Jotain vanhaa ja jotain uutta.

Syyskuu 2008

Olen ollut kohta viikon sairaana. Enkä suinkaan sellaisessa tavisflunssassa jossa voi toimia kuitenkin aika normaalisti, välillä pärskien ja niistäen, vaan määrittelemättömässä megataudissa johon edes antibiootit eivät tunnu tehoavan. Kävin maanantaina lääkärissä ja tulehdusarvot huitelivat 70:tä ja lääkäri antoi 2 päivää sairaslomaa. Keskiviikkona sairaslomaa jatkettiin puhelimitse, sillä oli itsestään selvää etten kykene töihin kun kotiaskareetkin ovat ylivoimaisia. En pärski enkä niistä, ulkoisina oireina on vain pahan kuuluinen yskä ja sisäisenä oireena täydellinen uupumus. Pienikin liike aiheuttaa kylmän hien ja huimauksen. Ulkona kävin tänään ensimmäistä kertaa maanatain jälkeen, mies ajoi minut Postiin ja takaisin kotiin tullessa olo oli kuin olisi juossut maratonin. Samalla mies kertoi että heillä töissä on liikkeellä vastaavaa flunssaa, joka tuntuu vain kestävän ja kestävän, viikkokausia. Lohdullista. [pysykää kaukana ihmisistä]

Eilen yritin kuvata vaatteita Huutikseen mutta huonolla menestyksellä. Eikä minulla ole mitään käsitystä, millon jaksan istua koneella niin pitkään että saisin ilmoitukset tehtyä tai kuvattua loput vaatteet. Olen jo päättänyt että osan vien kirpputorille, sillä Espooseen avataan Länsikeskukseen uusi Lastentarvikekirppis Nella Ja Nuttu. Eniten tässä harmittaa että töissä kasaantuu työt ja kotonakaan en pysty mitään järkevää (tai edes vähemmän järkevää) tekemään. Kun ei aikaa muutenkaan liikaa ole, harmittaa tietysti että se vähäkin menee sohvalla makaamiseen. Olen aina ollut tarkka käsienpesusta ja käsidesi on käytössä etenkin näin syyskausilla, mutta eipä näille silti mitään voi, tulee jos on tullakseen. Positiivista on että miehen työmatkat tältä viikolta päättyivät jo tiistaina, eli on ollut kotona ja hoitanut lapset.  Ja minä olen päättänyt parantua viikonlopuksi... katsotaan miten käy.

Syyskuu 2007

Tässä sairastaessa, tein ensimmäistä kertaa tilauksen Lekmeriin. Halusin tilata tytölle keijuhatun sillä sellaista meillä ei ole, mutta tiedän että tyttö ilahtuisi siitä tosi paljon. Itseasiassa on meillä yksi sellainen askarreltu, tyttö teki isänsä kanssa yhdessä mutta sitä ei voi liikuttaa kodin ulkopuolelle kun on pahvista ja silkkipaperista tehty, ja hieman hauraampi. Samalla huomasin että nettikaupassa on myös paljon muuta ja aikani kuluksi kävin ale-osastoa läpi. Muutama Aya Nayan toppi tuli ostoskoriin ja pitkään emmittyäni kokoa, päädyin kokoon 122 cm. Tytöllä on nyt jo koko 6 käytössä ja halusin olla varma että nämä mahtuvat ensi kesänä.

Ja tästä päästäänkin itse asiaan. Postireissun jälkeen, huomasin katsovani kahta Aya Nayan toppia koossa 6. Mietin että ei se mitään, kyllä nekin mahtuvat ja olin ajatellutkin että taisin tilata liian isot. Hauska sattuma että lähettivät väärän kokoiset. Mutta lähetyslistassakin luki että koko 122 cm. Ja sitten tuli mieleeni että sivuilla oli jotain epämääräistä sanottu että mikä vastaa mitäkin kokoa. Ajauduin väkisin päätelmään että nettikauppa ilmoittaa koot sivuillaan väärin. Ihan niinkuin Elloskin Vertbaudetin kohdalla. Ainakin ennen Vertbaudetin kooksi kerrottiin 116 cm, kun vaatteen valmistajan ilmoittama koko on 114 cm. En oikein ymmärrä mikä logiikka on ilmoittaa nettikaupassa väärä koko tuotteen kohdalla. Mikäli nettikauppa on vakuuttunut vaatteen poikkeavasta mitoituksesta, olisi lienee järkevämpää ilmottaa että vaatteen mitoitus on skandinaavista mitoitusta pienempää/suurempaa, kuin selkeästi laittaa väärää tietoa tuotetietoihin. Ainakin ne kuluttajat jotka ovat merkkiuskollisia, menevät tässä kohtaan ihan metsään -kuten allekirjoittanutkin. No, seuraavalla kerralla tiedän, jos muistan .... ja nyt tiedätte tekin. Lekmerin sivuilla siis Aya Nayan koko 122cm on oikeasti Aya Nayan koko 6 ;)

Minulla on nyt aika "huonobloggaajafiilis",
pahoitteluni

mutta jahka tästä olo paranee niin yritän panna paremmaksi.

Viikonloppuja!

Ja mm. nämä, tulee huutikseen -joskus.

Base Camp

Tuntureilla vaelleltiin Katan kamerarepulla joka kameratarvikkeiden lisäksi vetää mukavasti päiväksi tarvittavat varusteet. Koska maasto oli haastavaa, halusin ehdottomasti mukaan laukun jossa kamera on suojassa vaikka kantaja tulisi tunturinrinnettä alas kierien. Repun ainoa moite on, ettei siinä ole ulkoista taskua johon saisi esim. puolen litran pullon kätevästi. Tänne mahtuu siis kameran lisäksi se juomapullo, joku huppari ja pienet eväät... juuri passeli  m i n u l l e.

Kaiken realistisuuden nimissä on alistuttava siihen ettei ensi kesänä meillä ole enää rattaita missään reissuilla. Tähän asti kärryt ovat kulkeneet päiväreissuilla mukana sillä tyttö tarvitsee paiväunet jossain vaiheessa joka tapauksessa. Samalla kärryihin on saatu varavaatteet, eväät ja kaiken muun tarvittavan varustuksen. Kun rattaita ei enää ole, ja tykkään olla tilanteessa jossa sattuma suosii valmistautunutta, oli hankittava päiväreppu. Reppu joka sopii maastoreissuille sekä kaupunkiin, reppu johon mahtuu kaikkien tavarat sekä äidin kamera, ja reppu jota on hyvä kantaa ja joka ei sateesta säikähdä. Ja koska reppu on äidin, sen pitää olla valkoinen. Hetken internettiä kahlattuani oli jo  varsin selvää että valkoinen reppu muodostaa pienehkön haasteen. Oikeastaan ainoa vaihtoehto oli Haltin Codes-sarjan reppu. Näitä on kolmessa koossa ja useammassa värissä -joista yksi oli se haettu valkoinen. (Ja nyt kaikki miettii että millainen tyyppi ostaa valkoisen reissurepun...)

Minulla ei ole mitenkään aikaa lähteä kiertelemään ympäri kauppoja etsimässä kyseistä reppua ja netistä en reppua tilaa sovittamatta. Otin yhteyttä Haltiin ja kertoivat että Herttoniemeen on avattu Halti Base Camp Store, jossa on kaikki mallit esillä. Tänään viimein pääsimme käymään liikkeessä ja kaskas! Kaikki päiväreput -20%. Katsastimme samalla muun tarjonnan ja mm. topat on nyt liikkeessä hyvässä alessa. Ostimme J:lle toppahousut joille jäi hintaa 35 e. Näyttää vastaavat maksavan Retkiaitassa 249 euroa. Ensimmäistä kertaa, sanoi mieskin "No NYT me säästettiin" ;)

Muutama klassinen "kastikkeet naamassa lauantai-iltana" kuvakin löytyy.

Tyttö sai toppahaalarin kaveriksi pupupipon.

En tiedä onko 4-vuotias liian vanha korvapipoihin, tytön mielestä ei.

Jonathanin pipot löytyy tietysti JJ:stä.

Jahas, Bloggerista katosi yllättäen parit kuvat ja tekstit... 

Tiivistän: jemmavarastot kaivettu esiin ja Huutikseen laitan pikkuhiljaa (vaan ei vielä) uutta ja käytettyä toppaa, sisävaatteita ja kenkiäkin.
Mm. Polaris, Camillo ja Tina W tulossa toppapuolella.

Kiitän seurasta ja toivotan rattoisaa lauantai-iltaa !

69°03.597′N, 20°32.922′E

Kolmen valtakunnan rajapyykki, sinne suunnattiin torstai aamuna. Unihiekat vielä silmissä, reput pakattu edellisenä iltana ja se normaali lähtösähläys kun kaikki kirmaavat ympäri mökkiä. Itse jätin aamiaisen Pikku-Mallalle ja siellä ruissämpylät maistuivatkin erityisen herkulliselle kun aamuinen pilviverho peitti vielä Kilpisjärven kylän.

Matkalle mukaan otettiin päivän ruoat, lisähuppari sekä tietty kamera ja vaihtosukat. Mehua pulloon ja sitä sai täyttää tunturipuroista matkanvarrelta. Kaikki mitä tänne kannetaan, kannetaan myös pois -mitään ei jätetä ja mitään ei poimita. Osalla oli mukana myös Trangiat joilla saatiin ruoka lämpimäksi puolessa välissä reissua -ja tietty kahvit! Matkaan lähdettiin kasilta ja aikataulun mukaisesti pojat olivat uimassa kahden aikaan -Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Porukka meni parissa ryhmässä ja etupää lepäili hieman pidempään ja odotteli loppujoukkoja. Neljältä lähdettiin takaisin ja koska Pikku-Mallalla ei enää käyty, olimme autolla muistaakseni puoli kasin aikaan.

Monta kuvaa mutta oli matkalla monta hetkeäkin., 11,5 tuntia ja noin 25 kilometriä tuijoteltiin luontoa silmästä silmään. Muuten reissu meni erinomaisesti mutta  minulta hajosi ensin polvi ja sitten nilkka. Nilkka meni niin perusteellisesti että seuraavan päivän reissu Saanajärvelle peruuntui ja köpöttelin lähimaastossa nilkka sidottuna. Mutta kyllä tässäkin riitti, kipinä on syttynyt ja ihan ehdottomasti tämä ei jää viimeiseksi kerraksi tällä rajapyykillä.

Upea reissu,

suosittelen ihan jokaiselle!

Enkä vieläkään ymmärrä, miten jaksoin ;)