Eri perheissä varmasti isän rooli vaihtelee. Monesti ehkä isi on sellainne kun oma isi on ollut... Itsestäni ainakin huomaan että selkärangasta tulee asioita jotka omassa äidissäkin on.
Omaa suhdetta isääni kuvailisin ehkä sanoilla auktoriteetti, kunnioitus ja ihailu. Olen aina ihaillut omaa isääni ja hänen saavutuksiaan valtavasti sekä kunnioittanut ja totellut. Isäni ei ole asunut luonani vaan lähinnä kesät olemme viettäneet yhdessä, ehkä se luo hieman etäisyyttäkin suhteeseemme. En muista että olisimme ikinä leikkineet yhdessä, lähinnä viettäneet aikaa ja samalla tehneet "töitä" kesäasunnolla. Jokainen päivä isäni kanssa on ollut arvokas ja minun isäni on ollut minulle maailman paras pappa.
Minulle tärkeintä on että omat lapseni saavat kasvaa molempien vanhempien kanssa, ainahan sitä haluaa antaa lapsilleen sen mistä itse on jäänyt paitsi. Meillä isi on leikkivä, pelleilevä ja osallistuva. Isi kutittaa, hippaa, pelaa ja auttaa rakennussarjoissa. Isi auttaa kotitöissä ja lapsenhoidossa, kaikki tehdään puoliksi. Mitä meidän isiltä puuttuu? Ehkä se on se auktoriteetti. Se mitä reilu 50-vuotta sitten taidettiin pitää lapsi-isäsuhteen lähtökohtana. Joskus kun lapset ovat levottomia ja riehakkaita sitä saattaa toivoa että isän tullessa ne järjestyvät oven eteen käsilipassa ja nöyränä. Mutta ei meillä - meillä juostaan kiljuen ovelle, hypätään syliin, kaikki puhuvat, vaativat ja huutavat yhtäaikaa. Se on meidän arkea, me rakastamme meidän isiä juuri tuollaisena.
Meilläkin on asioita joihin isi ei niinkään osallistu, ehkä selkein niistä on lastenvaatteet, etenkin tytönvaatteet. Ehkä itse osallistun niin antaumuksella ettei hän tunne tarvetta tai sitten miehet ja tytönvaatteet eivät vaan ole harmoniassa -en tiedä. Joskus isi kuitenkin innostuu ja sillon äiti ilahtuu. Tulee olo että teemme jotain yhdessä, häntä kiinnostaa ne minulle tärkeät asiat.
***
Isi osti Padmélle mekon
Omaa suhdetta isääni kuvailisin ehkä sanoilla auktoriteetti, kunnioitus ja ihailu. Olen aina ihaillut omaa isääni ja hänen saavutuksiaan valtavasti sekä kunnioittanut ja totellut. Isäni ei ole asunut luonani vaan lähinnä kesät olemme viettäneet yhdessä, ehkä se luo hieman etäisyyttäkin suhteeseemme. En muista että olisimme ikinä leikkineet yhdessä, lähinnä viettäneet aikaa ja samalla tehneet "töitä" kesäasunnolla. Jokainen päivä isäni kanssa on ollut arvokas ja minun isäni on ollut minulle maailman paras pappa.
Minulle tärkeintä on että omat lapseni saavat kasvaa molempien vanhempien kanssa, ainahan sitä haluaa antaa lapsilleen sen mistä itse on jäänyt paitsi. Meillä isi on leikkivä, pelleilevä ja osallistuva. Isi kutittaa, hippaa, pelaa ja auttaa rakennussarjoissa. Isi auttaa kotitöissä ja lapsenhoidossa, kaikki tehdään puoliksi. Mitä meidän isiltä puuttuu? Ehkä se on se auktoriteetti. Se mitä reilu 50-vuotta sitten taidettiin pitää lapsi-isäsuhteen lähtökohtana. Joskus kun lapset ovat levottomia ja riehakkaita sitä saattaa toivoa että isän tullessa ne järjestyvät oven eteen käsilipassa ja nöyränä. Mutta ei meillä - meillä juostaan kiljuen ovelle, hypätään syliin, kaikki puhuvat, vaativat ja huutavat yhtäaikaa. Se on meidän arkea, me rakastamme meidän isiä juuri tuollaisena.
Meilläkin on asioita joihin isi ei niinkään osallistu, ehkä selkein niistä on lastenvaatteet, etenkin tytönvaatteet. Ehkä itse osallistun niin antaumuksella ettei hän tunne tarvetta tai sitten miehet ja tytönvaatteet eivät vaan ole harmoniassa -en tiedä. Joskus isi kuitenkin innostuu ja sillon äiti ilahtuu. Tulee olo että teemme jotain yhdessä, häntä kiinnostaa ne minulle tärkeät asiat.
***
Isi osti Padmélle mekon
Mekko on Me Too ja ostettu Kuperkeikasta.
Samalla reissulla ostettu T2H:n välikausihaalari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihan mahtavaa jos ehdit jättää kommentin,
ilahdun ihan jokaisesta!
Kiitos kun kävit ♥