Osto & Myynti

Joka keväinen ilmiö,

vanha ulos ja uusi sisään.

Se siivousvimma,

into uudesta vuodeanajasta.

Se olo että haluaisi kaikesta eroon,

halusi että kaikkea on vain yksi.

Samalla myönnän tuntevani intoa

kaikista ihanista uusista jutuista.

Väreistä ja valosta.

Keväällä alkaa myös juhlakausi, kuten ennenkin olen kertonut. Minä olen aina ensimmäinen, huomenna vien töihin kakkua ja muistan mainita kaikille miten yhtä nuoremmat ihmiset täyttävät tämän verran. Seuraavana tyttö, sitten poika, äiti, mies... pikkuhiljaa juhlitaan kaikkien synttärit kesän aikana. Yleensä olen tutkaillut mekkoja tässä vaiheessa mutta en nyt, olen aivan varma että kaapista löytyy edellisiäkin ja yhden aivan fantastisen jo tilasinkin. Tyttö on nyt siirtymässä koosta 116 cm kokoon 122 cm eli pientä murrosta kaappiin on tulossa. Olen kuitenin päättänyt että kesä mennään vielä suurimmaksi osaksi vanhalla varastolla ja jemmoilla (ainakin näin toivon). Ennen on ollut aina paljon seuraavaa kokoa kaapissa valmiina, nyt ei, eli shoppailulaiskuus alkaa näkyä käytännössä.

Ensi viikon tiistaista alkaen löytyy Nellasta ja Nutusta tytön pieniä vaatteita ja kenkiä sekä sekalaisia leluja/kirjoja jne. Ihan selkeät syys- ja talvikauden vaatteet olen jättänyt pois odottamaan syksyn pöytää ja nyt hinnoitellut tämän ja tulevan kauden myytäviä. Koot ovat siinä 104-116 cm ja pääsosin tyttöjen vaatteita, muutama unisex-vaatekin löytynee. Yritän saada Huutikseen myös jotain.

Samalla täytyy kertoa että täällä on jälleen ollut sisäistä taistelua otsikon järki&tunteet alla. Lapset eivät juuri koskaan käytä kesällä takkeja ja viimeiset pari kesää on säidenkin puolesta olleet aivan uskomattoman täydellisiä. Olenink päättänyt ettei kesätakkeja lapsille osteta, välikausitakit paikkaavat jos on sitten tarvetta. Paitsi, kun näin tämän. Ja tilasin. Ja jännitin onko koko riittävä. Ja kun se oli, tein jo hiljaa päätöksen mielessäni. Okei, olin kyllä tenhyt sen jo tilaushetkellä...

Mutta sovituksen jälkeen keittiössä tapahtunutta:

Minä ääneen: No mtä mieltä olet takista?

Minä itsekseni: Jep, nyt ei varmastikaan voi tulla täysin sateetonta kesää, ilmanmuuta me tarvitaan sateenpitävä takki.

Mies ääneen: "Siis onko tämä nyt tekninen takki? Onko meillä jo tälläistä vastaava samassa koossa?

Minä ääneen: No on ja on. Mutta se Napapijrihän o tunnelmaltaan ihan eri tyyppinen takki.

Mies oletetttavasti mielessään: Here we go again... (sillä tavalla ymmärtäväisesti)

Tällä välin tuon sen Napapijrin takin näytille todistaakeni pointtini.

Mies ääneen: Nuohan on melkein samanlaisia. Eikö tuo toinen ole kuitenkin vähän ylimääräinen sitten?

Minä mielesäni: Tämä takki jää meille, tämä takki todellakin jää meille.

Minä ääneen: No on, ihan varmasti pärjättäis ilmankin. Mutta kun mä haluan pitää tämän. Koska näin ihania takkeja ei saa enää isommassa koossa ja tämä on viimeinen mahdollisuus tähän takkiin. Joku ostaa käsilaukkoja, toinen kenkiä, jos mä haluan tällä tavoin fiilistellä niin musta se on ihan okei. Ja sitäpaitsi, tämä on kivempi kesällä sateen sattuessa. Napapijrin takki on enemmän sellainen ulkoilurymytakki.

Mies: Epämääristä hyväksyvää mutinaa.

Minä mielessäni onnittelin itseäni ihanasta takista, hyvästä argumentaatiosta ja yritän päättää toivonko sateista vai aurinkoista kesää.

Toim.huom. Lapsilla ei ole ollenkaan sadetakkeja.

me tehtiin muita juttuja ja kuvia ja samalla otettiin pari kuvaa

töh takistakin

teemalla: äiti, mä en nyt hymyile ollenkaan.

- se on kulta ihan okei.

Takki on siis Ver de Terre

ja tämän mallin isoin koko eli 6

DIY

pipo on pieces (vero moda)

johon olen ommellut satiininauhan.

näin joskus vastavan jossain mutta

hinta oli älytön

tämä maksaa alle 10 e

Kesäksi on yhdet kävelykengät

tutut Petit by Sofie Schnoorit.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin,

menen jatkamaan hinnoittelu-urakkaa

ja viettämään siivouspäivää.

Hyvää virposunnuntaita kaikille !

JK

Huomioiottehan että A niinkuin Arvonnan voittajat on arvottu eilen.