1.3.2015

Potat & panssarit eli pohdintaa lumilautailun suojavarusteista


Viime aikaiset uutisoinnit ovat muistuttaneet rinnevarusteiden ja etenkin suojavarusteiden tärkeydestä.  Oli kyse sitten työstä tai harrastuksesta niin välineet pitää olla oikeat sillä se vaikuttaa tekemisen mielekkyyden lisäksi myös lopputulokseen ja pahimmassa tapauksessa saattaa pelastaa hengen. Se ei tarkoita että esimerkiksi harrastuksissa kaikki pitäisi olla kalleinta, hientointa tai uutta, vaan se tarkoittaa sitä että hankitaan asianmukaiset ja oikein istuvat tai oikeankokoiset varusteet. Vaikka päällä olisi kaikki oikeat varusteet niin ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu, mutta varmasti omien lasten kohdalla sitä ainakin haluaa maksimoida turvallisuuden, tai ainakin tunteen siitä.

Kun itse aloitin laskettelun pari vuotiaana oli minulla kypärä jota käytin ne laskettelun alkuvuodet mutta ainakaan enää kouluikäisenä ei kypärä ollut käytössä. Samaan aikaan kuitenkin viiletin entistä kovemmalla vauhdilla pitkin Rukan metsäreittejä ja näin jälkeenpäin ajateltuna on ollut suorastaan ihme että minulta ei ole ikinä murtunut yksikään luu eikä mitään muutakaan vakavaa ole sattunut niissä jättimäisissä ilmalennoissa hyppyreistäkään. Kun vaihdoin sukset lumilautaan 14-vuotiaana hankin kypärän, sillä lumilautailun puolella se tuntui olevan lähes itsestäänselvyys. Ja kypärää on tarvittu. Olen vähintään kerran talvessa vetänyt sellaiset pannut että pää on kolissut rinteeseen ja huolella.

Lapsilla on myös kypärät (myös teinillä) ja jotenkin lasten kohdalla se tuntuu ilmeiseltä, oli kyseessä sitten sukset tai lumilautalauta. Se millainen kypärä on, vaikuttaa varmasti lapsen halukkuuteen pitää kypärää joten meillä otetaan toiveet huomioon ja ihan niin kuin aikuisillakin niin myös lapsilla eri kypärät tuntuvat erilaiselta päässä. Kypäriä on ollut meidän perheessä käytössä, Carreralta, Rossingolilta, K2:lta, Girolta, Red:ltä ja Anonilta. Osa on ollut koko kuorella (kova kuori tulee korville asti) ja osa on ollut pehmeillä korvaläpillä –joka monesti tekee kypärästä vähän kevyemmän.


Tällä hetkellä molemmat lapset laskevat Anonin kypärät päässä: Jiillä on Raider ja bellalla Rime. Värit ovat lapset itse valinneet ja lisänä bellan kypärässä on korvat, ne samat jotka oli jo edellisessä kypärässä. Jiin kypärä mahtuu minunkin päähän ja täytyy sanoa että on mukavan tuntuinen kypärä, tosin ei ole huono oma Redinkään potta. Anonin lastenkypärissä (ainakin Ridessä) on todella hyvä leukaremmin lukitusmekanismi joka on helppo avata ja sulkea ilman että on ne leukanahat siellä välissä. Kypärän alla meillä on yleensä ohut Buff -huivi. Olen muuten ollut huomaavinani että lumilautailussa sekä heillä jotka laskevat suksilla parkissa, on lähes poikkuksetta kypärät päässä mutta ilmeisesti monet ”peruslaskettelijat” edelleen laskevat ilman.


Kypärän lisäksi meillä on junnuilla käytössä kypärää varmasti vielä harvinaisempi varuste eli selkäpanssari. Viime vuonna Jii kävi iltaisin lautailemassa Kokonniemessä ja samalla laskuun alkoi tulla mukaan hyppyreitä sekä reilejä ja päätin että parempi hankkia selkäpanssari kuin katua myöhemmin. Nykyään panssareita löytyy aika hyvin snow-puoleltakin vaikkakin aiemmin meillekin on hankittu yleisemmin käytössä oleva  motocross selkäpanssari (ja siis se hankittiin juurikin siihen motocrossiin). Pienemmillekin lapsille alkaa olla vuosi vuodelta paremmin valikoimaa ja viime kauden lopussa kun bella meni reilejä Tahkolla, oli selkeää että myös hänelle hankitaan selkäpanssari.

Malleja on erilaisia mutta juttelimme viime vuonna pitkät pätkät muutaman eri myyjän kanssa ja tulimme tulokseen että lapsille ostetaan taipuvaa materiaalia oleva panssari,  joka sitten kovettuu iskusta. Näin panssarin ei pitäisi ”haitata” peruslaskua koska mukautuu hyvin kehon liikkeisiin mutta laskijan kaatuessa suojaa kuitenkin sitä pään jälkeen toiseksi tärkeintä eli selkää. Tärkeää on myös että liivi ei tunnu päällä huonolta tai hankaa mistään, koska silloin se jää käyttämättä ja on täysin turha hankinta.

Jiin panssari valikoitui viime vuonna useamman kokeillun panssarin jälkeen Everestin panssariin. Tässä panssarissa on olkahihnat sekä leveä vyö vyötärön ympäri sekä kiinnitys rinnan päältä. Kaikki hihnat ovat säädettäviä eli panssarin saa istuvaksi päälle, oli alla sitten paksumpaa tai ohuempaa vaatetta. Jii on noin 165cm ja panssari on kokoM/L /164-178cm.


bella laskee tästä eteenpäin Scottin selkäpanssarilla. Koska tyttö on vähän pienempi etsin ensisijaisesti sellaista mallia joka olisi ikäänkuin paita jolloin se on helpompi lapsen pukea ja pysyy paikallaan hyvin. Kuvissä ei näy liivissä oleva leveä vyö joka tulee vyötärön ympäri tarralla. Kokeilimme liikkeessä XS sekä S kokoja ja vaikka pituuden puolesta koko S olisi ollut oikea, oli se niin nafti ja tiukka vartalon ympäriltä että päädyimme isompaan kokoon joka senttimetreissä on 140-155cm/ 9-11 vuotta. Tytön mukaan panssari tuntuu hyvältä päällä ja kun löysin panssarin netistä vielä tyttövärissä niin mikäpä voisi olla mukavampaa pikkulaskijalle.


Kypärien ja selkäpanssarien lisäksi kaupasta löytyy suojaa joka lähtöön mutta toistaiseksi rannesuojat, säärisuojat ja kyynärsuojat on jätetty hankkimatta, jota voi sitten viisastella jälkeen päin jos se ranne vaikka sattuukin murtumaa. Sellaista kompromissien tekemistähän tämä on, etsitään se polku joka tuntuu miinusten ja plussien suhteen tasapinoisimmalta. Ja muuten ihan samaan tahtiin vaihtuu suosituksetkin. Olen ihan varma että, kypärien määrä rinteessä on lisääntynyt valtavasti viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana joten mistä sen tietää jos vaikka 10 vuoden päästä jokaisella on selkäpanssari ja osa laskee jo hammassuojat suussa.

Se että hankkii tarpeelliset suojavarusteet on vain puolet suojauksesta. Vähintään yhtä tärkeää on muistaa rinnesäännöt ja se miten toimitaan jos vaikka vauhtia tulee liikaa. Liian monet itse opettelevat laskijat unohtavat sen, mistä hiihtokoulussa monesti aloitetaan eli oikein kaatumisen -opettelun. Katson joka vuosi kauhulla pieniä lapsia ja aikuisiakin joiden vauhti on karannut liian kovaksi ja he eivät saa enää pysähdyttyä tai hiljennettyä vauhtia. Muutama vuosi sitten arviolta 3-5 vuotias lapsi syöksyi vieressämme Tahkolla hissijonoon jonka seurauksena ainakin kaksi lähti ensiapumiesten mukaan. Tästä syystä meidän lapset joutuvat kuuntelemaan varmasti aivan kyllästymiseen sitä jankkausta miten rinteessä ollaan ja jos vauhti käy liian suuureksi, heittäytykää!



6 kommenttia:

  1. Lasken itse suksilla ja käytän panssaria, jollainen pojallasi on. Viikko Alpeilla enkä pois vaihtaisi. Alpeilla näki tänä vuonna yllättävän paljon panssareita jo ihan "tavan" laskijoillakin. Kypäriäkin suurimmalla osalla, mutta mukaan mahtui myös pipolaskijoita ja aurinkoisena päivänä jopa paljaspäisiä laskijoita. Ihmettelen ihmisten välinpitämättömyyttä :(

    SanniKaarina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole itse vuosikausiin käynyt ulkomailla laskemassa niin en ole yhtään mukana siinä, miten siellä on asiat. Luulen että Suomessa helposti ajatellaan että kun rinteet on pieniä, niin eipä niissä satu. Vaikka itseasiassa serkullani murtui nilkka vaikka ei edes hypännyt hyppyristä vaan laski sen päältä, ei siihen tarvita kun ihan pieni vääränlainen tärähdys. Olen miettinyt selkäpanssaria myös itselleni mutta nyt vielä kun lasken bellan tahdissa niin eipä ole tullut hommattua. Kun lasku taas palaa sellaiseen normaaliin modiin, niin selkäpanssari ei olisi yhtään liioiteltua, ei nämä luut vanhemmiten ainakaan joustavimmiksi tule ;)

      Poista
  2. Heippa!
    Kirjoittelit tärkeistä asioista. Kiitos siitä! Itsekin kuulun siihen sukupolveen, joka on joutunut opettelemaan kypärän käyttöä - niin mäessä kuin pyöräillessä ja luistellessakin. Kun junnuna 70-80-lukujen vaihteessa aloittelin, ei tainnut kellään olla kypärää. Oman ekan kypäräni hankin samalla kuin lautani 2000-luvun alussa. Silloin käytin myös rannesuojia, sellaista konttausta oli aloitus. Suksilla laskiessa en kypärää vielä silloinkaan käyttänyt. Nykyään on kypärä päässä joka kerta mäessä, vaikka usemmiten suksilla olenkin.

    Omalla tyttärellä on kypärä myös. Hän laskee myös suksilla. Twintipejä olemme hänelle miettineet seuraaviksi suksiksi. Silloin varmaan harkintaan menee myös selkäpanssari.

    Juuri hiihtoloman Sappee-reissulla ystäväni kanssa huomioimme ja juttelimme, että nykyään pipopää laskija alkaa olla harvinaisuus. Monesti ikilaskijamies ikää 65-v. tai sitten itänaapurit.

    Rinnesäännöt ovat myös mietityttäneet. Aika hurjia tilanteita on nähty ja koettu. Viimeksi jopa hiihtokoululaiset saivat laskea "syöksyä" puolesta välistä rinnettä. Tytöllenikin olen opettanut tuota, että kenenkään päälle et laske, vaan vedät vaikka maihin jos tarve vaatii. Ja koska hän on näitä vatipäitä nähnyt, jotka laskevat surutta mistä haluavat ja miten haluavat, hän ei luota vanhaan sääntöön, että takaa tuleva väistää. Eikä siihen kai kenenkään ole hyvä luottaa. Silmät pitäisi olla selässäkin.

    Muutenkin sellaista välinpitämättömyyttä ja ylimielisyyttä tuntuu olevan paljon. Kamat jätetään poikittain keskelle pihaa, kun mennään kahvioon, hissijonossa etuillaan jne. Vaikea välillä pitää suutaan kiinni. Enkä siinä aina onnistukaan... ;)

    Kirjoittelit taannoin, että olette fiilislaskijoita ja menette mäkeen vain hyvällä kelillä. Pitäisi ryhtyä samaan. Tänään taaperrettiin sellaisessa sohjossa, että motivaatio karkasi kesälomalle. Ellei tule lotto-voittoa ja pääse pääsiäiseksi Lappiin tai Alpeille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laara ja kiitos kun luit!
      Mulla on myös kypärän käyttö pyöräillessä ihan outo käsite ja jos luistelisin niin myös siinä. Itseasiassa rullaluistelessa käytin kypätää kun asuimme Lauttasaaressa ja tuli oltua enemmän liikenteen seassa, Nyt olen heittänyt lenkkejä ilmankin.Oli silti superoutoa kun kävi ilmi ettei taitoluistelussa käytetä kypärää ja vasta nyt pikkuhiljaa olen tottunut siihen etti bellalla ole kypärää päässä treeneissä. Vapaaluistelussa ja koulun kanssa luistelssa kypärä on kuitenkin päässä.

      Minusta tuntuu että monet itse vanhemmalla iällä opettelevat laskijat eivät edes tiedä että rinteessä on tietyt säännöt ja etiketit. Lähes joka kerta kun olemme rinteessä, tulee niin ihmeellisiä juttuja vastaan että ei voi kun pyöritellä päätä. Viimeksi Peuramaalla ilmeisti osalla laskijoista tuntui olevan käsitys että 7-vuotias lumilautailija jonossa ei ole jonottaja vaan sellaiseen eteen mennään silmää räpäyttämättä. Toinen asia mistä en pidä on että sauvoilla ja suksilla tullaan lumilautojen päälle (tai laudoilla hypitään uiden kamojen päälle), ainkain itse pidän huolen siitä etten hypi kenenkään suksien päällä. Ei sinne hissiin pääse yhtään nopeammin vaikka on sen edellä olevan kyljessä tai pepussa kiinni.

      Itse olen nyt viime vuodet laskenut niin että varoen muita ja sen lisäksi katson koko ajan ettei kukaan laske lasten päälle. Ikäväkseni täytyy sanoa että ainakin Tahkolla on ollut lukemattomia tilanteitä kun rinnettä poikkihalkovat laskijat ovat meinanneet jyrätä opettelavan lumilautailijan ja jopa tönänneet kumoon asti. Ei voi olla niin vaikea hakea sitä lintaa niin ettei tarvitse suhasta siitä korvan vierestä. Toinen laji ovat nämä nuoret innokkaat parkkilaskijoiden alut jotka kiilaavat eteen kun joku on tulossa hitaammalla lumilaudalla hyppyriin tai reiliin -argh. Ehkä en jatka tästä enempää :D

      Ja me tosiaan mennään fiilistelemään kun on kelejä ja hyvä meininki. Tänä vuonna se on ollut helpompaakin koska olemme lähdössä viikon lasketteureissulle vielä keväällä. Ja vaikka nyt olisi kovasti jo laskuhaluja ollut, on ollut helpompi huonossa säässä jättää menemättä. Pidän täällä peukkuja lottovoitolle ;)

      Poista
  3. Onneksi kypärä alkaa olemaan enemmän sääntö kuin poikkeus - mielestäni sekä kotimaassa että useammassa alppikohteessa. Ja onneksi kypärän käytöstä ei tarvitse ainakaan meidän perheessä edes keskustella, vaan se on (ainakin just nyt) ihan coolikin, kunhan on oikenlainen; kun poikamme alkoi mankumaan uutta pottaa (ja vanha oli kieltämättä vähän vauvamallinen ja pienikin), olin poikkeuksellisen helposti taivuteltavissa etsimään uutta sen normaalin "et sä nyt taas voi haluta uutta" -vastaukseni sijaan :-)

    Meillä on perheessä käytössä POCin, Salomonin ja Anonin kypärät, ja kaikkia suosittelisin ihan kelpoina. Edellinen kypäräni oli Scottin, ja koska hankin sen joskus historiallisen lumilautailuperiodini aikana, tuli sille ikää varsin kiitettävästi ja eron huomasi erityisesti painossa; nykyinen POCin kypäräni on varmaan puolta kevyempi. Muistan sen Scottin hankittuani olleeni kypäräpäisenä se joukosta erottuva, mutta sen verran tuli itsekin kierittyä rinteitä alas, että kypärä tuli laitettua ihan automaattisesti päähän joka kerta.

    11-vuotiaalla pojallani on myös twinit, ja kova hinku hyppyreihin ja metsäreiteille: niinpä hän käyttää myös Everestin selkäpanssaria, eikä ole kyllä sitäkään protestoinut toistaiseksi ollenkaan. Hän taitaa itse asiassa olla siitä salaa vähän ylpeä, koska "vain prot käyttävät kunnon suojavarusteita" :-D

    Samaa mieltä olen minäkin, ja sama logiikka pätee myös ratsastuksessa, jota myös harrastan: kypärättä ratsastavat vain tosidaijut, ja turvaliivin käyttökin on nykyään tosi yleistä, etenkin esteillä ja maastoillessa. Silti olen joutunut käymään itseni kanssa isoa keskustelua siitä, onko ok ostaa 300€ uusi turvaliivi, vaikka puolta halvemmallakin saisi (melkein) yhtä hyvän ja mukavan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, ei ole koskaan pahasta suojata pollaa. Ja jotenkin näiden turvallisuustarvikkeiden hankinnan yhteydessä on vaikea kieltää kalliimpaakaan vaihtoehtoa jos se on se minkä lapsi haluaa. Mä aika paljon tsiigailin nyt noita kypärien painoja ja yritän löytää jonkun hyvän kompromissiin painon ja hintalapun väliltä. Tuo bellan Rime ei ole Anonin kevyin junnumalli vaan Burner taitaa olla, hintaeroa kypärillä on noin 30-50 e, riippuen millä hinnalla kypärän sattuu löytämään. Tästä huolimatta tuo Rime on huomattavasti kevyempi kuin edellinen rossari.

      Se on mielenkiintoista että lasten kypärät ovat monesti tosi painavia ja aikuisille kaupassa on paljon enemmän malleja ja niitä yleensä yritetäänkin myydä sillä että ovat kevyitä. Kuitenkin lapselle se suhteellinen paino on kuitenkin isompi ja loogisesti ajateltuna lapsen kypäränähän se mahdollisimman kevyt pitäisi olla. Lapsille on mielestäni monessa urheiluliikkeessä paljon vähemmän kypärä ja lasi valikoimaa kuin aikuisille ja monesti mennään väri edellä enemmän kuin ominaisuudet edellä. Väittäisin kuitenkin etä lapset loppupeleissä tarvitsevat kypärää enemmän koska itse ainakin lippailen vähemmän kuin skidit koska lasken ”rauihallisemmin”. Tuossa selkäpanssariasiassa taitaa olla meidän Jii ihan samoilla mietteille. Vähän kovemmat laskijat tarvii kunnon suojavarusteet ;)

      En ole muuten ikinä ajatellut että joku ratsastaa ilman kypärää :O Itse ratsastin joskus junnuna ja minusta se kypärä oli ihan älyttömän hieno! Tosin voin yhtyä helposti tuohon että jostain kumman syystä sitä helposti omista varusteista sniiduilee vaikka lapsilla on vimosen päälle 

      Poista

Ihan mahtavaa jos ehdit jättää kommentin,
ilahdun ihan jokaisesta!
Kiitos kun kävit ♥