24.11.2010

Kommunikoinnista.



Luin juuri vanhoja juttuja. Olen kirjoittanut että 2,5 – vuotiaana on tytöllä ollut muutamia sanoja ja muutama kaksisanainen ”lause”. Ensimmäisen vuoden hän nukkui. Vuoden ikäisenä jokelteli mutta nukkui melkein sen toisenkin vuoden. Ajattelin että viivästymä on luonnollista koska suurin osa ajasta menee nukkumiseen eikä vauva kuule niin paljoa puhetta. Eikä hänellä ole ikinä ollut juurikaan asiaa. Hänellä on oma tila missä viihtyy, tekee juttujaan ja jos väkeä on paljon tai tilanne uusi, hän blokkaa koko ympäröivän maailman pois ympäriltään. Hän on aina ollut tyytyväinen, helppo ja rytmikäs. Rutiinit pitää olla, tutut asiat, hän viihtyy omissa jutuissa. Hän katsoo läpi ihmisistä, ihan kun hän olisi elänyt täällä jo joskus aikaisemmin. Ihan kuin hän tietäisi jotain mitä me muut emme tiedä.

Puheterapiassa olimme ensimmäisen kerran noin 1,5 vuotta sitten, muistaakseni. Silloin ihmeteltiin että lapsi osaa aakkoset mutta ei puhua. Että lapsi ymmärtää kaiken, mutta ei osaa kertoa. Lapsi toimii täysin normaalisti mutta ei koe mitään tarvetta puhumiseen –ja on tyytyväinen. Sivuttiin myös sitä että lapsi on muutamissa jutuissa taitava, ehkä hieman aprikoiden, ehkä hieman siten että onkohan tässä diagnoosin paikka. Lapsi on taitava aakkosissa, keskittymisessä ja palapeleissä. Lapsi on tarkka järjestyksestä, hän laittaa asiat tarkasti, jonoon, riviin, harkiten. Ei saa koskea. Mutta ei se minun mielestäni ihme ole; eri lapset kiinnostuvat eri asioista ja kompensoivat puutteitaan.

Puketti on ketsuppi, titi on isi, pooppu on pomppu, oma nimi o ya-ya, piipa on leipä, kikkä on vettä ja kaakoo on maitoa, juuju on housut ja joka päivä ”päiväkoti kivaa”. Me luetaan kiijoja, me piietään, omat tavarat on miun ja me mennään juju jos on hyvä ilma ja me etenkin tykätään käydä paupassa. Vaikka on hyymä, ei me haluta takkia mutta pipoista me tykätään. Ya-ya lukee jahjakiijasta ja sanoo ”ya-ya kykkää kiikä” kun on kiva lelu. ”Ya-ya piipa maami”, silloin on hänen leipä valmis.

Minä ymmärrän, paljon, isi ymmärtää joskus jotain mitä minä en, ehkä hieman vähemmän kuitenkin kokonaisuudesta. Suurin osa muista ihmisistä ei ymmärrä mitään. Nykyisin hän toistaa mielellään perässä, ihan kun olisi ymmärtänyt että puheella on tarkoitus. Sanat tulevat ulos, miten milloinkin. Joskus kerrasta ihan oikein, mutta hän ei sitten tarvittaessa sanokaan enää oikein. Hän rakastaa laulaa. Hän laulaa varmasti päivän jokaisena tuntina. Joskus joku sana on laulussa oikein, loppu on itse keksittyä, ”ya-yaa”. Hän osaa melodiat, on osannut siitä asti kun hyräili reilu vuoden ikäisenä Star Wars Theme:ä. Hän osaa sanapainot, hän on todella taitava käyttämään ääntään eri tilanteissa teatterimaisesti liioitellen.

Kommunikoimme usein lyhyesti ja selkeästi. Niin kuin puhumaan oppivan kanssa kommunikoidaan. Laskeudun lapsen tasolle ja hän katsoo minuun kun puhun, kysyn, tiedustelen. Joskus meillä menee pidempään, ymmärtämiseen, yhteyden löytämiseen. Yksinkertaisienkin asioiden kohdalla pitää varmistaa, kyllä se hetken aina ottaa. Hän vastaa sanalla, kahdella tai kolmella. Kyllä, olen aika varma että kolme sanaa peräkkäin on maksimi. Hän ei taivuta, muistaakseni. Mielestäni me pärjätään hyvin, enkä ole ikinä tuskastunut tilanteeseen. Hän välillä tuskastuu, kun on kova tarve kertoa ja kukaan ei ymmärrä. Toivon että hän oppii puhumaan jotta ei jää leikkien ulkopuolelle, jotta voi kertoa päivästään. Kyllä tässä yhteiskunnassa helpompaa on jos puhuu ja kukapa ei lapsensa polkua haluaisi helpottaa. Tämä on vain yksi haaste muiden joukossa, lisää varmasti tulee elämän aikana.

28 kommenttia:

  1. Onko lasta tutkittu jotenkin? Onko esim. kuulontutkimus tehty?

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa ihan kummitytöltäni, hän 2,5 v. nyt ja vain muutamia sanoja tulee. Ekan vuoden myös hän nukkui. Mutta kun tulee ymmärretyksi muutenkin; vanhemmille, isovanhemmille, minulle. Omalla kielellään, näyttämällä, tekemällä. Kyllä se lopullinen puhe sieltä vielä tulee niin teidän tytölle kuin minun kummitytölle :) Vaikka tokihan sitä kovasti jo toivoo ja odottaa. Voimia!

    VastaaPoista
  3. Anonyymi, ei ole tehty vielä kuulotutkimusta. Ihmettelin miksi eivät ohjanneet kun menimme julkiselle puolelle -aikoinaan poika laitettiin ensimmäisenä kuulotutkimuksiin. Uusi puheterapeutti on vasta aloittanut joten odottelemme vähän aikaa kun hän saa kokonaiskuvan tilanteesta.

    Terhi, sepä se. Kolme vuotta lapsen kanssa kotona tekee sen että äiti kyllä ymmärtää :D Ei tässä kiire ole, omaan tahtiin. Uskon että likka oppii kyllä puhumaan kunnolla kun sen aika tulee :)

    VastaaPoista
  4. Ihanasti kerrottu <3
    Tuli ihan mieleen ekaluokkalainen poikamme. Etenkin noista ensimmäisestä parista vuodesta. Minusta tuo on todella tärkeää ettälapsi on tyytyväinen ja saa puheen puuttumisesta asiansa esille.

    VastaaPoista
  5. Kauniisti kirjoitettu!

    Onko teillä pcs-kuvat käytössä? Meillä niistä oli iso apu. Tein keittiön seinälle viikkokalenterin, mihin joka päivälle lätkin päivän rungon. Jokainen päivä on erivärinen (nämä on jotkut kansainväliset värit), jolloin lapsi saa lisää työvälineitä tyyliin: lauantai/pinkkipäivä/karkkipäivä, sitten kun sanoja alkaa tulla, on helpompaa muistaa joku noista. Meillä muksut oppi ensin päivien järjestyksen väreissä ja sitten vasta niminä :D Täällä on kuva meidän kalenterista: http://bit.ly/iaS78X pcs-kuvia voi tehdä Papunetin maksuttomalla työkalulla netissä. Niistä voi tehdä myös vaikka kokonaisen kertomuksen, vaikka mitä lääkärissä tehdään.

    VastaaPoista
  6. Onnea ja jaksamista kommunikaatioon. Tuntuu että teidän neidillä on kuitenkin halua kommunikointiin. Meillä on pojan kanssa ollut monenlaista yritystä, nyt käytössä kuvakansio, arjen rutiinit pyörivät puhumalla, mutta kertomista ei ole juuri ollenkaan. Silti elättelen vielä toivoa että kommunikaatio jonain päivänä paranee...

    VastaaPoista
  7. Ihanasti kirjoitettu. Meillä on ollut kanssa hidasta puheen kehityksen kanssa. Poika on nukkunut aina enemmän kuin hyvin. Liikkuminen on tullut normaalissa tahdissa, mutta nyt 2,5 vuotiaana juurikin nuo muutama parin sanan lause tulee, mutta selkeästi ikäisiään myöhemmässä puheen kehitys. Pojan äskettäin alkanut päiväkoti on auttanut kyllä kovasti kehitystä. Ennen päiväkotia ei tullut muuta kuin yksittäisiä sanoja. Pääasia, että lapsi tuntee itse tulleensa ymmärretyksi.

    VastaaPoista
  8. Meillä on ollut vähän samantyyppinen tilanne, eli lapsella oli aivan omat sanat alkuun kaikelle, äiti ja isi ymmärsi.
    Mentiin puheterapiaan, tutkittiin kuulo jossain vaiheessa. Löydettiin kuulon alenema, jonka vuoksi hän ei kuule metelissä, esim ei kuullut päiväkodissa metelin keskellä kun juuri hänelle yritettiin puhua.
    Korvatulehduksia oli ollut runsaasti, korvat putkitettiin. Putkien ollessa korvissa alkoi kuulla paremmin ja tuottaa puhetta paaaaaaljon vajaassa vuodessa.
    Putket lähtivät ja kuulo selvästi heikkeni, mutta oli oppinut puhumaan sekä nimeämään tunteitaan.

    Meillä lapsi oli/on aikalailla samanlaisen kuuloinen kuin teidän pienokainen, eli rauhallinen, järjestelmällinen, taitava aakkosissa ja numeroissa, rakentamisessa ja palapeleissä.

    Puheterapian avulla (ja lienee vaikutusta myös korvien putkittamisella) me saatiin puhetta aikaan ja nykyään ekaluokkalaisena puhuu oikein hyvin, vain R-kirjain tulee enää jostain kurkusta kurauttaen, ei aivan oikein, mutta hyvin lähellä on sitä oikeanlaista.

    Ekaluokkalaisena hän käy nyt ihan tavallisessa koulussa ja saa siellä himpan puheopetusta R-"vikaan".
    Kuulon alenemalle ei ole varsinaisesti tehty mitään, ellei putkitusta oteta huomioon, mutta putkituksen jälkeen ei ole ollut yhden yhtä korvatulehdusta, joka olisi taas alentanut kuuloa entisestään.

    Heikohkon kuulonsa vuoksi hän istuu etupulpetissa ja jos pientäkään jutustelua kuuluu luokassa hän ei kuule kunnolla, eli pientä ongelmaa kuitenkin ilmenee koulussa. Tämän vuoksi ollaan mietitty nyt pienempää luokkaa (tällä hetkellä heitä on 25). Samassa koulussa sitä ei valitettavasti ole, joten koulun vaihto olisi edessä ilmeisesti joulun jälkeen.
    Tuntuu hiukan kurjalta, mutta se lienee lapsen parhaaksi, jotta voisi pysyä koko ajan opetuksessa mukana, kun opettajallakin olisi aikaa selittää hänelle kaikki uudelleen mitä hän ei kuule. Ehkä.

    Monimutkaisia nämä puheen tuottamiseen ja kuulemiseen liittyvät asiat :/. Onneksi kuitenkin tänä päivänä on tietoa ja taitoa, kouluunmennessä on erityisluokkia ja starttiluokkia.
    Toivon että teidän uusi puheterapeutti huomaa tutkia kuulon.
    Viitteitä toki kuulosta antaa neuvolassa tehdyt kuulontutkimukset. Vai onko hänelle vielä tehty sitä piippaus kuulokoetta kuulokkeet päässä?
    Kannattaa keskustella vielä uuden puheterapeutin kanssa kuulon tutkimisen tarpeellisuudesta, jos hän vaikka laittaisi lähetteen kuulontutkimuksiinkin varmuuden vuoksi, niin saisitte varmuuden, että hän kuulee niinkuin pitääkin.

    VastaaPoista
  9. Todella kauniisti kerroit tyttäresi haasteesta ja lahjoista!

    VastaaPoista
  10. Kiitos kun jaksoit selventää asiaa :) Ihanasti olit kirjoittanut, haastetta varmasti riittää mutta kun on kärsivällinen niin varmasti tulostakin tulee ja neiti oppii puhumaan :) Tsemppiä sinne teille!
    Saanko vielä kysyä että minkä ikäinen neiti on nyt?

    VastaaPoista
  11. Samojen asioiden aknssa täällä painitaan. meidän poika on nyt 4,5 vuotias. Puhetta kyllä nykyään tulee ja paljon, mutta kun siitä ei saa selvää. Puheterapiaa on saanut 3-vuotiaassta. Nyt 2 kertaa viikossa.

    Minä ymmärrän suht hyvin, isä vähän huonommin. Parhaiten 1,5-vuotta vanhempi isoveli joka tuntuu ymmärtävän lähes kaiken. mutta vieraat eivät ymmärrä, eivät edes alpset. jonka takia poika on selvästi syrjäytynyt päiväkodissa. Kuulema kukaan ei eliki minun aknssa kun ei ne ymmärrä mua. Äidin sydänhän tuossa särkyy. nyt suunnitteilla siirtoa intergoituun pienryhmään.

    Niin ja meillä poika kyllä ymmärtää puhetta ihan ikätasoisesti.

    Voimia arkeen

    VastaaPoista
  12. Iltaa vielä!

    Kuvia ei vielä ole käytössä. Kiitos tuosta linkistä, pitää ehdottomasti tutustua! Jotain kuvia likka osaa kyllä etsiä kirjoista/lehdistä itsekin tarvittaessa; oli meinaan mammulle kaivanut lehdestä pullan kuvan kun mammu ei ymmärtänyt että pitää leipoa :D

    Ja on päiväkoti kyllä auttanut, nykyään tosiaan "puhetta" tulee mutta vielä pitäisi saada se suomennettua ;) Kuuloa ei ole vielä testattu muuten kun ne neuvolan perustestit, eli katsotaan onko sellainen reissu kohta tulossa.

    Todella mukava lukea muidenkin kokemuksista aiheen tiimoilta. Itse mietin että kirjoitanko aiheesta mutta ajattelin että koska itsekin mielelläni luen vastaavista kokemuksista, jaan myös meidän kokemukset. Yritän myös päivittää kehityksen tiimoilta tätä asiaa :)

    Niin ja tyttö on nyt 3,5 -vuotias :)

    Ainiin ja tuohon korvatulehdus-asiaan piti vielä että, pojalla oli aikoinaan kierre mutat tytöllä on ollut muistaakseni kaksi korvatulehdusta. Eli tulehduksista ei pitäisi ainakaan johtua mutta pidän täysin mahdollisena sitä että vaikka tyttö kuuleekin, saattaa hän kuulla jotenkin vaillinaisesti. Eiköhän se selviä ennemmin tai myöhemmin :)

    Kiitos kaikille ♥♥♥

    VastaaPoista
  13. Kirjoituksesi on todella lämmin, ehdoton rakkaus lapseen ja haasteiden hyväksyminen osana lasta tulee siitä niin kauniisti esiin.
    Olet ihana äiti! ♥

    Toivotaan, että puheterapiassa saatte konkreettista apua ja vuoden kuluttua tätä lukiessasi huomaat jo huiman eron. :-)

    VastaaPoista
  14. Ystäväni samanikäisellä pojalla on aivan samanlainen tilanne! Muutamia sanoja tulee, jokunen parin sanan lause. Hän on erittäin lahjakas esim. kirjaimissa ja numeroissa. Tunnistaa lähes kaikki aakkoset jne. Hänellä on sellainen muumi-tietokone, joka meiltäkin kotoa löytyy lasten leikeistä. Mutta tämä pikkuherra tekee helposti tehtäviä mitä tietokone pyytää! Ihan hoo moilasena katselin vieressä kuinka taitava on!
    Häntäkään ei ole vielä tarkemmin tutkittu.

    Tsemppiä teille!! <3

    VastaaPoista
  15. kiitos, että jaoit tämän kertomuksenne! Rakkautesi ja luottamuksesi vie teidät varmasti pitkälle <3

    VastaaPoista
  16. Todella kauniisti kirjoitat ihanasta tyttösestäsi. <3

    VastaaPoista
  17. Mielenkiintoinen tyttö.
    Tekstistäsi välittyy kaunis ajatusmaailma, jota on helppo arvostaa.

    VastaaPoista
  18. Pakko kommentoida, vaikka yleensä lähinnä taustailen. Ihanaa tekstiä, aihe on kovin lähinen myös itselleni. Minulla on kaksi tyttöä, joilla molemmilla viivästynyt puheenkehitys.

    Esikoinen, 5 vuotta, omaa myös samoja piirteitäsi kuin tyttösi. On ollut aina rauhallinen ja kiltti. Hyvä nukkumaan, musikaalisesti lahjakas ja kiinnostunut mm. kirjaimista ja numeroista. Muumiläppärin avulla opiskeli itsenäisesti n. vuosi sitten kirjaimet ja oppi hämmästykseksemme lukemaan.

    Puheterapiassa ollaan kuljettu ja siellä tehtyjen testien mukaan tytön sanavarasto on ikätasoaan laajempi, mutta puheen ymmärtäminen ja tuottaminen ikätasoaan jäljessä.

    Hienosti on tyttö edistynyt parissa vuodessa. Pari vuotta sitten tytön puhe oli hyvin fraasimaista, joskin selvää. Kertovaa puhetta oli niukasti. Vielä vuosi sitten tyttö sekoitti esim. minä/sinä sanojen merkitykset, paikan määreitä jne.

    Ongelmia on edelleen mm. pitkien ohjeiden noudattamisessa ja tytöllä sekoittuu tiettyjen kysymyssanojen merkitys. R-kirjain ei tule, mutta se tuntuu kaikista maailman murheista vähäisimmältä :)

    Nykyään tyttö osaa kertoa omin sanoin miltä hänestä tuntuu ja miten päiväkodissa vietetty päivä on sujunut. Se on iso asia. Olemme erittäin luottavaisia tytön puheenkehityksen suhteen.

    Kuopuksemme täyttää keväällä 3 vuotta ja hänen puheensa on lähinnä yksittäisiä sanoja ja muutamia lauseita. Hänen puheensa on lisäksi aika epäselvää. Tietysti olemme huolissamme, mutta toiveikkaita.

    Jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiinsa, omalla ajallaan, omanlaisekseen :)

    VastaaPoista
  19. Hei. Ajattelin laittaa muutaman ajatuksen, kun työssäni näihin asioihin törmään. Neuvolassa kuulontutkimus on useimmiten 3.5-4 v:na. Onko sellainen saatu luotettavasti tehtyä.? Kuulokeskuksen ym kuulontutkimuksiin tarvitaan useimmiten lääkärin lähete.
    Lapsen kehityksen kannalta vastavuoroisen kommunikaation mahdollistaminen on hyvin tärkeää. Lapsesi ilmeisesti ilmaisee itseään äänenpainoilla, eleillä, osoittamalla ym. Kuvat ja tukiviittomat olisi hyvä saada käyttöön. Varsinkin jos puheenymmärtämisessä on pulmaa (siis että lapsi ei ymmärrä kunnolla puhuttua kieltä. Useimmiten vanhempien mielestä lapsi ymmärtää puhuttua kieltä hyvin, vaikka ymmärtäminen on kuitenkin kapeaa). Kokonaistilanteen arvioinnin kannalta on tärkeää myös se miten muut kuin kielelliset taidot ovat kehittyneet.Omaan maailmaan vetäytyminen on melko tyypillistä kielihäiriöselle lapselle. Jos lapsi ei ymmäärä kuin osan puhutusta kielestä ja ei saa itseään ymmärretyksi, niin vaihtoehdoksi jää omaan maailmaan vetätyminen. Kirjaiten oppiminen ym on tässä vaiheessa usein erillistaito ,jota lapsi ei saa liitettyä kielelliseen kehitykseen ja viittaa joskus enemmän autistis-tyyppiseen ym piirteisiin.

    Minä pyrkisin kaikin keinoin vastavuoroisen kommunikaation luomiseen vaihtoehtoisia kommunikaatiokeinoja käyttäen. Lapsi puhuu heti kun saa itsensä ilmaistuksi ja kuvat ja viittomat jäävät silloin pois käytöstä. Papunet- sivustoon kannattaa tutustua. Tosiasiassa kielelliset vaikeudet ennakoivat usein myös oppimisvaikeuksia koulussa ja varhainen kuntoutus on tärkeää. Afasia ja aivohalvaus-yhdistyksen alaisuudessa on dysfasia- sivusto (dysfasia on vanha nimitys kielelliselle erityisvaikeudelle). Siellä on myös paljon tietoa lapsen kehityksestä eri ikäkausina ja kuntoutuksesta ym.
    Jos kielellinen vaikeus on vaikea-asteinen niin lapsesi lähetetään todennäköisesti myös lastenneurologisiin tutkimuksiin. MUtta puheterapeutin tutkimus ja kuntoutus on tässä vaiheessa tärkeintä ja myös kuntouttava päivähoito . Sekä tietysti kodin ilmapiiri ja siellä kotiympyröissä arjen tilanteissa tapahtuva taitojen karttuminen. Se että lapsi on rakastettu ja hyväksytty kantaa pitkälle ja tulee aina näkymään hänessä vahvuutena. Kirjoitit lapsestasi tosi kauniisti. Hyvää jatkoa teille

    VastaaPoista
  20. me jatketaan puheterapiaa myös, ihan ehdottomasti uuden nlantädin mukaan.
    eiköhän ne lapset opi, toiset juuri nopeammin ja toiset vähän hitaammin.

    VastaaPoista
  21. Oletpa kirjoittanut kauniin kirjoituksen. Jokainen lapsi oppii erilailla. Hnen mielestään järjestys, rivit, jonot ja aakkoset ovat ensiksi tärkeitä, sitten sanat.

    VastaaPoista
  22. zallaah: Suurin osa toki oppii. Toisaalta kaikki ei. meillä pute sanoi nyt 4,5-vuotiaasta, että tällaisten alsten aknssa täytyy tyytyä kompromisseihin ja hyväksyä se että puhe ei aikuisenakaan ole virheetöntä.

    ja nuo oppimisvaikeudet on hyvä pitää mielessä. Puheen ymmärryksen vaikeudet haittaavat luonnollisesti kaikkea oppimista. Eli mahdollisismman varhainen kuntoutus ei ole koskaan haitaksi.

    Me saatiin juuri omalta lapselta puiten lausunto ja valitettavasti se oli samanlainen kuin vuosi sitten. Eli puheen osalta ei mitään kehitystä ole tapahtunut.

    VastaaPoista
  23. Onnea ja Tsemppiä puheen kanssa ♥

    Meillä myös Topi (2v 3kk) on alusta asti ollut todella hyvä nukkumaan, oli 2kk ikäinen kuin nukkui ensimmäisen kerran 12h putkeen yöllä, heräämättä. Liikkumaan oppi hitaasti, tai hitaammin kuin muut lapset, mutta omaa tahtia kaikki tuli pikku hiljaa, omassa tahdissa. Puhe ei kehittynyt samassa tahdissa. Paljon juttua tulee, mutta pääasiassa se on semmosta puuroa, että en ymmärrä, harmittaa, kun usein en ymmärrä mitä hän yrittää sanoa. Sanoja tulee jonkin verran. Selviä sanoja max. 5 kappaletta. Mietityttää ja huolestuttaa usein tuo puhe. Tiedän että se varmasti tulee sieltä jossain vaiheessa, olisi paljon helpompaa jos tietäisi että milloin. Pyrimme lukemaan joka päivä kirjoja, paljon. Olen ajatellut, että voisimme hankkia kuva kortit, avuksi arkeen. Lorupussi ehkä olisi myös hyvä varmasti meille hankkia. Täytyy ehkä neuvolassakin jutella tästä.

    VastaaPoista
  24. Kauniisti olet kirjoittanut tyttösestä!

    Meidän neiti 2v8kk on myös aika harvasanainen. Kaiken kyllä ymmärtää mitä minä hänelle puhun, mutta sanat mitä hän juttelee on lähinnä yksittäisiä. Kyllä nyt on alkanut tulla jo enemmän 2,3,4 sanaisia lauseita kun aloitti kerhossa (kerran viikossa 3½ tuntia itsekseen). Jotenkin luulen että meillä puhumattomuus on johtunut enimmäkseen siitä että on ollut mun kanssa kaksin kotona niin pitkään ja äiti ymmärtää puolesta sanasta tai pelkästään osoittamisesta ja ynähdyksestä.

    Vähän silti pelottaa tuleeko 3v-neuvolassa "noottia"... Että onko sitä puhetta tarpeeksi ja tuleeko uusia sanoja. Meillä on aika virkaintoinen neuvolatäti täällä joka oli juuri laittamassa ystäväni 5-kuista vauvaa toimintaterapiaan kun ei ryöminyt.

    Miten teillä tyttö on kehittynyt motorisesti? Meillä neiti lähti kävelemään 10-kuisena, olenkin välillä (varsinkin alussa) ajatellut että johtui siitä tuo myöhäisempi puheenkehitys osittain...

    VastaaPoista
  25. Hei!

    Ihana blogi ja suloiset lapset! Tuli kuvauksestasi mieleen onko kukaan pohtinut autismin mahdollisuutta...

    VastaaPoista
  26. Eräs puheterapeutti ja äiti25. marraskuuta 2010 klo 14.59

    Tilanne on mielestäni oikein hyvä. Uskon, että tyttäresi oppii puhumaan selkeästi, ja taivuttamaan
    -noin neljän ikävuoden tienoilla- minulla on ollut monta vastaavaa tapausta, ja säännöllisellä puheterapialla kaikki on mennyt putkeen. Uskon, että viimeistään viisivuotiaana puhe on aivan selvää ja selkeää, lauseitaki tulee. Padmén sanat ovat ymmärrettäviä, nuo yllämainitut. Ja eräänä päivänä tyttäresi varmaankin vielä puhuu. Selkeästi ja ymmärrettävästi. Niinkuin ikätoverinsakin.

    VastaaPoista
  27. Jälleen kerran ihanasti kirjoitat! ♥

    Meidän neiti menee aika samoilla "spekseillä", mutta oli herkkäuninen vauva ja on aikamoinen elohiiri. Älykäs tyttö, jolla melkoinen tahto! :) Ehkä jonkin asteista aistiyliherkkyyttä on, hyvin ottaa kontaktia...

    Puhe aktivoitunut paljon päiväkodin myötä, mutta epäselvää... ainakin osittain suun motoriikasta johtuen. Minä ymmärrän ehkä parhaiten mitä sanoo. Sanoja myös taivuttaa omalla kielellään ja lauseita tulee. Viittomista tykkää ja lähtee innostuneesti puheterapeutin leikkeihin mukaan, aika paljon on jo viittomia aihealueina esim. eläimet, ruoka-aineet ja vaatteet.

    Me odotamme aikaa foniatrille, josko siellä jotain selviäisi ja lisäapua saataisiin.

    Jaksamista arjenpyörteisiin!

    VastaaPoista

Ihan mahtavaa jos ehdit jättää kommentin,
ilahdun ihan jokaisesta!
Kiitos kun kävit ♥