vai menikö jo kaksi. Töitä, töitä, töitä. Pitäisi siivota, en jaksa, eikä juuri harmita. Selkä kipeä, check, lääkäriin huomenna. Voimistelu sujuu, käsilläseisonta ja kärrynpyörät ovat parantuneet, ranteet inhoaa edellä mainittuja mutta kanakävely sujuu paljon paremmin ilman 6 lisäkiloa keskivaralossa. Kehityn. Olen tilannut leffan ja illallisen synttärilahjaksi. En ehdi kuvaamaan eikä inspaakaan, paitsi jos instagram lasketaan. Minusta on tullut Instagram-addikti, isolla A:lla. Se on kertakaikkiaan superkiva arjenpiristäjä. Miehen reissut ovat lisääntymään päin ja reissuista instuneena päätin että mekin lähdetään käymään Turussa parin viikon päästä, oravannahkakaupoilla. Olin kolmansilla vaatekutsuilla ikinä, perjantaina, oli mukavaa. Korjaan, oli todella mukavaa. Tilasin yhden villatakin tytölle. En osaa enää olla ihmisen seurassa kun kaikki aika menee töissä ja kotona. Mietin aina jälkeenpäin että olinpas taas erilainen kun kun olen. Aamuisin kuuntelen Aaltoa ja mietin että olisi kiva kun olisi enemmän aikaa jutella ja seurustella ystävien kanssa. Jutella. Hyväntuulisesta jutustelusta, puheensorinasta ja naurusta on liian pitkä aika. Rakkaasta ystävästäni tuli äiti kolme päivää sitten, olen niin onnellinen että olen itkenyt onnesta. Näemme liian harvoin, aion tehdä asialle jotain. Aion myös neuloa vauvalle jotain, äidille jo neuloin ison Baktus-huivin. Haluttaisi jo pakata, mutta aamukampa näyttää 48 päivää. Onko liian aikaista tehdä toinen reissupostaus.
 |
| Sirdar Snuggly baby bamboo kehittyi Baktus-huiviksi puikoilla nro. 4,5. 170cm/189g |
Elämä on hyvin, liian hyvin. Pelkään että tapahtuu jotain pahaa vaikka ystävieni mielestä se on höpsöä. Vaikka puuuskutamme eteenpäin arkisempaakin arkisemmassa arjessa, on elämä täydellistä, tässä näin, kaikkine pikku puutteineen ja kuoppineen. Asiat on hyvin, on asioita mitä odottaa mutta niitä voi rauhassa odottaa, elämä tapahtuu ilmankin niitä. On tosi hyvä olla kun näkee miten hyvä olla on myös läheisillä ihmisillä.
