että se kirpaisee mutta niin se tekee. Ja en vieläkään osaa sanoa pidänkö muutoksesta, tulevasta lopputuloksesta. Periaatteessa siitä pitäisi pitää, se olisi järkevää. Mutta tässä asiassa en saa järkeä ja tunteita rinnakkain, ainakaan vielä.
Tämä on liian henkilökohtaista.


Muistatteko vielä kun kerroin siitä KILOSTA lankaa. Tein maistiaisesta Jiille Samurai - pipon. Ehkä ei vähiten mielenkiintoinen detaljee että inspis pipoon tuli Californication sarjasta, t o d e l l a k i n. Pipo olisi voinut olla hieman pidempi mutta pelkäsin langan loppuvan kesken kun oli vaikea arvioida menekkiä uuden langan ollessa kyseessä. Jospa hankin sen oman vaa-an niin tämäkin helpottuu.

Lanka on käsinvärjätty Suomessa, suomalaiselta pienyrittäjältä, siinä on käsityön tuntu jo ennen kun sitä on itse käsin työstänyt. Langassa on mieletön väri, MUSTE. Se värjäsi myös sormeni musteeseen, tätä lähemmäksi kädentyötä on vaikea päästä, diggailen. Jiikin diggailee sillä suostui pipopäämalliksi ja unohti pipon päähän, otan sen tykkäyksenä.


Louhettaren Luola
Pohjan Akka
Muste
Puikot nro 3
120 silmukka
Oikeaa ja nurjaa eka noin ja sittäin näin
Päätelty oikein kierroksilla 6 kohtaa 
79 grammaa


Ja crocsien käyttötesti jatkuu edelleen. Hän ei halua käyttää muita kenkiä ja se ehkä hivenen näkyy jo kengistä... Nämä on kuulema nopeat ja kevyet ja kaikki muut kengät makaa kenkäkorissa. Toistaiseksi ovat edelleen ehjät ja jos voi kuvitella 11-vuotiaan käytön, niin tässä kohtaa kenkiin voi jo mielestän laittaa laatu-leiman. Saisikohan näitä vuorillisena talveksi.


Padmén puheterapia jatkuu taas ja vaikka moni hyvä ystävä lähti päiväkodista kouluun on päiväkoti edelleen tytölle mieleen. Olen odottanut hetkeä millon päiväkodista, sinne menemisetä tai sieltä lähtemisestä saa väitellä tytön kanssa mutta sellaista ei ole vieläkään tullut. Muistan että Jiille tuli vaihe kun hän ei halunnut mennä tai hän ei halunnut lähteä ja huudon saattelemana mentiin jompaan kumpaan suuntaan. Tämä on kuulema tavallista ja siksi oletinkin mielessäni että sama toistuu tytön kansa mutta ei. Vahvasta tempperamentista huolimatta hän aina reippaasti iloisella mielellä menee päiväkotiin, on kuulema päiväkodissa itse päivänpaiste ja nauraen juoksee syliin kun hänet hakee. Tarkoittaako tämä että koulutaipaleella tapellaan sitten enemmän? Nimimerkillä ikuinen realisti.

Padmé valitsee joka aamu unikaverin mukaan päiväkotiin ja muutenkin leikkii paljon pehmoilla. Vaikka vannoin vuosia sitten ettei tähän talouteen osteta enää yhtään pehmokaveria, on nämä likimain ainoita leluja mitä tytölle olen ostanut. Hän harvemmin lähtee mihinkään ilman kamua joten sillon tällöin tilaan hänelle Jellycat pehmon briteistä. Ajatuksena että samoja elukoita ei ole useita. Ilokseni huomasin että myös Zicco myy merkin pehmoja Suomessa ja sieltä viimeksi tyttö sai kissan. Uusin asukas on hartaasti odotettu norsu joka on nimetty Hatarin mukaan Thembaksi.


Lankajemmasta löytyi keskeneräinen pipo jonka tein valmiiksi.
Lanka on Novitan Puro ja sävy Kanerva,
vitoden puikot,
silmukoita en jaksanut laskea ja kavennettu on silmämääräisen fiiliksen mukaan.
Tämä on ensimmäinen joululahja pipo ja saajakin on jo valittu.

98 grammaa

Periaatteiden paperikori on saanutkin täytettä viime aikoina; periaatteet crocseista ja unikavereista saavat nyt joukkoonsa värin lila. Olenhan aina sanonut etten pidä lilasta, yhtään. Kuitenkin nyt huomasin ostaneeni, ja vieläpä pitkällisen harkinnan jälkeen, paidan jossa on useampaa lilan sävyä. Toisaalta, ehkä tämä vain painottaa sitä että jokaiselle värille on oma paikkansa missä pidän väristä. Mielestäni paita sopii kuin nenä päähän oranseihin farkkuihin ja yhdistelmä on erittäin herkullinen näin syksyksi. Paita on henkasta ja hintaan 14,95. Housut on jo aiemmin nähnyt Espritin-stretchit.


Yritettiin ottaa taas kuvia sukulaisille.
Äiti vähän ylivalotti mutta lapsilta ei tällä kertaa kuulunutkaan
einytenmäähaluaeikäotetaenmäjaksi
vaan tämä kaksi olivat heti messissä


Huomenna onkin jo perjantai
joten ei muuta kun
rentoa viikonloppua kohti ! 

Todiste että Tapiolan keskustaltaalla on lintuja. Mutta tiesittekö että siellä asuu myös ainakin kahta eri kalaljia.

10 kommenttia:

  1. Kurjaa tuollainen maisemien muuttuminen..

    Kauniita neulomuksia!

    VastaaPoista
  2. Noi crocsit pitää ehkä muistaa ostaa!
    Olisi varmaan kätevät nyt kosteilla keleillä, kun Nopsterin addun tennareista tulee läpi. Vaikka onkin nahkaa..

    Mä niin tiedän ton tunteen :( Molempien mummoloiden, lapsuuden kesien päälle on rakennettu kerrostaloja. Outo fiilis katsoa ja nähdä samalla mielessä se vanha piha..

    VastaaPoista
  3. Minulle Tapiola-rakkaus on vasta syntynyttä. Kestänyt sen viisi vuotta. Arkkitehtuuri ja kaupunkisuunnittelu siellä on jotenkin niin Tapiola-ilmeistä, tyylikästä, eleetöntä. Jos voisin, haluaisin muuttaa perheemme kanssa sinne.

    Ehkä pienesti voin aavistaa, miltä muutokset tuntuvat.

    VastaaPoista
  4. Tapiolalla on aina paikka myös minun sydämessä, onnellisen lapsuuden ajoilta.

    Juuri uimahalli iso osa lapsuutta, senkin jälkeen kun asuimme jo muualla.

    Ja arvaa vaan, kuinka paljon noita punaisia ruusuja valokuvausta harrastanut isä kuvasi :D

    Paras metsäretkipaikka oli siinä Keilaniemen kohdalla, onneksi ei tarvinnut ikkunasta katsoa tornien rakentamista kun oltiin jo muualla silloin.

    Eniten sattuu hyvien muistojen maisemien muuttuminen.

    VastaaPoista
  5. Tapiolan tulevaisuus mietityttää täälläkin. Mylläys on tällä hetkellä kyllä tosi totaalista. Toivottavasti lopputulos ei ole yksi suuri ostoskeskus. Yritän toki pysyä optimistina :)

    Ja hieno pipo jälleen! Kunhan saan pari villatakkia viimeisteltyä, niin täälläkin alkaa talven pipojen ja sukkien tehtailu.

    VastaaPoista
  6. Itsekin Tapiolassa 20 ekaa vuotta viettäneenä ja siellä lapsen mummin luona edelleen vierailevana pidän muutosta periaatteessa hyvänä.

    Olinhan itsekin ekat 10 vuotta ilman Tapiolan Sokkaria ja Stocka saatiin sinne "maalle" vasta, kun olin 12v. Maisema muuttuu tarpeiden myötä ja itse olen aivan ihastunut raideliikenteeseen eli metro on mielestäni kiva muutos, vaikka juurikin ne metrotyöt kovasti muokkaavat maisemaa. Ja toki ne koulun liikuntatuntien maastojuoksu- ja hiihtolenkit on nyt pitkälti uudistalojen (tai rakennustömaisen) alla. Mutta on saatu EMMA, uimahalliin uusia palveluita/altaita, Tapiolan liepeille useita uusia sisäliikuntatiloja jne.

    VastaaPoista
  7. Mun mielikuvissa ne penkit on varmaan ikuisesti oranssit. Sun blogissa on kiva vierailla juuri naiden lapsuudenmuistojen vuoksi. Metroako siella myllataan?
    CalGirl

    VastaaPoista
  8. Muistatko kun kirjasto oli Tapiontorilla ja miten hieno se uusi kirjasto "Juvan talossa" olikaan. Ja nyt se on ollut jo vuosia "uudessa" Kulttuuritalossa, joka muuten on myös hieno lisä Tapiolan palveluihin.

    Hirveen vähän meillä otettiin kotikulmilta valokuvia, mutta 70-luvulla Heikkarin leikkipuiston takana oli vaan parkkipaikkaa ja metsää, kun Sokoksen, Stockan ja pankkien sun muiden rakennukset puuttui.

    Mun mielestä omassa lapsuuden maisemassa hulluinta on etäisyydet. Kaikki onkin niin lähellä, ja silloin aikanaan se tuntui niin isolta!

    Itse luon lapselle omat muistot täällä Helsingin puolella, mutta Tapiolassakin käydään säännöllisesti mummia moikkaamassa ;) Niin mekin lapsena käytiin Tapiolasta Helsingissä omien vanhempieni lapsuudenmaisemissa!

    t. Vertsukan äiti

    VastaaPoista
  9. Ja V:n äiti jatkaa:
    Tunnen itseni välillä ikälopuksi, kun selitän, että äidin eka kesätyöpaikka, karkkikauppa, oli tässä. Ja nyt siinä on pesula! Jne.

    Maisemat ja toiminnot tosiaan muuttuvat ajansaatossa, joskus sattuu mokia, mutta pääasiassa muutokset toki tehdään muuttuviin arvoihin, toiveisiin ja tarpeisiin. Niin maisemassa kuin muuallakin (eipä ollut omassa lapsuudessani kännyköitä, videoita saati dvd:ä, 3D-leffassa kävin ekaa kertaa samaan aikaan kuin 5v lapsenikin jne.). Tai syntymäni aikoihin äitiysloma oli 3kk, työviikko 6-päiväinen. Onneksi maailma muuttuu!

    p.s. Oma lapsuudenkotini Tapiolassa on ollut olemassa tähän päivään saakka ja siksi ehkä sen ympärillä tapahtuneet muutokset eivät ole koskettaneet yhtä syvältä. Kotitalo on ollut ja pysynyt. Ja siellä on voinut vierailla koska vaan oman historiansa keskellä. Nyt sekin elämäntilanteiden muututtua (valitettavasti sekin on väistämätöntä muutosta) muuttuu ja siksi tämä "muistojen maailma" on mietityttänyt viime akoina kovasti. Muistot säilyy mielessä (tai vaikka valokuvissa ;)), vaikka tila muuttuisi tai tavara vaihtaisi omistajaa.

    VastaaPoista
  10. Tapiola on nyt kyllä surullisessa tilassa ja kauppareissut tuleekin nyt suunnattua muualle. :-( Toivotaan, että myllerrys saataisiin pikaisesti hoidettua ja Tapiolan tunnelma palaisi pian!

    Upea tuo Samurai-pipo!

    VastaaPoista

Ihan mahtavaa jos ehdit jättää kommentin,
ilahdun ihan jokaisesta!
Kiitos kun kävit ♥