36 kerrosta vaatetta,

20 astetta pakkasta

3 paria suksia ja monoja

lauta ja kengät

6 kappaletta sauvoja

1 pupu

ja paljon muuta.

Ollaan Tahkolla, minilomalla.

Eilen treenailtiin likan kanssa, lasketteluvaljaat osottautuivat erinomaiseksi sijoitukseksi. Kotona pähkäilin hieman vaatetusta kun haalarin lahkeet eivät mene monojen päälle, päädyin ottamaan likalle mukaan ensi talveksi ostetun tiksun anorakin -vähän reilu mutta en täksi kaudeksi enää uutta takki ala ostamaan. Tänään tulin myös toiseen johtopäätökseen, poika tarvitsee laskettelutakin jossa on hihassa hiihtolipputasku, mutta nyt mennään vielä nykyisellä varustuksella.

Sää on ollut ihan mieletön kaksi päivää. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja kun on vaatetta riittävästi, ainoastaan nenänpää paljastaa pakkaslukemat. Lämpökerrastot ja Buff:it ovat kullanarvoisia tässä säässä.  Ihanan hiljaista, hiihtolomaan on vielä aikaa joten täällä saa olla aikalailla omassa rauhassa, on tilaa ja ei tarvitse jonottaa. Tahko on meille entuudestaan tuttu, täällä on käyty vaihtelevalla sykl
illä vuosia, pidän kovasti paikasta. Mielestäni lastenkin kanssa toimii hyvin, lyhyet välimatkat ja vähän kaikennäköistä tekemistä kaikille.

Poika on nyt lasketellut kolmisen vuotta. Lautailua ollaan sivuttu muutamat kerran mutta olen vaatinut että suksilla pitää ensin sujua ja sittten vasta kokeillaan muuta. Olen itse aloittanut laskettelun 2,5-vuotiaana ja vaihdoin lautaan ollessani 14. Eilen olin suksilla rinteessä koska opetin tyttöä ja muutaman mäen kokeilin laskea, ei enää tunnu omalta lajilta kyllä yhtään. Tänään vuokrattiin pojalle lauta ja itse olin opastamassa alkeita. Mitään opettajan pätevyyttä minulla ei ole, mutta kokeiltiin nyt näin.

Meidän prinsessa, ei ollut aivan samaa mieltä. Jo rinteeseen lähtiessä taisi hieman väsy painaa ja jossain vaiheessa ei enää käynyt mikään. Hetken olin yksin lasten kanssa, hinasin pulkalla poikaa ylös ja lasketin tyttöä yksin alas -kävi aika selväksi että myös isiä tarvitaan rinteessä -ainakin niin kauan kunnes toinen lapsista on täysin itsenäinen laskettelija. En juurikaan hämmenny pienistä raivonpuuskista, julkisellakaan paikalla. Mielestäni ne kuuluvat lapsuuteen ja lapsen pitää saaa purkaa sitä mikä nyt sillä hetkellä suututtaakin. Tämäkin tuuli vaihtui kun haettiin vähän murua rinnan alle (ja rinnuksille) sekä kuumaa kaakaota. Kaikkihan tiettävät että laskettelun syvin olemus löytyy kaakaomukista, kermavaahdon kanssa.

Eilen oltiin myös uimassa Tahko Spassa. Ihan kiva paikka ja ei mielestäni mikään älyttömän hintainen. Mistähän lapsilla riittää energiaa. Likka nukkuu vielä päiväunet mutta poika jaksaa laskut ja uinnit ihan tuosta vaan. Missähän iässä tuo ominaisuus katoaa. Tänään lapset kävivät isin kanssa toteamassa ettei hotellin uima-allas ole aivan yhtä hellivä kuin Spa:n -tyttö kalisi jo puolen tunnin jälkeen ja halusi pois. Nyt värittää vieressä onni Oravan värityskirjaa ja odottaa seuraavaa ohjelmanumeroa.

Tämä oppi pysymään pystyssä laudalla, hieman kääntymään ja sekä menemään hissillä. Itseltä jäi laskut tältä päivältä väliin mutta ehtiihän tässä vielä. Ehdottomasti tämän päivän opetussessio oli tämän arvoinen. En muista millon olen viimeksi nähnyt pojalla tälläistä pitkäpinnaisuutta ja kärsivällisyyttä. Kerta toisensä jälkeen keräsi itsensä ylös ja yritti uudelleen, ei lannistunut, ei kiukutellut. Yhden kerran kaatui todella pahasti, olin varma että meni niskat nurin mutta muutaman kyynelen jälkeen lähti uudelleen hissillä ylös. Aivan mieletön suoritus!

Ja tämä toinen, on täysin rakastunut jäällä olevaan kelkkakaruselliin. Tässä pyörisi varmasti vuorokauden ympäri jos saisi valita.

Pikaraportti Tahkolta päättyy tältä illalta tähän.

Nauttikaahan säistä ja palataan ehkä huomenna !