16.10.2013

Ajanhallinnallisesti haasteellinen



Eräänä päivänä kuuntelin radiosta Saku Tuomisen haastattelua jossa sivuttiin mm. ajankäyttöä. Sitä miten nykymaailmassa aika on kortilla, aika on rahaa, tekemistä on liikaa ja asioita jää tekemättä koska ei ehdi. Vai ehtiikö jos viitsii? Olen samaa asiaa pyöritellyt päässäni siitä asti kun palasin hoitovapaan jälkeen työelämään ja silmukka tuntuu kiristyvän kaulan ympärille yhä kireämmälle. Oravanpyörässä ajattelee että kun teen nämä asiat, kun tämä ajanjakso menee ohi, niin sitten helpottaa. Tosiasiassa asioita seuraa aina seuraavat asiat ja ajanjakson jälkeen tulee aina uusi, jos ei kiireisempi niin vähintään yhtä kiireinen. Näiden väliin jää yksittäisiä päiviä tai hetkiä kun tuntee olevansa hetken vailla tekemistä ja tulee tunne että on luppoaikaa –joka yleensä on valheellista sekin sillä silloinkin kyse on parhaimmillaankin vaan priorisoimisesta, asioiden tekemättä jättämisestä tai lykkäämisestä.







Minä ahdistun, ja todennäköisesti joku muukin, siitä että asioita on tekemättä ja koko ajan on tunne ettei riitä. En toimi niin kuin haluaisin toimia, en yllä omiin tavoitteisiini ja standardeihin. Tästä seuraa jatkuva riittämättömyyden tunne. Haluisin suoriutua arjesta, jos en nyt muiden standardien mukaan, mutta kunpa edes omien.


Liian usein kuulen itseni, jos en ääneen sanovan, niin ainakin ajattelevan etten ehdi, ei ole aikaa. Vuoden alussa tai viime vuoden lopussa kirjoitin tänne että pyrin siihen etten sitä ajanpuutteen itsestäänselvyyttä täällä blogissa julistaisi. Muistaakseni tästä olenkin aika hyvin pitänyt kiinni vaikka meidän elämämme on kuluneena vuotena ollut tapahtumarikkaampaa kuin ikinä blogin olemassa oloaikana. Tästä voisi helposti johdatella lopputuleman että blogissakin olisi ollut uutta postausta postauksen jälkeen ja te lukijat olisitte voineet tulla tänne relaamaan omista kiireistä. Ei aivan. Mitä enemmän meillä tapahtuu, sitä harvemmin se tänne päivittyy. Minulle on täysi paradoksi että miten muut bloggaajat sen tekevät. Elävät tapahtumarikasta elämää ja saavat sen kaiken näkymään bogissakin? Samalla mietin että heidän täytyy tuntea tyytyväisyyttä itseensä. He osaavat ja minä kunnioitan sitä. Minulle jää nautittavaksi kauniita ja inspiroivia postauksia ja vähän harmittaa oma saamattomuus. Vaikka nautin eniten ajasta perheen kanssa, pidän siivoamisesta ja järjestelystä niin pidän myös bloggaamisesta ja se on minulle se mun ihan oma juttu. Joko minulta on mennyt jokin bloggaamisen pikakurssi ohi tai sitten olen täysin kykenemätön järjestämään aikaani tehokkaasti. Miksi minun suorituskyky ei riitä? 


Minulta häviää ajantaju aivan täysin kun uppoudun tekemään jotain. Onnekseni mies on kokonaisvaltaisesti mukana lastenhoidossa joten kun hän on kotona, on täysin mahdollista hävitä silmukoiden tai kuvien maailmaa ja havahtua tilanteesta tunteja myöhemmin. Kun mies on kotona niin tuntuu etten ole tehokkaimmillani vaan jollain tavalla odotan että muutkin kantavat kortensa kekoon ja väistämättä käy niin että kämppä leviää käsiin ja minun pinnani vähän myöhemmin. Sellaisen kokonaisvaltaisen kaaoksen siivoaminen vie paljon kauemmin kuin jatkuvan järjestyksen ylläpitäminen. Kun mies on matkoilla, kuoriutuu minusta supermutsi joka siivoaa kämpän, laittaa lapsille kuvioituja kurkkuja lautaselle, pesee pyykit, ja ainoa mikä jää tekemättä on nukkuminen. Mikäli arjestani saataisiin tulostettua tehokkuustilasto, näkyisi miehen poissa ollessa varmasti aikamoiset piikit käyrällä.



On siis oltava jollain tavalla valheellista väittää etten minä ehtisi tai ettei minulla ole aikaa. Jos joka päivä vetäisin ylivaihteella, pysähtymättä aamukuudesta ilta kymppiin niin ehtisin varmasti. Kai. Ennenkin olen maininnut että omista jutuistani ensimmäisenä tippuu blogi, seuraavana neulominen ja kolmantena ne muutamat tv-ohjelmat joita halusisin seurata ja niin se on. Todentotta minua harmittaa että aina kun tekee jotain niin muut asiat odottaa ja jää tekemättä. Jos konkretisoidaan hieman niin nyt olen neulonut Jiin villapaitaa ja puhtaat pyykit makaa kodinhoitohuoneessa ja keittiö on kun pommin jäljiltä (paitsi eipä ollutkaan enää sillä mies oli näköjään siivonnut sen aamulla, aivan mahtavaa!) Mutta jos joka tapauksessa ehdin tekemään kaiken kun mies on matkoilla niin miksi en ehdi tekemään helposti jotain extraa kun hän on paikalla tai miksi en yllä edes samaan. Miten ihmeessä te muut ehditte?



Päätin nyt että tästä lähtien teen jokaisella arjen osa-alueella samaa mitä teen kotona eli teen asian heti kun se tulee eteen. Jospa se hieman pienentäisi tekemättömien asioiden vyyhtiä. Jospa se hieman parantaisi huonoa omaatuntoa. Kotona jos näen roskan kulkuväylällä, nostan sen ylös ja vien roskiin ja sama homma saa nyt alkaa esimerkiksi sähköpostieni kanssa. Häpeän silmät päästäni kun vastailen minulle lähetettyihin meileihin jopa kaksi viikkoa niiden saapumisen jälkeen. Ihan tosi, ei se ole kiinni siitä ettei ole aikaa, se on kiinni siitä etten juuri sillä sekunnilla viitsi/jaksa/ehdi ja sitten viisitoista minuuttia myöhemmin asiaa on vielä helpompi lykätä kun sitä on lykätty jo se vartti. Päivän jälkeen ne meilit on jo kadonneet etusivulta ja unohtaminen on taattua. Ja kun käyn kuvaamassa, poistan ne epäonnistuneet koneelta heti ja käyn läpi ne loput. Ja kun bloggaan, olen hetken koneella vielä sen jälkeen että ehdin vastat heti ainakin niihin ekoihin kommentteihin. Pieniä juttuja mutta jos niistä tulee olo että hallitsee arkeaan vähän paremmin niin se riittää minulle.




Mitä bloggaamiseen tulee, niin otan mielelläni vinkkejä vastaan miten se onnistuu nopeammin ja tehokkaammin. Jos se on mahdollista? Tämän bloggauksen tekemiseen meni reilu kolme tuntia josta 2/3 meni kuvien selaamiseen ja käsittelyyn koneella ja 1/3 tekstiin, karkeasti. Tähän voi toki lisätä ne tunnit mitkä meni kuvien ottamiseen mutta se on perheaikaa, sitä en voi laskea bloggaamiseen. Aika paljon tuo kolme tuntiakin on kuitenkin arjesta jossa tehokasta tuotantoaikaa kaikkeen on noin kello 17-21, eli 4 tuntia...

Olisi myös kiva kuulla teiltä palautetta. Mitä te toivotte, mistä te tykkäätte. Mikä täällä on ollut kivaa ja mikä turhaa? Millään en voi kaikille täydellistä blogia tehdä mutta minä tykkään kuvata ja blogata niin kertokaa te millaista blogia te haluaisitte täällä lukea? Kommenttiboksiin löytäneiden kesken arvon suklaata tietty (postitan vain Suomeen) ja auttakoon se voittajaa rentoutumaan silloinkin kun täällä sitä ei harvasta postaustahdista johtuen voi tehdä.

58 kommenttia:

  1. Mä pidän sun blogista juuri tällaisena kuin se on nyt tai aina ollut! Odotan malttamattomana uusia päivityksiä mutta toivon ettet niillä turhaan itseäsi stressaa sillä aika perheen kanssa on todellakin tärkeämpää....

    Riittämättömyyden tunne on tuttu kaikille äideille, ja ehkä sitä silloin suo itselleen hieman ekstraa kun puoliso on kotona, uppoutuu liikaa hommiinsa...

    Niin tutulta tuntui tuo teksti! Sä osaat kirjoittaa asiat tosi kivasti! Leppoisaa viikonloppua koko perheelle!

    VastaaPoista
  2. Kiitos -Tiina- ♥
    Nyt osasit kyllä valita juuri oikeat sanat, et arvaakaan miten mukavalta sait olon tuntumaan. Ehkä se on tämä syksy joka hieman ravistaa ja ajatukset pyörivät melkein liiankin kanssa päässä. Ja olet ihan oikeasa kyllä tuossa että kun puoliso on kotna niin sitä varmasti vähän irroittaa suorittamisesta.
    Aurinkoa ja rentoutta myös teidän viikonloppuun!

    VastaaPoista
  3. En ole tainnut aiemmin kommentoida, mutta nyt on pakko. Älä muuta mitään, älä tee mitään sen takia, että lukijat sitä haluavat. Blogin pitää olla sitä, mitä haluat sen olevan, ei mitään, yhtään mitään muuta. Silloin se on aitoa, ja lukijat pysyvät kyllä mukana. Jos on kiire, on kiire, ja sitten odotetaan. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin olen ajatellutkin :) Ilmanmuuta myös teen mielelläni sellaisia postauksia mitä toivotaan, kunhan pysyvät sen oman kiinnosalueen sisällä :) Mukava kuulla että odotellaan!

      Poista
  4. Mullakin on kummasti töiden alettua alkanut ilmaantumaan ongelmia ajankäytössä :).. Mutta todellisuudessa mitään ongelmaa ei olisi jos en kirjoittaisi blogia tai lukisi muitten blogeja. Mutta kuka nyt kivaa harrastusta lopettaisi :)!

    www.mineamarissa.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, mulla on nyt mennyt jo siihen pisteeseen etten edes juuri ehdoi lukea blogeja :( Ensin jäi kommentointi, sitten juttujen lukeminen ja nyt ei meinaa kuviakaan enää ehtiä katsomaan. Sitten kun on hetki aikaa, kahlaan niin nopeasti ettei se edes rentouta. Eli varo ettet joudu samaan kehään ;)

      Poista
  5. Minäkin pidän blogistani juuri tällaisena, älä ihmeessä muuta mitään, eikä mitään paineita postaustahdista! Ja oikeastaan pidänkin siitä, ettei päivityksiä ole joka päivä, ahkera postaustahti ei mielestäni ole itse tarkoitus. Ihailen kauniita kuviasi, ne ovat blogisi suola ♥!

    VastaaPoista
  6. Hyvä periaate tosiaan tuo, ettei julista blogissaan mahdotonta arjen kiirettä - sillä sitähän se on meillä kaikilla:) Yritän itsekin pitää sen mielessä.

    Minun blogini päivittyy hyvin epäsäännöllistä tahtia, joskus useita kertoja viikossa, joskus tulee parin viikon tauko. Usein yritän saada useamman postauksen tehtyä kerralla, tai ainakin niiden hahmotelmia - huomatakseni etteivät ne sitten vähän myöhemmin tunnukaan enää ajankohtaisilta tai tärkeiltä. Aika blogiin nipistetään yleensä yöunista, zzzzz...
    Toisaalta, joskus kun on ihan pahin kiire-ahdistus-stressi päällä, huomaan pakottavaa tarvetta painella blogiini ja pamautella postauksia eetteriin. Blogissa vaan pääsee irtautumaan aina vähän arjen yläpuolelle -tai niihin arjen ihaniin asioihin. Paradoksaalisesti: blogi lisää arjen työmäärää, mutta myös vastapainottaa sitä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta tuo mitä sanot vastapainoisuudesta! Ja tutulta kuulostaa myös tuo juttujen ajankohtaisuus. Minäkin joskus safkiksilla kirjoittelen juttuja ja jätän kuvia kahlatessa jotain kuvia "varastoon". Nuo jutut ja kuvat eivät kuitenkaan sitten juurikaan iknä löydä blogiin, tuntuisi jotenkin hölmöltä postailla vanhoja kuvia tai juttuja... eli ihan turhaa työtä tuokin, lopetan sen heti :D

      Poista
  7. Tsemppiä meille kaikille ruuhkavuosia eläville!Kun vain muistettaisiin aina nauttiakin näistä ohikiitävistä hetkistä lasten kanssa ja olla läsnä. Mitä blogiin tulee, niin me Florida-fanit odotamme vielä keväisen matkanne postauksia;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa toivottelen :) Lasten kanssa ollaan läsnä ja jo vuosia sitten tein päätöksen että esimerkiksi kun lapsi pyytää katsomaan tms. jotain niin menen, enkä sano että ei nyt vaikka olenkin jotain muuta tekemässä. Se minuutti tai kaksi minkä lapsi silloin aikaa tarvitsee ei maailmaa kaada.
      Mulla on muistaakseni kaksi Florida-kirjoitusta valmiina eli matkan alkuosasta. Katson saanko niihin mitään kuvia (kun ne 5 päivän kuvat katosivat) ja yritän julkaista postaukset. Ja kirjoittaa ne loputkin...

      Poista
  8. Mustakin sun blogi on aina ollu mielenkiintonen ja on edelleen. Lisää mielenkiintoa toi teidän muutto ja omakotitalon sisustaminen :)
    En kyllä välttämättä kaipaa tänne mitään "uutta".

    VastaaPoista
  9. Ihana blogi, ihanat kuvat ja lapset ja sisustusjutut. Neuleohjeita voi jatkossakin laittaa ja lastenvaatejututkin inspiroi! Älä siis muutu, oot ihana. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura, sait punan poskilleni <3 Nyt on neuleohje villapaitaan tulossa, hihat ja vartalo-osan alaosa puuttuu vielä :)

      Poista
  10. Tykkään kovasti kaikesta. Jos pitää valita niin sisustu ja kotikuvat on mun lemppareita ja sen jälkeen odotan myös innolla käsityöpostauksia.
    Kotikuvia uudesta kodistanne odotan vielä lisää!

    Lapsista kertovat postaukset toki myös kiinnostavat kun itselläkin on poika ja tyttö, tosin ikäeroa vähän vähemmän. Ja tämän ohella lastenvaate postaukset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku, tuossa luettelitkin aikalailla koko meidän elämän sisällön :D Olen ajatellut etten laita ainottakaan kotikuvaa ennen kun listat on kiinni mutta joudun ehkä venymään tästä periaatteesta ;) LAstenvaatepostauksia yritän keksiä, jotenkin nekin vaan tuntuvat välillä saman toistolta mutta yritetään :)

      Poista
  11. Täällä myös pidetään kovasti kaikesta, eikä mitään tarvitse muuttaa. Lapset, vaatteet, sisustus, neulominen..kaikki menee ja kaikki kiinnostaa :)
    Ja tuohon ihanan normaaliin arkeen on niin mukava samaistua. Hei en olekaan yksin kaoottisen keittiöni ja lepäilevien pyykkieni kanssa ;)

    Ihan mielenkiinnosta kysäisen, koska saadaan nähdä lasten talven topat? Täällä on ne asiat mietinnässä kovasti, mutta kun äiti ei vaan osaa päättää. Lähinnä ajattelin, jos teille on Reimaa kotiutunut, niin olisi kiva nähdä kuvia ihan lasten päällä. Tuotekuvat kun ei aina kerro koko totuutta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et Nanne tosiaan ole yksin! Seuraavan kerran kun katost pyykkipinoa voit kuvitella minut ja vaikka puolta korkeamman pyykkikasan :D

      Olen taas vaiheessa toppien kanssa, koko muu blogimaailman on kai jo katsonut, valinnut, ostanut ja esitellyt?
      Meillä on jotain viimevuodelta ja oletettavasti reimalta tulee jotain. Olin itse tosi yllättynyt kun näin Reimat livenä... ihan erilaisia kun kuvien perusteella olisin odottanut ja siis positiivisesti yllätyin. Kun tilanteet etenee niin päivitän!

      Poista
  12. Sulla on kaunis, tyylikäs blogi. Mun mielestä myös harva postaustahti on ok. Laatu korvaa määrän. Jotkut entisistä lemppariblogeistani on muuttuneet lähinnä mainosblogeiksi, noin 2/3 postauksista on mainoksia tai ostovinkkejä. Ei hyvä.
    Täällä maistuu arki, mutta kaunis sellainen. Sellainen, joka saa itsenkin tsemppaamaan. Pukemaan lapsiaan kauniisti ja yrittämään kaikkensa kodin viihtyvyyden eteen.

    Ainakin minulle tämä on paikka rentoutumiseen ihan tällaisenaan.

    Iso kiitos!

    Emma S.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Emma S. ! Onnistuit kirjoittamaan varmasti jokaisen bloggaajan toivepalautteen, kiitos tuhannesti <3

      Olen huomannut saman jutun, moni blogi jota ennen mielelläni luin, on täynnä mainoksia ja ostaostaosta-postauksia. On mukava saada vinkkejä mutta jotenkin tuntuu että itsekin mielelläni luen sellaisia blogeja joissa hieman vähemmän on markkinointia.

      Itse teen todella vähän markkinointiyhteistyötä vaikka tarjontaa on, enkä halua suoria mainoksia blogiin ollenkaan. Reima-yhteistyö on mahdollistunut käyntiin puhtaasti omasta mielenkiinnosta merkin muutosta kohtaan ja halusin myös vilpittömästi tarjota lukijoille tietoa merkin muutoksista sekä laadusta. Se että blogissani ei juurikaan markkinayhteistyötä ole, on siis ihan harkittu päätös. On todella kiva kuulla että myös näille blogeille on tilausta jossa vähemmän markkinointia on.

      Poista
  13. Pidä ihmeessä blogi entisellään, kyllä täällä jaksetaan odotella niitä postauksia kera ihanien kuvien :) Mä olen tässä kohtaa taas lasten kanssa kotona, kun kolmas on vielä pieni ja aloitin blogin... Voipi olla, että blogi kuivuu kokoon, kun töihin paluu koittaa :P Nytkin tuntuu välillä niin hektiseltä tää meidän elämänmeno ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidetään pidetään :)
      Ihania kotoilupäiviä teidän poppoolle ja kyllä se blogi varmasti mukana pysyy niin kauan kun edes vähän paloa siihen on.

      Poista
  14. Nyt on minunkin pakko kommentoida. Alun perin löysin tänne jonkin blogiseikkailun tuloksena, ja mahtavat kuvat saivat minut jäämään koukkuun. Vasta sen jälkeen kiinnitin huomiota blogin muuhun sisältöön, ja nekään eivät saanet minua pois lähtemään. :) vaikken niin hirveästi esimerkiksi käsitöistä pidä, niin ne kuuluu sinun blogiin. Samoin lastenvaatepostaukset eivät ole olleet ajankohtaisia meille, eikä tosin vieläkään kun esikoisemme on vasta reilun kuukauden ikäinen. ;) mutta niitäkin on mukava lukea ja varsinkin nauttia niistä ihanista kuvista! Ja postaustahdista, jokainen päivittää blogia silloin kun se itselle on mahdollista, sanoo nimimerkki lopetti blogin pitämisen kun postausvälit harvenivat reilusti yli kuukauden mittaisiksi. :) pidä tämä, tämä on hyvä näin! Kiitos mukavasta blogista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa Elle että kommentoit :) On aina mielenkiintoista kuulla miten ihmiset tänne eksyvät ja sinäkin monen mutkan kautta tulut. Joskus olen saanut kuulla että en postaisi siitä tai tästä kun ne ei yhtään kiinnosta, mutta kiva kuulla etteivät kaikki myöskään häiriinny niistä jutuista jotka eivät ehkä itseä juuri kiinnostaisikaan.
      Näillä mennään, kiitos !

      Poista
  15. Minäkin pidän blogistasi juuri tälläisenä, jos postaatkin harvemmin kuin joku muu bloggaaja, on postauksissasi paljon enemmän sisältöä. Mulle sun blogi on ykkösblogi, aito, rehellinen ja hyväntuulinen. :) Sun kuvista tykkään erityisesti, niistä loistaa kauneus ja läsnäolo riippumatta siitä mikä on kohteena.

    Kiirettä ja riittämättömyyttä podetaan täälläkin-itse tein viime keväänä ratkaisun kiireen vähentämiseksi ja siirryin lyhyemmälle työajalle. Ratkaisu oli oikea ja on helpottanut todella paljon arkea ja lasten harrastusrumbaa. Silti tunnen syyllisyyttä siitä, etten lisääntyneestä ajasta huolimatta (ehdi) saa aikaiseksi tehtyä kaikkea sitä mitä etukäteen ajattelin ja haluaisin tehdä. Että teki niin tai näin, aina meni väärin päin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla sufee :) Mielenkiinnolla luin myös tuota lyhennettyä tuoaika-asiaa sillä olen miettinyt samaa asiaa. Jotenkin kuitenkin olen tullut siihen tulokseen että se hyöty ei ole kuitenkaan niin iso ettenkö samaa saisi puristettua jollain toisella tavalla. Tällä hetkellä tilannetta tavallaan helpottaa että Jii pitää jotain mystistä välivuotta harrastuksista (olen aika varma että hän on lanseerannut itse koko konseptin) ja ainoastaan yhtä lasta nakellaan harrasteisiin kolme kertaa viikossa.
      Ja jos mä vähän höllään stressaamisesta niin höllää säkin, jooko :)

      Poista
  16. Suosittelen, AnnaPerho, Superarkea. Toimi mulle, mietin että mikä mun aikaa syö ja sen jälkeen olen osannut aikani jakaa. Se ei tarkoita mun kohdalla aina heti tekemistä, mutta auttaa jäsentämään aikaa.

    Minä nautin kuvista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti tsekkaan opuksen, kiitos vinkistä!
      Ja mukava kuulla että nautit, kiitos :)

      Poista
  17. Blogisi on ihana tälläisenään:) En ymmärrä miksi blogimaailma on mennyt sellaiseksi että ihmiset odottavat bloggaajan päivittelevän päivittäin tai ainakin joka toinen. Kun aloin blogeja lukemaan, päivitystahti oli ennemminkin viikko välissä tai ainakin muutama päivä. Tiesi aina milloin kukakin päivittää:)

    Mielestäni blogi on ennenkaikkea harrastus josta ei pitäisi ottaa paniikkia kun ei ehdi bloggamaan. Ehkä siitä on ihmisten mielissä tullut todellisuutta tärkeämpi asia. Mikä kuka kenenkin maailmassa muuttuisi jos ei voisi blogata enää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sissi :) Tosiaan on minulle mysteeri miten jotkut ehtivät päivittää jopa 3 krtaa päivässä, paitsi jos on kotona ja esimerkiksi sellainen kotihoidettava lapsi kuin bella oli, eli nukkui vaan :D
      Muistan myös kun aloitin että kaikki blogit joita luin, päivittyivät 1-2 kertaa ehkä viikossa tai vielä harvemmin. Ehkä suoritusyhteiskunta on kahmaissut tämänkin sektorin sisäänsä.
      Paitsi! Käsittääkseni osa bloggaajista saa palkkaa per postais eli se voi selittää ainakin jotain postaustahteja.
      Minulle kuitenkin tämä on harrastus joten tunteella ja omalla syoriuskyvyllä mennään :)

      Poista
  18. Mäkin tykkään blogistasi juuri tällaisena, ilahdun aina kun näen uuden postauksen tulleen. Tiedän, että luvassa on pohdiskelevaa tekstiä ja kauniita kuvia. Älä siis ainakaan pyri lisäämään postaustahtia tekstin kustannuksella! Vaikka kuvallisista postauksista pidänkin, toisilla tuntuu olevan vaikeuksia karsia kuvamäärästä. Odotan blogilta muutakin kuin kuvatulvaa ja pikaista heippaa! Jatka siis huoleti samaan malliin, sulla on tosi hyvä tyyli ;)

    Ripi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kulla Ripi! Olen yrittänyt pitää 10 kuvaa maksimimääränä per postaus. Toki vähän riippuu postauksesta. ALunperin ei minun pitänyt tänne kirjoittaa juurikaan mitään mutta puheliaana ihmisenä näköjään on vaikeuksia olla hiljaa ;) Tekstit ovat jokatapauksessa minulla aina aika iso harkinnan aihe... sillä en todellakaan voi uskoa että ketään minun pohtintani kiinnostavat. On siis mieletöntä kuulla että kiinnostaa, kiitos :) Tekstien tuottaminen on myös siksi hieman työläämpää että omaan lukivaikeuden joka hidastaa hommaa mutta ainkain yritän karsia mahdollismman paljon virheitä pois. Kiitos vielä <3

      Poista
  19. Mäkin tykkään sun blogista juuri tällaisena. Ja vaikka pääosin kiireys ei täällä näykkään, pidän myös siitä että välillä siitäkin puhutaan. Ylipäätään tässä blogissa pidän tietynlaisesta "avoimuudesta" ja rehellisestä ulosannista. Ja kuvat ovat aina ihanan tunnelmallisia ja kauniita!
    Oma kantani on siis, jatka samaan malliin äläkä ota ylimääräistä stressiä siitä, jaksatko/ehditkö/pystytkö bloggaamaan niin usein kuin ehkä haluaisit.
    Oman ajan ja sen hetkisten tilanteiden mukaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bianca kiitos! Mukava kuulla että blogi vaikuttaa rehelliseltä sillä niin toivoisinkin sen välittyvän. Tottahan toki meilläkin on sotkua ja lapsilla siksakki vaatteet ja kaikkea sitä muuta mitä muissa perheissä mutta täällä se näkyy vähemmän koska uskon että jokaiselle riittää ne omat sotkut, ja ei niitä tarvitse tulla blogeihin muilta katsomaan :)
      Omaan tahtiin pyritään jatkamaan ja on ollut avian mahtava saada näin paljon teiltä positiivista palautetta!

      Poista
  20. Suosittelen myös Anna Perhon kirjaa. Hauskaa luettavaa, vaikkei jokaista vinkkiä ottaisikaan niin vakavasti. Itse sain kyllä ihan apuakin arjen hallintaan, muutos tapahtui lähinnä oman pään sisällä. Tsemppiä!

    - Kati

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kati, laitoin ostoslistalle, kiitos :)

      Poista
  21. Hei!
    Minäkin luen blogiasi säännöllisesti vaikka harvoin kommentoin. Viimeksi taisin kiittää sinua kauniista, mieltä eheyttävistä luontokuvistasi, joiden vuoksi blogiasi seuraan. Kuvaustahdillasi ja kuvien ahkeralla julkaisulla blogissasi ei ole minulle merkitystä. Aina kurkkaan ja ilahdun, jos kuvia on mutta jos ei, niin senkin ymmärrän ja tulen takaisin myöhemmin kurkkimaan. Olen itse vanhempi kuin sinä ja lapseni ovat jo teini ja nuori aikuinen. Voi kuinka kirjoituksesi sai minut palaamaan menneisiin vuosiin. Tekemistä ei todellakaan tarvinnut keksiä! Nyt elämä on toisenlaista, haikeaakin, kun äitiä ei enää niin paljon tarvita. Konkreettisesti ei, toisilla tavoin kyllä.
    Nyt elämässä aukeaa uusia mahdollisuuksia ja iltaisin mietin miten ne haluan täyttää.Sitä en ole vielä keksinyt ja tosiaan nyt tekemistä pitää keksiä. Onnellista elämää sinulle uudessa kodissa. Stiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla Etta pidät kuvista Stiina ja käyt vaikka elämäntilanteese erilainen onkin. Olen yrittänyt elää aina hetkessä ja juurikin siksi että tiedostan että jossain vaiheessa asiat muuttuu ja sitä elää avian toisenlaista elämää, vaikka se nyt kaukaiselta tuntuisikin.
      Äitinä olo on sellaista vuoristorataa, ensin pitää olla joka hetki lästä, sitten pitää olla läsnä vaikka aina loppukäyttäjä ei haluaisikaan, sitten pitäisi osata pasta irti mutta ei liikaa ja jossain kohtaa sitä on taas korvaamaton apu, niinkuin minun äitini minulle nyt.
      Nauti sinäkin rauhallisuudesta ja muista mitä kaikkia ihania asioita sitä voikin tehdä kun on enemmän aikaa <3

      Poista
  22. Minäkin olen sitä mieltä, että älä muuta mitään :)

    Kun bloggaa harvemmin, postauksissa on joku idea. Siis ihan oikeaa asiaa, ei vaan "jotain", että onpahan nyt postattu. Jotenkin siitä tulee tähän omaan arkeen sellainen lohdullinen fiilis, että ei se bloggaajakaan ehdi blogata, kun on arjessa kiirettä.

    En käsitä, miten jotkut perheenäidit ehtii joka päivä blogata. Minua vähän ehkä ärsyttääkin sellainen, miten toi ehtii tehdä noita kaikkia kivoja juttuja, kuvata ja blogatakin niistä vielä, kun itse ei ehdi mitään ;)

    En tiedä sainko nyt ilmaistua itseäni kovin selkeästi, mutta toivottavasti sait punaisesta langasta kiinni :)

    Ja juu, meilläkin huomattavissa tuo, että kun on kaksi aikuista paikalla, sekasorron määrä ainakin kahdeksankertaistuu ;)

    Ihania syksyisiä päiviä teidän perheelle!

    Piia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain langasta kiinni Piia :) Ja niin totta, todellakin sekasorto kahdeksankertaistuu! Miten siinä käykin niin :D

      Aurinkoista viikonloppua!

      Poista
  23. Tämä on ihana blogi! Tykkään erityisesti siitä, että tämä ei ole mainosblogi, millaisiksi suurin osa on muuttunut. Minulle erityisen mieluisia ovat kaikki käsityöpostaukset.
    Kiireen ja riittämättömyyden tunne yhdistää varmaan kaikkia työssäkäyviä äitejä. Yritetään nauttia kuitenkin jokaisesta päivästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis <3 Kuten tuossa vastasinkin jo Emmalle niin mainoksettomuus on ihan harkittu päätös ja on mukava kuulla että se on lukijoillekin mieleinen ratkaisu :)
      Käsityöpostauksista pidän itsekin, varsinkin kun nyt pääsen uloskin kuvaamaan helpommin neuleita ja lankoja. ELi yritetään saada niitäkin enemmän kun koti on saatu jo aika hyvälle mallille :)

      Poista
  24. En jaksanut lukea kaikkia kommentteja ,eli ehkä toistan muiden sanomisia... Mutta Blogisi on ehdottomasti yksi lempiblogeistani. Taisin aikoinaan eksyä tänne jonkin neulontajutun kautta. Eli henk. koht. odotan eniten niitä postauksia, jotka liittyy käsitöihin. :) Miten olisi lyhyemmät postaukset ja ehkä vähemmän kuvia? Nekin blogit ovat kivoja, joissa kuvia on vaikka pari per postaus. Veiskö ne vähemmän aikaa?! Mutta toisaalta sun kuvat on kyllä niin kivoja, että niitä katsoo mielellään :) Itse olen ottanut arkeen uuden asenteen ja pyrin pitämään jatkuvaa järjestystä kotona, ettei tule täyskaaoksia. Oikeastaan siihen ei mene edes paljoa aikaa, kun illalla järkkäilee enimmät sotkut pois ja hermotkaan ei kiristy sotkusta, ainakaan niin usein..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäänkin sinut Kerttu lukulistalle, ihania neulejutuja ei voi olla liikaa listalla :) Kuvien määrä on aina prosentuaalinen kuvasadosta.. en oikein osaa sitten karsia enää niistä minusta superkivoista. EIkä se sinänsä nopeuttaisi koska ne laitan toisen paikkaan jokatapauksessa :) Kiva kuulla että kuvat katsoo mielellään vaikka niitä enemmänkin on. JA tuo on niin totta, joka ilta pitäisi ottaa se vartti että laittaa tavarat paikoilleen niin arki sujuisi paljon kevyemmin!

      Poista
  25. Minäkin pidän blogistasi juuri tällaisena. Oman blogin kanssa poden tällä hetkellä ihan samanlaista aikapulaa, sillä aloitin syksyllä työt pitkän hoitovapaan jälkeen. Yritän hokea itselleni, että en ottaisi stressiä siitä ettei uutta bloggausta ehdi tehdä kuin muutaman kerran viikossa. Välillä onnistun paremmin, välillä huonommin.

    Nauratti tuo kertomasi tehokkuuden lasku miehen läsnäollessa. Ihana kuulla, etten ole ainoa jolle käy niin. Jotenkin en vaan saa itsestäni irti kaikkea silloin kun ollaan molemmat kotona. Miehen ollessa työmatkalla meillä oli siistimpää kuin pitkää aikaan....

    http://life-order.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kaksinolon tehotomuus on siis joku vakio yhtälö :D Samassa veneessä olla...
      Moinusta muutaman kerran viikossa on jo tosi hyvä bloggaustahti.Lukijana en itse edes joka päivä ehdi blogeja katsomaan ja jos postaa monta kertaa päivässä niin siinä on sitten jo aika paljon luettavaa jos kerran viikossa pitäisi kaikki lukea läpi :) Eli älä stressaa yhtään vaan nauti aurinkoisesta syyssäästä!

      Poista
  26. Olen tykännyt blogistasi tällaisenaan, eli tee ihan sellaista blogia kuin itse haluat! Viime aikoina koti/sisustus postaukset ovat olleet kivoja ja neulejutut kiinostaa myös.
    t. MiraX

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos MiraX ja tosi mukava kuulla että myös neulojutskat ja kotihommelit kiinnostaa :)

      Poista
  27. Mä en ymmärrä. Tämä teksti oli joka sanalla sitä, mitä itse olen viimeisen vuoden ajatellut. En vain koskaan ole saanut sitä ulos päästäni ja ahdistus on vain kasvanut.
    Lopetin blogini juurikin sen takia, että se lähti listalta aina ensimmäisenä ja lopulta postauksen tekeminen viikkoa myöhässä tuntui ihan ylitsepääsemättömältä!
    Odotan, että poika tosta kasvaisi, jotta mun tehoaika myös lisääntyisi tavallisina arkipäivinä. Nyt se on klo 17-19 ja puolituntia siitä menee jo pelkästään siihen, että syödään rauhassa. Loppuaika siihen, että annan pojalle 100% kaiken huomion. Onhan hän vasta reilu 2v, joten kaipaa paljon huomiota sylillä, pusuilla ja leikkimisellä tarhapäivän jälkeen.

    Se riittämättömyyden tunne on maailman hirveintä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi että joudut hyllyttämään blogin, tosin ymmärrän paremmin kuin hyvin. Monesti itsellä ollut tosi lähellä, ei tarvita kun viimeisin postaus johon ei itse ole tyytyväinen, siitä liian pitkä aika seuraavaan ja pisteenä i:n päälle joku kurja kommentti. Uskon että jos kuitenkin bloggaaminen on SE juttu niin kyllä se takaisin tulee jos on tullakseen. Vaikka sitten kun on paremmin aikaa. Pienet taaperot vaativat paljon aikaa ja kuluttuvat energiaa useamman aikuisen verran per vanhempi.
      Ja nyt kun ne asiat on tässä kirjoitettuna niin ehkäpä saat lisää tilaa ajatuksille, niille kivemmille :)

      Hyvää syksyn jatkoa!

      Poista
  28. Riivattu riittämättömyyden ja kiireen tuntu! Se vaivaa minuakin. Illat ovat niin lyhyitä, lapsia useampi ja tekemistä turhan paljon. Harmittaa, kun joutuu karsimaan niin paljon mieluista ja tärkeääkin. Välillä on vain pakko unohtaa pyykit & pölyiset nurkat ja unohtaa arjen vaatimukset hetkeksi! Tulla vaikkapa tänne sinun blogiisi ja antaa katseen levätä kauniissa kuvissa ja ajatuksella kasatuissa ajatuksissa. Kiitos siitä mahdollisuudesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, kiitos Mikkis :) Ihana kuulla että pakenet tänne -olen onnistut siis sittenkin!
      Pitäisköhän tehdä aloite vuorokauden pidentämisestä 27:ään tuntiin...

      Poista
  29. Palaan blogiisi aina uudelleen ja uudelleen. Alun alkaen eksyin tänne lapseni puheenkehitysasioita tutkiessani ja jäin sitten koukkuun. Kirjoitat kauniisti elämänmakuisista asioista, kuvasi ovat upeita, tekstit harkittuja. Eniten pidän sisustus- ja lapsiaiheisista postauksista, mutta luen jokaisen postauksen vain siitä ilosta, että tekstisi rytmi on mukavaa ja kirjoitat tavallisistakin asioista jotenkin kiehtovasti. Kiireistä arkea kolmen pienen lapsen kanssa eläessä ei ehdi välttämättä päivittäin lempiblogeja lukemaan, mutta blogisi kanssa on ihanaa ettei tänne ole kiirettä, koska postausvälisi on sopivan hidas :) Monesti muuten mukavissa blogeissa tulee hieman sellainen väkisin vääntämisen maku, että onpahan nyt jotain asiantynkää keksitty, jotta saadaan päivitys aikaiseksi. Tässä blogissa ei tarvitse moista väkinäisyyttä pelätä. Pidä tämä, varmasti ne lukijat pysyvät, jotka tyyliäsi arvostavat. Kiitos loistavasta blogistasi, mitään ei tarvitse muuttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jätit minut täysin sanattomaksi. Olen lukenut kommenttisi uudestaan ja uudestaan ja... siinä on kaikki. Kiitos sinulle kun osaat valita sanasi huolella ja ajatuksella ja todellakin tuli niin hvyä mieli etten osaa sitä sanoiksi pukea. Paras kiitos ja kommentti minkä voi saada, kiitos <3

      Kohta tulee myös puhetta puheesta, jos se asia on vielä teillä ajankohtainen :)

      Poista
  30. Kuulostaa niin tutulta. En kuitenkaan usko, että ne muiden standardit useinkaan olisivat ne kovemmat: jos on vähänkin perfektionisti vikaa - mitä olen näkevinäni aika selvästi blogissasi - kaikkein vaikeinta on niiden omien standardien täyttäminen! Ihmelääkettä aikapulaan ei taida olla olemassakaan, mutta aika usein itseäni auttaa ihan vain sen muistutteleminen, mikä on tärkeintä: että perhe, minä mukaan lukien, voi hyvin. Välillä se vaatii sen, että annan kaikista tekemättömistä asioista huolimatta itselleni luvan innostua jostakin täysin "hyödyttömästä", mutta se on sen arvoista: innostuneen hetken antamalla voimalla tunnen taas eläväni ainakin muutaman päivän. Sen, että toiset ehtisivät sekä hoitaa kaiken että viettää kiireettömiä hetkiä tuon tuosta, on pakko olla harhaa.

    Blogiisi minua vetävät ennen kaikkea kauniit kuvat. Kiitokset myös monista kivoista kohdevinkeistä, kuten nyt tuosta Varlaxuddenista: käyn siinä tien päässä ainakin jonkun kerran kesässä kääntymässä moottoripyörällä, mutta seuraavan kerran täytynee parkkeerata hetkeksi. Ja ehkä jo sitä ennen - ettei mene ensi kesään asti - käydä kokeilemassa paikka eväsretkikohteena tytön kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura <3 Tosiaan en ehkä ole se lempein itselleni, omat odotukset omasta suorittamisesta on aika kovat. Perhe on minulle ykkönen ja jo vuosia sitten on karsiintunut pois omat harrastukset ja ajanvietot. Harvoin käyn missään yksin tai ystävieni kanssa, onneksi kuitenkin lapset kulkee aika mutkattomasti mukana tarvittaessa. Mutta perheestä ja lapsista saan voimaa, mielummin näin kuin niin, että kokisin että ainoa miten voin ladata itseäni olisi jossain pois rakkaimpien luota.

      Ja tosiaan mahtavaa kuulla että näistä paikkavinkeistä on iloa!

      Poista

Ihan mahtavaa jos ehdit jättää kommentin,
ilahdun ihan jokaisesta!
Kiitos kun kävit ♥