Florida 2013 / Naples - Everglades - Miami

Autoa on pakattu tällä meidän Floridan reissulla monta kertaa ja nyt toiseksi viimeistä kertaa. Lähdimme aamulla Naplesista ajamaan kohti Miamia ja pikkuhiljaa alkaa reissua olla päätöksessä. Kuten aiemmin kerroin, on Naplesin ja Miamin välissä Everglades ja lapset odottivat suokopteriajelua ja alligaattoreita kovasti. Ajoimme siis motarin sijasta U.S Highway 41 :stä jonka varrella on intiaanireservaatteja, alligaattoreita ja useampi palveluntarjoaja suoajeluille. Tämä tie on vain kaksi kaistainen ja tunnetaan myös nimellä Tamiami Road sillä se alkaa Tampasta ja päättyy Miamiin.

Pysähdyimme -ei mitään käsitystä missä kohtaa- ensimmäiseen paikkaan mistä näki hyvin gaattoreita ja vaikkakin nuo ei paljoa tee niin lapset jaksoivat kyllä ihmetellä. Alligaattoreita on tien varrella useissakin kohdin mutta turvallisempaa niitä on katsella paikasta joka on rakennettu sitä varten. Oli pakahduttavan kuuma päivä ja katselijoita oli jonkin verran mutta väljästi mahtui katomaan ja kuvaamaan näitä soiden otuksia. Olin etukäteen tutustunut myös eri Airboat -reissuja tarjoaviin yrityksiin ja olimme päätyneet Gator Park :iin. Jenkithän on kunnon kuponki-maa, kaikkeen löytyy alekuponki ja tähän asti olin aikalailla passannut mutta nyt oli meillä muutamia kuponkeja tänne joilla sai mm. alligaattorin hampaita jne.

Ajelut tehdään veneillä joissa on noin 5 penkkiriviä ja yhdelle penkille mahtunee noin 4 ihmistä. Ainakaan meidän lapsille ei tarjottu pelastusliivejä tms. ja laidathan veneessä on olemattomat eli jos ihan pienten kanssa matkustaa niin kannattanee kysyä tarkemmin käytänteistä. Turvallisuussyistä lapset istuivat siiis minun ja miehen välissä sillä veneellä ajetaan aikalailla eritavoin kun tavallisilla veneillä ja suurin osa ajasta paatti menee kylki edellä ja kovaa. Myös meteli on todella kova ja lipunmyynnistä annetut korvatulpat pysyy korvissa vaihtelevasti, lapsille ovat aika isot. Veneet ovat todella matalia eli raajat kannattaa pitää sisäpuolella ellei halua Kapteeni Koukun kohtaloa, laidan yli yltää helposti veteen. Tälläkin reissulla opas oli varsin hauska ja vaikka lapsilla meneekin suurin osa "ohi" niin me aikuiset kyllä tykättiin kovin jutuista. Oppaat tietenkin tietävät reitin varrelta ulkoa missä näkyy mitäkin ja vailla tällä reissulla ei nähty isoja alligaattoreita läheltä, niin nähtiin niiden vauvoja -joita opas kuulemma pelkää eniten sillä niiden äiti ei ole koskaan kaukana.

Venereissun jälkeen seurasi seuraava osuus eli toinen opas esitteli kädestä pitäen mm. skorpionia sekä pikkuista vauva-alligaattoria. Kohokohtana lienee hieman varttuneemman gaattorin käsittelynäyte jossa opas rempseästi valistaa alligaattoreista ja näyttä miten niiden kanssa voi toimia turvallisesti. Ainakin tällä oppaalla oli vielä molemmat jädet ja jaalat tallella eli joko hän oli hyvä työssään tai sitten vasta aloittanut ;) Kielimuurista huolimatta lapset olivat täysin haltioituneita, oppaat osaavat tehdä hommansa niin elävästi ettei toiminta juuri selosta kaipaa.

Jii halusi kuvaan Larryn kanssa ja kuvaus maksoi extrat 5 dollaria. Olisi ehkä pitänyt ottaa kuvat automaattiasetuksilla sillä tässä ei kamalasti aikaa ollut "säätää" kun jono oli perässä ja kuvat otettiinkin pienen katoksen alla eli varaamani säädöt oli tietysti aivan pielessä. Bella ilmoitti että hän sitten seuraavalla reissulla sylkyttää Larrya ja allekirjoittanut osaa paremmin varautua tilanteeseen.

Jos nyt oikein muistan niin täälkään ei päässyt ulos ilman että kulki myymälän läpi ja tietty, tuliaisia ja matkamuistoja löytyi taas jemmaan...

Jiin kuteet TH ja Gap/ bellan Gap, molemmat kengät by Sanük.

Meillä kävi aivan järjetön tuuri sillä viisi minuuttia sen jälkeen kun olimme nousseet takaisin autoon, taivas repesi ja satoi kaatamalla. Tässä kohtaa oli vielä tietöitä eli saimme hyvän aikaa hidastella ja kuunella sateenropinaa laseissa. Radiosta tulee muuten todella hyvää musiikkia (varmasti koka kanavia on paljon), en nyt muista mitä kanavaa kuuntelimme mutta aina soi autossa hyvä musiikki, ainakin näin reilu kolmekymppisen korville.

Aika lähellä Tamiaami Trailin Miamin päätä on Dolphin Mall joka on yksi Miamin Outlet kauppakeskuksista. Miamista löytyy myös Sawgerass Mills joka on  v a l t a v a  josta johtuen me tarkoituksella jätimme sen väliin mutta Dolphinilla olimme käyneet jo tullessamme ja nyt menimme sinne uudestaan. Tarvitsimme vielä yhden laukun, ruokaa ja vikat shoppailut. Vaikka edelleen satoi ja oli satanut jo jonkin aikaa niin ilma ei ollut oikeastaan yhtään viileämpi ja sateessa kastuminen ei haitannut ollenkaan kun kävelimme autolta syömään.

Dolphinissa on iso ulko food court (katettu) ja sisällä on paljon ihmisiä, paljon kauppoja ja kova meteli. Mall ei ole mikään älyttömän suuri mutta ei täältäkään ulos alle parin tunnin pääse vaikka yrittää olla nopea. Täällä on mm. hyvät Tommy Hilfigerin aikuisten sekä lasten myymälät ja sama juttu Ralph Laurenin kanssa. Old Navy on myös iso, liian iso että olisin jaksanut plärätä itselleni mitään ensimmäistä pöytää kauempaa ja Gymboreen myymälä pieni mutta sitäkin täydenpään pakattu. Teineille löytyy täältä varsin mielekäs kauppa eli DC:n liike jossa hinnat olivat suorastaan itkettävän edukkaita verrattuna Suomeen, muistaakseni 110+verot dollarilla sai valita viisi tuotetta tyyliin: takki, reppu, kengät, t-paita, sukat. Matkalaukkukauppoja oli ainakin yksi ja vedettävään duffeliin oli helppo lastata ostoksia.

Illaksi menimme hotelliin jonka olimme varanneet lennosta ajatuksella että kunhan on joku paikka missä voimme nukkua pari yötä ja pakata laukut valmiiksi lantoa varten. Ja oli muuten viimeinen kerta Dayss Inn:ssä, ainakin tässä Airportissa. Tämä oli lähellä kenttää mutta muuta hyvää siinä ei sitten ollutkaan mutta ei siitä sen enempää. Mies roudasi kaikki tavarat autosta hotelliin ja hetki siinä meni kun pakattiin, vatkattiin ja punnittiin laukkuja. Samalla kovasti pähkäiltiin että mistä ihmeestä nämä kaikki tavarat on oikein tullu :D bella oli päättäväinen ja ilmoitti että hiekkalinnalelut sekä autoistuin pitää myös saada Suomeen -jjjjjjep. Pienten jumppien jälkeen saimme kuusi ruumaan menevää laukkua järjestettyä suunnilleen lähtökuntoon, melkein painorajojen sisään ja käsimatkatavat oli niin ikään kantajiensa kantokykyjen rajoissa. Sanoimme bellalle että yritetään saada istuinkin mukaan mutta sen näkee vasta kentällä miten käy.

Yksi kokonainen pävä vielä jäljellä !

Update -> 2014

Vuosi vaihtui vähän varkain ja sitä edelsi joulu, joka meni sekin nopeasti ja aivan toisin kuin oli ajateltu. Välillä rutiinilla ja välillä nopein kääntein, arki kuitenkin soljuu eteenpäin. Vaikkakin tunnustaudun pedantiksi listaajaksi joka yleensä panee asiat tapahtumaan oman mielensä mukaa, olen monissa asioissa kylmän rauhallinen -koska kaikkeen ei vaan pysty vaikuttamaan eikä siitä kiukuttelu auta. Nyt kuitenkin täytyy sanoa että voi hemmetin hemmetti mikä keli. Ilmeisesti osa Suomesta viettää lähes tavanomaista talvea mutta meillä täällä etelässä ollaan niin kaukana talvesta että lehdessä luki että koko talvi mahdollisesti perutaan kokonaan, siis c'moon! Näin yksi päivä lunta, sitä kestä noin 4 tuntia kai ja sitten se oli kadonnut. Toki talven perumisessa on kyse termisen talven perumisesta mutta eipä tässä lumilinnoja rakennella tai päästä rinteeseen kun pakkasen puolella ei käydä edes öisin. Toisille tämä on juhlaa mutta minun mielestä tämä on todella syvältä koska satun tykkäämään talvesta, lumesta ja pakkasestakin.

Vielä toki ehtii ja vaikka talvea ei näykään ennusteen mukaan seuraavaan 15 vuorokauteen, niin ehkä joku aamu herään keskeltä kinoksia ja saan kaivaa auton metrisestä hangesta, sitä odotellessa.

Toinen juttu on tämä pimeys joka ei vain lopu. Meillä on entistä pimeämpää koska emme asu enää taajamassa ja on ollut kyllä mahtava päästä katsomaan tähtiäkin ihan kotipihalta. Toisaalta valokuvauksen kannalta tilanne on aika toivoton, ulkona on pimeää ja märkää ja sisällä lähes yhtä pimeää. Onneksi tästä ei pääse kun yhtään suuntaan, päivä pitenee ja jossain vaiheessa on pakko tulla lunta tai kesä!

Ennen joulua olin suunnitellut että menemme Porvoon Taidetehtaan Joulumarkkinoille sekä Pellingin Joulutorille. Näistä toteutui vain ensimmäinen juurikin kelin takia ja nyt kai pitäisi suositella kaikille Taidetehtaan Joulumarkkinoita mutta itseasiassa olisi kivempi jos ette tulisi, ne on nimittäin niin kivat että siellä mielellään katselisi myyjien aarteita hieman väljemmillä käytävillä ;) Ostin markkinoilta bellalle lahjaksi lammasjakkaran sekä keittiöön vohvelikankaiset pyyhkeet ja narupatalaput joista pitääkin ottaa kuvat jossain vaiheessa. Ensi vuonna ehdottomasti markkinoille uudestaan ja kyllä sinne mukaan mahtuu!

Kodissa jäi joulukoristelu vähemmälle nietoksen takia mutta muutamia kissankestäviä juttuja oli siellä täällä. Neulomani joulusukat olivat nietoksen mielestä vastustamattomat ja mies liimasikin teipinpalasia lasiin pitämään kissantassut irti sukista. Eiväthän nuo takassa ole mutta tarpeeksi lähellä, emme halunneet tehtä reikiä seiniin vain siksi että kerran vuodessa saamme sukat roikkumaan. Sukat saa katsoa aattoaamuna ja tänä vuonna niistä tuli mm. cd:t, arvat, pikkulego ja taskari, lahjakortti sekä tietysti suklaata. Sukkia on kuusi, ei siksi että olisin unohtanut kertoa uudesta perheenjäsenestä, vaan koska myös äitini oli meillä aattoaamuna. Yläkerran seinään on teipattu kuusi jota ei oteta pois vielä huomennakaan. Pidän kuusesta todella paljon ja sen edessä on Assi, vanha mustavalkoinen lehmäntaljamme sekä lepakkotuoli, sivupöytänä toimii Artekin jakkara. Lapset ovat ottaneet paikan omakseen ja tässä kohtaa nietos luetaan myös lapseksi.

Täydellinen puukori Bauhaussista!

Uusi Vuosi vaihtui lapsellisten juhlien merkeissä sillä päätimme lähes viime tingassa pyytää ystäviämme kylään lapsineen. Jii on lapsikatraasta vanhin ja lähes kaikki loput ovat bellan ikäisiä tai nuorempia eli menoa ja meininkiä ei puuttunut. Jii toimi isänsä kanssa rakettimestarina ja lähes kymmenkunta lasta pomppi terassilla riemuissaan jokaisen raketin kohdalla, nuorinpana kummityttäreni e. ensimmäisenä vuodenvaihteenaan. Kiitos kaikille vieraille ja erityiskiitos tytöille taidenäyttelystä!

Sisutuskuvaaja taas kauhistuisi makuuhuoneesta pilkottavaa Ikean laatikkoa...

Neuleinspis on ollut vahvasti päällä viime aikoina ja lähinnä pipoja on puikoilta tippunut. Välissä olen tehnyt muutamia aleshoppailuja ja mieleni tekisi päästä takaisin edes toissavuotiseen bloggaustahtiin takaisin. Kauhistuneena nimittäin katsoin sivupalkista postausmääriä, ne ovat laskeneet tasaisesti kuin lehmänhäntä siitä hetkestä kun menin takaisin töihin 2010. Tuskin enää isoinpaan määrään päästään, mutta mielessä on koti- sekä vaateaiheisia postauksia ja tietenkin kaikkea sitä mitä ennekin. Eli kiitos kaikille lukijoille viime vuodesta, kivoista sekä inspiroivista kommenteista ja erinomaisen hyvää vuotta 2014 kaikille!

Cousteau

Jo vuosia ehdoton lempparipiponi on ollut Jacques Cousteau -pipo eli tuttavallisemmin kustoo. Pipo on kaikessa yksinkertaisuudessaan täydellinen. Helppo ja nopea tehdä ja lisäksi pidän pipon alkuperäisestä innotuksen lähteestä, olenhan itsekin katsonut pienenä Meren Salaisuudet -sarjaa ja pitänyt Jacques Cousteauta kovasti arvossa. Pipo näyttää hyvältä päässä kuin päässä ja vaikka alkuperäinen väri on punainen, sopii pipoon mielestäni väri kuin väri.

Aikonaan linkkamaani ohje pipon ohjeen alkuperäiseen lähteeseen on lakannut toimimasta sillä Punaisen Sydämen Torppa blogi on sitteemmin muuttanut. Alkuperäinen ohje löytyykin nykyään täältä. 

Kavennustavasta johtuen pipoon jää lähes poikkeuksetta pään päälle nyppylä. Nopein tapa päästä epätoivotusta nuppylästä eroon, on vetäistä pipo esimerkiksi ilmapallon päälle ja kiristää toisesta päästä hiuslenkulla pinkeäksi. Tämän jälkeen kastele pipo lämpimällä vedellä kavennuksien kohdalta ja anna kuivua.

Olen tehnyt kustoo-pipoja monista eri langoista ja kuvan pipo on neulottu Artesano Merino Superwash -langasta, puikkoina 3.5. Vaaleat kissankarvat tarjosi nietos.