Yhdessä.
Sitä on vaikea selittää, sen vain tietää kun se tapahtuu. Että tehdään yhdessä jotain sellaista, joka on kaikkien juttu. En sano ettei esimerkiksi pulkkamäki tai kaikki ne mukavat muut reissut olisi meidän kaikkien juttu. On nekin yhdessä oloa, mutta ehkäpä nyt onkin kyse enemmän olon sijasta tekemisestä.
Me kaikki kolme osataan nyt skimbata. Minä voin lähteä mäkeen ja sanoa lapsille että tulkaa mukaan jos huvittaa. Tai lapset voi sanoa että ne haluaa mennä skimbaamaan ja minä voin valita menenkö mukaan vai en. J. pärjää hyvin itekseen ja Padmé voi mennä itekseen jos on sompahissi ja näkökontakti. Olen nyt hieman häkeltynyt tilanteesta, missä lapset ovat oma-alotteisa, toiminnalisia yksilöitä, sellaisia loppuun asti reippaita. Olen häkeltynyt tilanteesta, missä voin ottaa lapset mukaan tekemään jotain, mitä minä olen tehnyt aina. Minun ei tarvitse heitä varsinaisesti vahtia, sillä tavalla hoitaa niinkuin pikkulapsia. En ehkä osaa tätä selittää, mutta se tunne että ollaan liikenteessä vähän niinkuin frendipohjalla, yhteinen kiinnostuksen kohde, yhteinen ilo. Jokainen hoitaa oman kenttänsä ja voidaan vain chillata. No kyllä tietysti puetaan, riisutaan, solmitaan ja laitetaan, käydään pisulla, oiotaan suksia, korjataan monoja, talutetaan portaissa, vedetään suksilla -mutta se on sellainen fiilis, ettei noita pikkuhuoltoasioita edes huomaa.
Siellä se minun pikku prinsessavauva kolisutteli monoilla hakemaan vettä itselleen ja väitteli isoveljen kanssa että kumpi saa mennä hakemaan servetit. Siis s a a mennä hakemaan. Molemmissa lapsissa jatkuva virta, into ja ilo. Niin kauan kun ovat mäessä, eivät muista edes tapella keskenään saatika kiukutella minulle. Isoimpia harmituksia erään päivän aikana oli kai ettei monoilla voi hyppelehtiä, tyttöhän liikkuu samalla tavalla kuin lapset sarjassa Pieni talo preerialla, mutta sekin meni ohi olankohautuksella.
Siellä se minun pikku prinsessavauva kolisutteli monoilla hakemaan vettä itselleen ja väitteli isoveljen kanssa että kumpi saa mennä hakemaan servetit. Siis s a a mennä hakemaan. Molemmissa lapsissa jatkuva virta, into ja ilo. Niin kauan kun ovat mäessä, eivät muista edes tapella keskenään saatika kiukutella minulle. Isoimpia harmituksia erään päivän aikana oli kai ettei monoilla voi hyppelehtiä, tyttöhän liikkuu samalla tavalla kuin lapset sarjassa Pieni talo preerialla, mutta sekin meni ohi olankohautuksella.
Tosiaan tuijotin Tirolin penkillä molempia, useana päivänä ja mietin että vau, onpa siistiä.
Isikin me haluttais mukaan mutta hän ei ole vielä ihan vakuuttunu lajin sopivuudesta hänelle. Poika rohkaisi sanomalla että kyllä hän on nähnyt noinkin vanhoja opettelemassa laskettelua... saatettiin hieman nauraa miehen kanssa. Toisaalta minusta on mukavaa kun on oma huoltojoukkoyksikkö joka pysyy mobiilina kengät jalassa, kyllähän se aina vähän keventää. En kuitenkaan vastaan pane mikäli hän päättääkin heittää monot jalkaan, kyllä mäkeen aina mahtuu. Nyt tuntuu että itsekin olen löytänyt innostuksen lajiin, vaikka koko elämäni olenkin mäessä ollut -nyt kuitenkin ihan uudella fiiliksellä.
chillaillaan!
Ihana! :)
VastaaPoistaMeillä on sama juttu. Joulun aikaan Aino( 4,5v) oppi laskemaan sillai että voidaan koko perhe mennä mäkeen, myös äiti laudalla. Tosin hississä ei vielä osaa mennä yksikseen ja nyt ei olla päästy uudelleen harjoittelemaan......
VastaaPoistaMeidän neiti halusi tosiaan joulun aikaan kokeilla myös lumilautaa kun kerran siskotkin kokeilee ja se meni yllättävän hyvin! Totesi parin tunnin jälkeen,"äiti mun sukset voi myydä".
Parasta minustakin on se että harrastus on "koko perheen"!
Mukavaa hiihtoloman jatkoa!
Tämä oli tosi kiva kuulla! Me olemme miehen kanssa molemmat olleet aikanaan innokkaita lauta- ja suksilaskijoita; pari vuotta eteenpäin niin voidaan olla tuossa samassa kun tyttö kasvaa.
VastaaPoistaRentouttavaa loman jatkoa!
Niin ihanaa et lapset kasvaa! Eilen oltiin mäessä ekaa kertaa ja olispa kiva jos saatas tästä se meidänkin perheen juttu :)
VastaaPoistaKiva, että teillä on yhteinen harrastus. Meillä vanhin lapsista oppi laskettelemaan ja ylihuomenna mennään yhdessä rinteeseen. Kovasti pähkäilen, että laitanko pienemmät hiihtokouluun ensi talvena vai vasta sitä seuraavana. Voisin ehkä haluta vielä vuoden herkutella sillä, että mäkeen pääsee yhden kanssa kevyesti ja nopeasti :)
VastaaPoistaMukavaa lomaa!
Nämä viimeisimmät kirjoitukset ovat olleet mitä parhainta blogisi antia. Etenkin tästä viimeisimmästä huokui jotain sellaista että en osaa edes selittää, iloa, riemua tai jotain mihin ei edes sanat riitä. Kiitos!
VastaaPoistaIhana kirjoitus, erityisesti siksi, että itse havahduin samaan asiaan muutama viikko takaperin Vuokatin reissulla. :) Tänään 4v. täyttävä neiti oppi siellä laskemaan, isoveli meni menojaan mäessä ja me miehen kanssa ihmeteltiin, että missä vaiheessa lapset ovat kasvaneet niin paljon, että voidaan tehdä oikeasti yhdessä samaa asiaa. Kaikilla oli kivaa ja kaikki nautti, sitä riemua lasten kasvoilla ja sitä riemua itsessä, että ollaan päästy jo näin pitkälle. :)
VastaaPoistaJa tosiaan, onhan sitä yhdessä tehty ennenkin ja paljon, mutta jotain on talven aikana muuttunut, jokin on erilailla.
Meillä asia on laskemisen suhteen toisinpäin, eli mies on laskenut lapsesta asti, mutta minä olin alkuun sitä mieltä, ettei laskettelu ole todellakaan mun juttu. Mutta kummasti sitä vaan oppi näin aikuisenakin, kun heitti sukset jalkaan-ja mitä enemmän lasken, sitä enemmän tuntuu siltä, että joo-o, kyllä tää onkin mun juttu!
Ihan se ylin kuva, jossa molemmat tulee hienosti alas mäkeä! Niin ne lapset vain kasvaa ja itsenäistyy, hieno asia, ja on ilo että jossakin on avuksi.
VastaaPoistaItse mietin tänään tuota samaa, että on ihanaa kun on perheen yhteinen juttu (useampikin) mutta laskettelu on niin paras perhelaji. Me olemme Himoksella juuri nyt ja himppua vaille 4 veellä Intoa riittää ja uskoa omiin kykyihin. Tuolihissi on kaiken ykkönen. Rinteen värillä ei ole väriä; mustassa mennään valjailla, punaisissakin usein osa, siniset tulee jo itse, vaikka äitiä huimaa ja pelottaa katsoa.
Parasta on, että nykyisin keskuksissa on niitä sompahissirinteitä, joissa nämä pienet saavat kokea sen omien taitojen antaman vapauden ja mennä ylös ja alas itse.
Nautinnollista lomaa teille! Täällä ainakin aurinko paistoi siniseltä taivaalta.
Ihan se ylin kuva, jossa molemmat tulee hienosti alas mäkeä! Niin ne lapset vain kasvaa ja itsenäistyy, hieno asia, ja on ilo että jossakin on avuksi.
VastaaPoistaItse mietin tänään tuota samaa, että on ihanaa kun on perheen yhteinen juttu (useampikin) mutta laskettelu on niin paras perhelaji. Me olemme Himoksella juuri nyt ja himppua vaille 4 veellä Intoa riittää ja uskoa omiin kykyihin. Tuolihissi on kaiken ykkönen. Rinteen värillä ei ole väriä; mustassa mennään valjailla, punaisissakin usein osa, siniset tulee jo itse, vaikka äitiä huimaa ja pelottaa katsoa.
Parasta on, että nykyisin keskuksissa on niitä sompahissirinteitä, joissa nämä pienet saavat kokea sen omien taitojen antaman vapauden ja mennä ylös ja alas itse.
Nautinnollista lomaa teille! Täällä ainakin aurinko paistoi siniseltä taivaalta.
Ihanaa, että kirjoitit tästä. Se on ihan parasta, kun lapset innostuvat samoista jutuista. Vaikka vähän ohjaamalla...että haluaisittekohan käydä laskemassa ja vaikka kokeilla vähän tennistä...<3. Niin mä ainakin teen ja olen niin tyytyväinen äiti, kun saan puuhata lasten kanssa itselle mieleisiä asioita. Teillä taisi olla tosi onnistunut loma!
VastaaPoistaMulle tuli tosi hyvä olo tästä postauksesta. Vaikea selittää, mutta tuli jotenkin rauhallinen ja onnellinen olo :-)
VastaaPoistaterv.KM
Lapset on tosi vaikuttavia, kun ne kasvaa ja oppii uusia asioita. Ja kun niiden kanssa voi jo vähän frendeillä!
VastaaPoistaAivan ihana kirjoitus, tavoitit hyvin sen fiiliksen, mitä yhdessä tekeminen ja kasvu parhaillaan on! Nauttikaas.
Tämä oli aivan kuin itse olisin kirjoittanut :) Meillä lapset 5 v ja 6 v. Viime talvena aloitettiin ja kausi päätettiin Levillä, koko perhe laski, eikä tarvinnut ollenkaan etukäteen katsoa minkätasoinen rinne oli! Ihan mieletöntä on tosiaan tehdä jotain mistä kaikki tykkää, ja juuri noin "kaveripohjalta". Meilläkin koko perhe on rinteessä aina hyvällä tuulella, lapset ei tappele ei kitise :) Eikä äiti eikä isikään ;)
VastaaPoistaMukavia lasketteluhetkiä teille!
P
Iso kiitos kaikille teille aivan mahtavista kommenteista ♥ Tykkään tosi paljon täällä lukea teidän pieniä tarinoita ja juttuja, ihan parasta antia ehttomasti, kiitos kun ehditte, tulee niin mukavalle tuulelle täällä!
VastaaPoistaMeidän loma loppui sunnuntaina ja samana päivänä aamuyöstä sairastui J, nyt on jo parempaan päin ja jännitämme sairastuuko vielä joku muu meistä oksennustautiin -ei ainakaan vielä *kop kop*.
Mä niin tiedän mitä tarkoitat! Laskettelu on meillekin ollu eka IHAN OIKEASTI YHTEINEN JUTTU. Kumpikin tykkää, kumpikin pääsee tekemään jotain omassa tahdissa (poika laskee jo mustatkin rinteen vauhdilla ja varmasti) mutta yhdessä.
VastaaPoistaJES, NIIIIN siistiä!
VastaaPoistaMä raahasin maanantaina yksi meidän katrasta perässäni Meri-Teijossa ja sekin sujui kohtuullisesti. Ida ja Emil pärjäävät hienosti, Ellenkin pärjäisi, JOS sillä olisi yhtään itsesuojeluvaistoa TAI vähän huonompi tasapaino niin, että kaatuisi, kun vauhti kavsaa liikaa.. No, ehkä ensi talvena..:)
Heippa!
VastaaPoistaIhana postaus, ja kuten muutkin sanoivat, on aivan huippua, jos siitä skimabailusta saa vielä yhteisen jutun koko perheelle. Kerrotko hieman, miten teillä homma alkoi? Meillä 5,5 poika ja vajaa 4 tyttö, ja vasta kerran on käyty suksilla heidän kanssaan, kokeilumielessä lähinnä. Pitäisikö aloittaa hiihtokoulusta? Vai oma opetus..? Vai antaa mennä vaan -asenteella ;) Odotan kovasti, että pääsemme koko perhe Alpeille tms. laskemaan, se on parasta ikinä.
Kommentoin vielä tuota laskettelun aloitusta. On tietysti paljon lapsesta kiinni, millainen opetus sopii parhaiten. Omasta mielestä kyllä kun opettajana on joku muu kuin oma vanhempi, sujuu oppiminen paremmin. ELi suosittelen ehdottomasti laskettelukoulua, joko ryhmässä tai yksityistunneilla.
VastaaPoistaMeillä poika oli ryhmässä, jossa olikin vain kaksi oppilasta ja oppi perusteet hyvin siinä noin 4 päivässä. Tyttö kävi kaksi yksitystuntia joka riitti siihen että pääsi rinteeseen itse laskemaan; osaa aurata, pysäshtyä, hiljentää ja väistää. Sompahissin ja ankkurihissin käyttö opetettiin kummitädin kanssa. Eli kun "vieras" opetteja opettaa nuo perustaidot, menee mielestäni jotenkin paremmin perille. Yhdesä perheen kanssa lasketellessa ne taidot sitten karttuvat kyllä nopeasti.
Mielenkiintoinen blogi!Jään kyllä seurailemaan:)
VastaaPoista