[rinteeseen]

Lasten lasketteluharrastuksen aloittaminen
... lautailijamamman näkökulmasta

Tanja on kirjoittanut monta hyvää asiaa lapsista, lapsista rinteessä ja lasten kanssa laskettelureissuilla olemisesta. Tanjan perheessä katrasta riittääkin kolmen lapsen verran ja ymmärtääkseni myös molemmat vanhemmat ovat kokeneita laskijoita. Tanjan perhe laskee suksilla (ainakin kun viimeksi tsekkasin) ja heillä myös lasten opetus on tapahtunut taitavien vanhempien johdolla.

Mutta mitäs kun toinen vanhemista ei laskettele ollenkaan ja se ainoa rinnevanhempi laskee laudalla? Olen jo muutavana vuonna sivunnut aihetta mutta nyt kun olemme viimein siinä pisteessä että homma toimii ns. täydellä teholla, ajattelin kirjoittaa pienen koonnin siitä miten tähän on päästy ja miten homma toimii kahden lapsen ja yhden snoukkaavan mamman kanssa rinteeseessä.

Taustana kerrottakoon että oma äitini ilmeisesti otti minut laskettelemaan alle kolmen vanhana Peuramaalle ja silloin laskettiin vanhemman jalkojen välissä... kun lapsi (lue: allekirjoittanut) ei suostunut hiihtokouluun/yksityisopetukseen/ mihinkään muuhun vaihtoehtoon äidin toistuvista yrityksistä huolimatta. Rinnetunteja kuitenkin tuli paljon ja tavat, säännöt ja tekniikka hioutuivat mallikkaasti oman äidin johdolla. Tutuimmiksi laskettelukeskuksiksi tuli Peuramaa sekä Ruka ja upein kokemus toistaiseksi on ollut Aspen Colorado. Allekirjoittanut on omannut omatoimisuuden sekä (ehkä jopa tyhmän-) rohkeuden joiden siivittämänä pentuna Rukalla laskettiin kaverin kanssa alle kymmenen vanhana kahdestaan aamuysistä iltamäkeen asti ja niitä kuuluisia mettäreittejä myöten. Lämpimin muisto näistä vuosista liittyykin Rukan Kelo-rinteen hirsimökkikahvioon ja kermantäytteiseen Tazza-kaakaoon takkatulen leimussa. 14-vuotiaana päätin että suksilla laskeminen saa riittää ja lähdin Tahkolle lasketteluriparille pelkkä lumilauta kainalossa, käsi jo valmiiksi kantositeessä ja erittäin päättäväisenä että viikon aikana opin laskemaan laudalla. Meni parikolmepäivää ja lasku sujui ylhäältä alas kaatumatta ja olin koukussa. Sitemmin laskut on laskettu laudalla ja vaikka muutamien vuosien taukoja on ollut ja ikääkin yli 30, ei suksia ole enää tullut hankittua.

Jii on aloittanut laskettelun vasta kuuden vanhana oikeastaan juuri siksi, etten saanut pähkäiltyä miten opetan lasta laskemaan kun itse lasken lumilaudalla. Viimein saimme järkättyä skimbareissun Tahkolle ja Jii ilmoitettiin viisipäiväiselle Werneri-kurssille joka järjestettiin siitä huolimatta että ilmoittautuneita oli vain kaksi ja räntää satoi aamusta iltaan. Meillehän tämä oli lottopotti sillä opetus on tietysti intensiivisempää mitä vähemmän opetettavia on. Jii oppi viidessä päivässä laskettelun perusteet hyvin mutta varovaisemmalle laskettelijalle useamman päivän opetus oli selkeästi tarpeellinen. Jii laski pari vuotta suksilla jonka aikana lautailu kiinnosti enenevissä määrin. Toissa vuonna hän kokeili vuokralaudalla ja viime vuonna hankittiin pojalle omat lumilautailukamppeet. Kuten olen jo aiemminkin kirjoittanut, en ole missään lajissa nähnyt pojalla samanlaista päättäväisyyttä kuin lautailun opettelemisessa. Ehkä taustalla vaikutti myös se että äiti vaati että lapsi laskee niillä suksilla pari vuotta pohjille.  Poika on täysin itseoppinut ha mielestäni käsittelee lautaa siihen nähden varsin mallikkkaasti ja välillä jopa äidin näkökulmasta aika uhkarohkeasti. Nyt kun huomasin että Peuramaalla järjestetään lautailijoille Temppukoulu, ilmoitin pojan mukaan jotta hän saa ohjattua opastusta siitä mitä tehdä ja miten ettei mene niskat nurin.

Kun yksi lapsi oli jo rinteessä, oli seuraava helpompi ottaa mukaan jo nuorempana. Padmé taisi toissavuonna eli kolmen vanhana kokeilla ensimmäisen kerran suksia ja viime vuonna aloitettiin varsinainen opettelu, aika tuntui olevan kypsä. Pk-seudulla laskettelukoulut alkavat pyöriä yleensä vuoden vaihteen jälkeen ja tuntuvat sopivan meidän aikatauluihin todella hankalasti. Muutamat harmaat tuli lisää kun selvitin sitä viidakkoa ja loppujen lopuksi päätin laittaa tytön yksityistunnille. Olin varautunut että tunteja tulee useampia ennen kuin tyttö on laskuvalmis äidin mukaan mutta tyttö yllätti. Hän sai heti juonesta kiinni, kuuntele opettajaa, toisti harjoitukset perässä ja oppi uskomattoman nopeasti. Ensimmäisen tunnin jälkeen perusteet olivat hanskassa mutta varasimme kuitenkin vielä toisen tunnin harjoitteluun.

On tärkeää että lapset ovat mahdollisimman omatoimisia ja ns. handlaavat itsensä rinteessä sillä laudan kanssa on huomattavasti vaikeampaa ja hitaampaa auttaa kuin suksien kanssa. Olinkin ällistynyt viime vuonna miten tomerasti tyttö keräili itseään rinteestä tai hissin varrelta kaatuessaan ja miten hän selvitti pienet hankaluudet laskettelupäivien aikana ja hymyssä suin.

Toisen yksäritunnin jälkeen koitti Tahkon reissu ja siellä tyttö oppi itse menemään sompahissillä. Opettelua on varmasti helpottanut tytön vähäinen itsesuojeluvaisto rohkea luonne sekä voimakas tahtotila. Koska yksityistunneilla ei ehditty käydä läpi ankkurihissiä, lähti tytön suksilla lasketteleva kummitäti opettamaan viime talvena Messilään miten mennään ankkurihissillä ylös. Kiva päivä josta ei tapahtumia puuttunut ja saimme nopeasti tytön oppimaan ankkurihissin. Ankkurihississä lumilaudalla 100 senttisen lapsen kanssa oleminen on varsin mielenkiintoinen kokemus ja varsin fyysinen suoritus mutta ehkäpä kohta lapset voivat mennä jo kahdestaankin hissillä.

Tänä vuonna aloitimme kauden suoraan yksäreillä. Peuramaalla on superkätsy yksityistuntien nettivaraus ja valita voi opettajien taitoalueiden ja erityisosaamisen mukaan itselle sopivan ajan kalenterista. Me olimme rinteessä sunnuntai-aamuna kello kymmenen ja laskijoita ei ollut nimeksikään, määrä toki kasvoi kokoa ajan tasaisesti. Tarkennettakoon sen verran että me vanhemmat olimme huoltojoukoissa (lue: äiti opetteli taas käyttämään kameraa), poika laski omaan tahtiin ja tytöllä oli se tunti. Seurasin tuntia sivusta (ja etsin talvisäätöjä kameraan) ja ilokseni huomasin miten ope kärsivällisesti odotti että tyttö itse ”handlaa” itsensä ja miten kävivät askel kerrallaan läpi perustaitoja. Tunnin jälkeen opettaja sanoi että lasku on hyvällä mallilla ja tyttöä pitäisi vain muistuttaa laskun aikana asettamaan jalkoja enemmän yhteen koska taidot kyllä riittävät. Tunteja ei kuulemma nyt edes kannata ottaa lisää vaan saada lisää rinneaikaa ja tekniikkaa voi sitten taas hioa lisää kun rinteessä on oltu enemmän. Tyttö haluaa kuulemma kuitenkin vaihtaa lautaan ja lupasin että ensi vuonna voidaan katsoa sitä asiaa.

Ja mitä se maksaa ja mitä siihen tarvitaan?

Laskettelun pääedellytys on luminen rinne ja täällä pk-seudulla se tuntuukin välillä olevan isoin haaste. Jos vanhemmat laskettelevat, on alle 6-vuotiaiden varsinainen laskettu huokeaa sillä ainakin suurimmassa osassa laskettelukeskuksia alle 6-vuotiaat kypäräpäät laskevat vanhempien kanssa ilmaiseksi. Tuntilippujen hinnat pyörivät aikuisten ja lasten osalta 20 euron molemmin puolin ja mitä useampi tunti tai päivä lipussa, sitä edullisempi lippu. Liput ladataan Key Cardille joka maksaa noin 7 euroa. (Key Card kestää minun kokemuksellani ikuisuuden jos sitä ei hävitä ja samalle kortille voi ladata minkä vain keskuksen liput) Lipun ja lumen lisäksi tarvitaan tietty varusteet.

Pakolliset varusteet pienelle laskijalle on monot, sukset ja kypärä. Kaikki varusteet voi vuokrata (vuokrahinnat löytyy keskusten nettisivuilta) mutta jos on enemmän lapsia perheessä, saa ostetut varusteet myös kierrätettyä lapselta toiselle ja yksikin lapsi käyttää yleensä samoja varusteita 2-3 vuotta.

Varusteiden hintahaitari on laaja. Pienten monoja ja suksia on paljon markkinoilla käytettynä ja yleensä kunto on hyvä sillä käyttöaika etenkin monoilla on lyhyt kun lasten jalat kasvavat jopa 2 kokoa vuodessa. Sukset eivät mene useammassakaan kaudessa miksikään kun käyttää ne hullossa tarpeen mukaan. Monot saa käytettynä noin 30 eurolla ja suksi/side/mono-paketteja noin 50-150 eurolla. Uusien suksien hinnat alkavat noin 100 eurosta ja monot noin 60 eurosta. Käytetyissä suksissa siteet on mukana mutta uusiin ne ostetaan erikseen, kaupoissa suksien hinnat eivät siis yleensä sisällä siteiden hintaa. Kypärän itse ostaisin uutena (tai käytettynä sellaisen jonka taustan ja iän tietää), laadukkaan kypärän saa noin 50 eurolla ja alesta vielä huokeammalla.

Sauvoja ei pienet rinteessä käytä, toki ne helpottavat lapsen vetämistä suksilla esim. kahvilaan tai autolle (minulla oli tähän pirkkaniksi *täällä*). Selkäpanssaria ei taida laskettelijat juuri käyttää mutta lumilautailijat enemmän, etenkin jos harjoittelevat temppuja. Lasien käyttö on myös kiinni laskijasta, minä ja tyttö pidetään aina laseja, poika kai säästä riippuen. Lasit kannattaa aina sovittaa kypärään ennen ostamista. Mikäli lasta opettaa itse, on myös lasketteluvaljaat hyvä sijoitus.

Lumilautailija tarvitsee kypärän lisäksi laudan (+siteet) ja kengät. Itselläni hyvät kokemukset on Sinneworld –liikkeestä Lahdesta mutta kaikissa urheilukaupoissa on nykyään hyvä valikoima myös lautailijoiden tarvikkeita. Sinnessä skidien lautojen hinnat lähtevät noin 150 eurosta, siteet ja kengät noin 80 eurosta. Burton After School Special on hinnaltaan 249 euroa ja sisältää laudan, siteet, kengät ja lautalaukun, tällainen sopii etenkin junnulle joka pääsee itsenäisesti laskemaan skimbabussilla lähirinteisiin. Näissäkin varusteissa kierrätys toimii, esimerkiksi Jii laskee tällä hetkellä minun vanhoilla kengillä ja kun lauta menee vaihtoon ensi vuonna jää nykyinen lauta odottamaan tytön käyttöä.

Kuten todettu kannattaa kääntyä laskettelukoulun tai –opettajan puoleen mikäli ei itsellä resursseja opettamiseen ole. Werneri-kurssit on suunniteltu erityisesti lapsille ja niissä voi siirtyä seuraavalle tasolle aina taitotason mukaan. Ainakin pk-seudulla järjestetään myös viikonloppukursseja joilla opetusta on esimerkiksi 2*2h. Peuriksella viikonloppukurssin hinta on 95 euroa mutta hinnat vaihtelevat keskuskohtaisesti. Yksityistunti maksaa samaisessa keskuksessa 49 euroa.

Laskettelusta saa tosi kivan harrastuksen koko perheelle mutta vaikka vanhemmat eivät laskisikaan, ei se missään nimessä sulje pois lasten osalta harrastusta. Mikään ei myös estä laskettelun aloittamista vanhemmallakaan iällä sillä jos pysyy jaloillaan, pysyy kyllä suksillakin. Toki rajoitteena voi ymmärrettävästi olla vaikka vanhat voimisteluvammat niin kuin allekirjoittaneella joka laskee aina niin kauan kunnes polvi pyytää lopettamaan. Mäkeen pääsee ilman autoakin, sillä nykyään monilla laskettelukeskuksilla on skimbabussit joilla pääsee kätevästi perille. Muistan itsekin joskus teininä aamuyön tunteita raahautuneeni keskustaan odottamaan bussia kaverin kanssa että mahdutaan varmasti kyytiin. Tuolloin taisi ainoa skimbabussi olla Himoksen laskettelukeskuksella. Tahmeista aamuista ja pakkasista huolimatta rinteessä ollessa tuntuu että koko muu maailma katoaa, on vain se hetki ja lasten kanssa k i v a a. Ei paljoa paina pesemättömät vaatteet tai likaiset tiskit kun istuu rinnekahvilassa kuuman kaakaon ääressä ja katselee lasten punaisia poskia ja hymyhuulia, paljoa lähemmäksi ei rentoutta pääse kotikulmilla.

Meidät löytää joulun jälkeen Tahkolta ja toivon mukaan tahkotaan jo kaikkia rinteitä. Ehkä tästä kirjoituksesta oli apua jos etsitte tietoa laskettelusta lasten kanssa tai harrastuksen aloitttamisesta. Koko juttu on kirjoitettu kirjoittajan näkökulmasta eli ehkäpä muitakin lähteitä on hyvä käyttää ;) (Ps. jos kiinnostusta on, voin myös kirjoittaa jutun meidän rinteessä testaamista varusteista ja vaatteista)

Nähdään rinteessä!