26.6.2013

Eventually all things fall into place.

- Albert Schweitzer

Surullisuus. Se tunne on käsinkosketeltava kun katson ympärilleni. Katson onnellista lapsuutta, majaleikkejä, pyöräreittejä -lapsuuden maisemia, kulttuurimaisemia. Ne kuvat ovat muistoissa. Silmin katson sitä mitä lapsuuden puutarhakaupungista on jäljellä. Hävitettyjä pensaita, myllättyjä niittyjä, puuttuvia puita ja tuntematonta tulevaisuutta. Muistot ovat mielessä ja vain vaivoin enää kohdistettavissa ympäristöön.

Minä tiesin että Tapiolan pysyminen puutarhakaupunkina ei tulisi onnistumaan. Tiesin jo 20 vuotta sitten että meidän takapihan metsään halutaan rakentaa talo ja se talo siihen joskus tulee -eikä se tulisi olemaan ainoa. Äiti lupasi ettei talo tulisi siihen vielä pitkään aikaan. Minä tein saman lupauksen omille lapsilleni. "Te ehditte muuttaa pois kotoa ennen kuin siihen talo tulee" Olen aina sanonut etten asu tässä enää kun siihen se talo rakennetaan. Tapiolalaiset, eivät toki kaikki, ovat tapelleet ja vastustaneet useita hankkeita vuosikausia. Mutta muutos on pysyvä ja jo ajatus puutarhakaupunginosan säilymisestä keskellä kehittyvää metropolialuetta on naiivi. (Linkki Tapiolan historiaan)


Taidan olla nykyään vähemmistössä, kun vastustan edelleen Tapiolan muutosta. Järkisyyt muutoksen puolesta eivät auta, on oltava muukin tapa tehdä pakollista muutosta kuin luoda puuttomia betonilähiöitä. Tiedän että prosessi on kesken mutta olen realisti; kun rakennetaan lisää niin luonto häviää, ei sitä istutetuilla pensailla tai kauniilla sanoilla tai teemoilla paikata. Muistan vielä jokaisen metsän mitä Tapiolassa oli minun lapsuudessani ja omat lapseni muistavat ne metsät mitä heidän lapsuuden Tapiolassa oli. Oli, oli, oli. Vuosikausia Tapiolassa todellakin päti sanonta less is more... uskon että tulevaisuudessa less is less. Vähemmän puita, vähemmän luotoa, vähemmän niitä syitä miksi me muutimme Tapiolaan vuonna 1980 ja uudestaan vuonna 2007. Meillä ei ole enää tulevaisuutta Tapiolassa. Meidän takapihalla on uusi talo, harjakorkeudessa ja aivan kohta muuttovalmiina. Tämä ei ole enää sitä mitä me haluamme.

Mekin muutamme.

Olen aina halunnut asua kerrostalossa ja ystäväni vitsailevat Stockan oven välittömän läheisyyden tarpeellisuudesta. Ja niinhän se on. Hektinen elämäntyyli on vaatinut palveluiden ja harrasteiden läheisyyden ja kerrostaloasuminen on superhelppoa, on sopinut meille. Olen aina ihmetellyt miksi niin monen mielestä asuminen omakotitalossa on pakollinen päämäärä. Kunnes hiljattain. Yhtiökokoukset, tilanpuute, jatkuvat remontit ympärillä, revityt muistot ja lanatut niityt ja minulle riitti. Ajatus kypsyi ja reilu puoli vuotta sitten sitten olin viimein valmis muuttamaan omakotitaloon. Kirjoitinkin vuodenvaihteessa blogiin että tänä vuonna tulee uusia juttuja sillä jo tiesin, me etsimme uutta kotia. Kerroin ystävälleni että olen valmis muuttamaan kauemmaksi palveluista jos löydän sellaisen talon mistä en halua lähteä pois. Etsimme kotia joka tuntuu pääteasemalta sinne tehdyn matkan jälkeen, silloin ei haittaa jos se matka onkin vähän pidempi. En osaa sitä paremmin selittää, se on tunne joka tulee joka kerta, kun sellaiseen paikkaan astuu.

Etsimme kuitenkin ensin taloa Espoosta tuttujen palveluiden ääreltä mutta aika pian huomasimme että tonttikoko on lähes aina 500-700 neliötä, meille liian vähän. Laajensimme hakualuetta Kirkkonummen suuntaan ja lopulta myös Porvooseen päin, rantaa pitkin. Minulle tärkeää on meren läheisyys ja mielessäni kävin koko ajan kovaa vuoropuhelua palveluiden läheisyydestä, lasten harrastuksista, lisätilan tarpeesta, espoolaisuudestakin... kaikesta mahdollisesta. En pitänyt kovin realistisena muuttoa pois Espoosta vaikka hakualueemme olikin laajentunut. Kävimme katsomassa kovin harvoja taloja koska ilmeisesti perheen rouva on aika kriittinen. En ajatellut ettemme löytäisi taloa mutta myönsin itselleni että joudun ehkä tekemään kompromissejä, joudun ehkä menemään katsomaan taloja jotka ei ole ihan just. Halusin kuitenkin antaa asialle aikaa, ei ole kiire. Sanoin miehelle ettei hätäillä, mä tiedän sitten kun se oikea tulee.

Ja tiesin.
Menin vaatimattoman näköiseen taloon joka oli vähän väärän värinen, vähän väärässä paikassa mutta tiesin sillä sekunnilla kun astuin olohuoneeseen että tässä on meidän koti.

Me muutamme Söderkullaan. Aloitamme uudestaan samoilla asioilla mitkä meille oli tärkeitä Tapiolalaisina. Luonnonläheisyys ja meri. Tunne että lapset voivat liikkua vapaasti mutta turvallisesti, on tilaa toteuttaa itseään. Meille uutena tulee vastuu omakotitalosta, isommista neliöistä ja omasta puutarhasta. Meillä pysyy edelleen yhteys Tapiolaan harrastusten ja isovanhempien muodossa sekä tietysti muistoissa. Me tulemme ihan varmasti käymään edelleen Tapiolan uima-altaalla ja Heikkarilla, rannasta en tosin tiedä kun sekin on jo parturoitu ja rajattu rauta-aidalla. Uudesta kodista on rantaan muutama sata metriä enemmän kuin ennen mutta silti tarpeeksi vähän. Lapset saavat uusia kavereita ja toivon mukaan mukana pysyy myös vanhoja kavereita. Meidän olohuoneen ikkunasta ei näy toisen perheen olohuone eikä kaivinkone vaan pionit ja oma piha. Lapset saavat omat huoneet ja äiti viimein sen kauan kaivatun kodinhoitohuoneen. Meille kaikille uutena haasteena tulee välimatkat. Meiltä on lähimpäänkin kauppaan pidempi matka kuin ikinä mistään missä olen asunut. Jännittää.

Astuin siihen olohuoneeseen kuusi päivää ennen lähtöämme Floridaan ja voitte ehkä kuvitella mikä ruljanssi siitä alkoi. Onneksi asiat loksahtivat kohdilleen ja pystyimme välissä nauttimaan rauhallisin mielein reissusta mutta takaisin tullessä hyppäsimme heti entistä kiireisempään arkeen. Alle viikko paluustamme kaikki oli talon suhteen valmiina, mies lähti työmatkalle ja minä jäin järjestämään kolmia synttärijuhlia. Synttärijuhlien jälkeen koitti kesäkuu ja miehen olleessa edelleen tiivisti reissussa minä pyöritin arkea. Matkat loppuivat Juhannuksena ja tänään me haemme avaimet uuteen kotiimme. Nyt on aika aloittaa pientä pintaremonttia ja sopivasti sisustussuunnittelua -oikeasti ale-aika ei olisi voinut sattua paremmin ja hieman reissustakin sisustusjuttuja tuli jo hankittua.


Tervetuloa mukaan matkalle tuntemattomaan!

Ps. Saa vinkata kivoja sisustuskauppoja sekä blogeja -sillä tutulla klassisella modernilla ja vaalealla mennään edelleen ;)

Oman pihan kivillä 25.6.2013

33 kommenttia:

  1. Hei! Olen välillä käynyt lukemassa blogiasi ja nyt oli ihan pakko jättää kommentti :) Olen itse viettänyt lapsuuteni Söderkullassa ja voin omasta kokemuksesta sanoa, että majaleikkeihin sopivaa metsää kyllä löytyy :)
    T: ex-Södisläinen

    VastaaPoista
  2. Ihania uutisia(siis talosta, ei niinkään Tapiolasta)! Itsekin pitäisin kynsin ja hampain kiinni pienen kaupungimme ulkonäöstä, mutta kun trendi on isompaa ja keskitetympää,plääh...
    Mutta sisustuskuvia odotellaan!

    VastaaPoista
  3. Hei! Onnea matkalle uuteen kotiin. Tiedänkin teidät, vaikka me emme ole tapiolalaisia. Olemme naapurikaupunginosasta. Harrastukissa olemme kuitenkin silloin tällöin kulkeneet yhtä matkaa. Ymmärrän päätöksenne ihan täysin. Nytkin ajelen pyörällä työmatkaani Tapiolan läpi päivittäin ja niin suruksi pistää. Minä kuitenkin vielä pikkuisen elättelen toiveita, että lopputulos olisi edes jollain lailla hyvä. Sinun tilanteessasi varmaan minäkin olisi nostanut kytkintä, sillä samaa ihanaa puutarha-Tapiolaa emme varmasti enää saa takaisin.

    VastaaPoista
  4. oi ihanaa onnea uuteen kotiin ja elämänvaiheeseen!

    VastaaPoista
  5. Onnea uuteen kotiin! J

    VastaaPoista
  6. Onnittelut uudesta kodista ja uudesta elämänvaiheesta. Joskus on vain kuunneltava sydäntään vaikka se ensin kirpaiseekin.

    VastaaPoista
  7. Onnea uuteen kotiin ja uudenlaiseen elämänvaiheeseen.

    VastaaPoista
  8. Meni ihan kylmät väreet lukiessa, onnea hurjasti uuteen kotiin! Kivoja blogeja mm.Valkoinen Harmaja ja Coco's Sweet Dreams.

    VastaaPoista
  9. Wau, iso muutos aivan varmasti teille kaikille, onnea uusiin tuuliin! Porvoolaisena omakotiasujana, tosin pääkaupunkiseudulla työssäkäyvänä olen pitänyt teitä blogin perusteella niin stadilaisina, että tämä yllätti. Aikaa menee nyt aivan varmasti vähän erilaisiin asioihin kuin pienemmässä kerrostaloasunnossa kaikkien palveluiden ja harrastusten äärellä, mutta itse arvostan nimenomaan noita asiota, joilla sinäkin muuttoa perustelit.

    VastaaPoista
  10. Paljon onnea uuteen kotiin!! Itsellä oli sama tilanne 2010 kun rakennettiin omakotitalo ja muutettiin kerrostalosta palvelujen viereltä "korpeen" asumaan :) Mutta hetkeäkään en vaihtais <3

    VastaaPoista
  11. Onnea uusiin kuvioihin! Arki varmasti muuttuu jonkun verran, mutta tilalle tulee paljon todella hienoja asioita!

    Ja kyllä, vaikka en Tapiolassa ole koskaan itse asunutkaan, niin silti kammottaa sen nykytila. Pakko vaan toivoa, että parin vuoden kuluttua se on taas jo kiva paikka asioida.

    VastaaPoista
  12. Onnea myös tätä kautta! uusi talonne on upea ja merenläheisyys mahtavaa. Ja tosiaan nyt aleaikaan löytyy hyvin sisustusta:)

    VastaaPoista
  13. Huh huh, ihan hengästyin, kun luin kuulumisianne. Pystyin niin eläytymään siihen vuoristorataan, johon muutos sysää koko perheen. Mutta ihanaa, kun olette löytäneet sopivan päätepisteen ja oman pihan kivetyksen!!!

    VastaaPoista
  14. Onnea uuteen kotiin! Arki varmasti muuttuu, mutta itse huomasin ollessamme samassa elämäntilanteessa etten enää kaivannut Stockan läheisyyttä niin paljon. Arki täyttyy muilla puuhilla, ja sitten kun on asiaa tai vapaata tulee lähdettyä :)
    Sisustaminen on ihanaa, pihanlaitosta puhumattakaan! Ja vielä kun talo ja piha ovat omia :)
    Tsemppiä, kiva blogi.

    t. Tapiolan lukion kasvatti -78

    VastaaPoista
  15. Onnea uuteen kotiin! Ihanaa, etää löysitte omanne. Itse päädyimme rakentamaan Espooseen pitkän talonetsimisurakan päätteeksi. Olemme oikein tyytyväisiä, vaikka tontti on vain 900 neliötä. Siihen mahtuu kuitenkin unelmiemme kivitalo, nurmikko ja kukkapenkki :) Ja metsikkökin alkaa takapihalta! Itse pidän välttämättömänä, että palvelut ovat kävelymatkan päässä, eikä tarvitse välttämättä lähteä autolla liikkeelle. Jään innolla odottamaan sisutuspostauksia! Onko Floridan matkastanne tulossa postausta?

    -3:n äiti-

    VastaaPoista
  16. Tilaa hengittää, hieno juttu, onnea!

    VastaaPoista
  17. Onnea uuteen kotiin :)!
    Itse odottelen vielä sitä tunnetta, joten etsintä jatkuu meillä...
    -Eva

    VastaaPoista
  18. Moikka ja tuhannet kiitokset teille kaikille!

    Kiva kuulla suoraan ex-södisläiseltä että viihtyisä paikka on. Meillä lapset ovatkin jo saaneet kavereita vaikka vasta muutaman kerran ollaan käytä talolla :)

    Kiitos H !
    LPT, kiitos :)

    Niinu, niinhän se on. Monessa paikkaa muualla maailmassa ollaan ymmärretty säilyttää erityiset asuinalueet erityisenä, harmi ettei täällä. Raha määrää. Yritän tuottaa niitä sisustuskuvia kun saan kolmijalan :)

    Kiitos Anonyymi :) Harrastuksissa käymme Tapiolassa jatkossakin että meitä sieltä varmaan vieläkin bongailee. Tällä hetkellä Tapiola ei ole ainoastaan ruma vaan myös ihan mahdottoman hankala. Siitä tulee varmasti kiva asiointikeskus vielä joku päivä mutta kuten totesit, sitä vanhaa puutarhakaupunginosaa ei tulla varmasti enää näkemään.

    Kiitos myös Roosalle, Rva Kepposelle, Hannalle ja J:lle ♥

    Ninni, kyllä tässä on tosiaan oltu isojen asioiden äärellä, kiitos :)

    Kiitos Kikka :)

    Tiina kiitos, molemmat blogit ovatkin jo tuttuja :)

    Anonyymi, no mieheni onkin ollut vallan stadilainen ja itsekin Tapiola-Lauttasaari-Punavuori-alueella asunut aina :D Että uusia juttuja tulee mutta nyt tuntuu että aika on kypsä niihin, katsotaan miten käy ;)

    tanjakris, kiva kuulla että vastaavista tilanteista on tullut positiivisiä kokemuksia :)

    -Jassu-, samaa toivon, Tapiola on hyvä asiointikeskus.

    Kiitti Katri :) Olen ajatellut tehdä etelästadi-kierroksen, tällä kertaa sisustusliikkeisiin :D

    Katja, kiitos ♥

    Miikkis, todellakin aikamoista haipakkaa on pitänyt. Ja eilen istuin terassilla ja mietin että mihinköhän olen oikein ryhtynyt :D

    Kiitos Tapiolan lukion kasvatti -98. Luulen että tosiaan aikaa jää muihin asioihin enemmän loppujen lopuksi kun on kauempana kaupungin houkutuksista. Odottelen jo innolla seesteisiä perjantai iltoja omalla pihalla :)

    -3:n äiti- Teen Floridan reissusta postauksia kyllä kun saadaan nyt hieman tilannetta rauhoitettua. Edelleen mysteerinä ovatko kuvat löytyneet korttien syövereistä kun en ole ehtinyt tarkistaa. Ja tosiaan rakentaminen olisi ollut meilläkin vaihtoehto jos mies ei reissaisi näin paljon –nyt valmiin ostaminen oli ainoa rationaalinen vaihtoehto. Siihen kun yhdistetään tonttikoko-toive, oli Espoo todella haastava alue. Kiva kuulla että olette onnistuneet löytämään teille sopivan tontin, ei ole varsin ollut helppo urakka sekään :)

    Hyvin sanottu zirk, todellakin!

    Onnea etsintöihin Eva, kyllä se oikea vielä löytyy!

    Kiitos Mirva ja Sokrutin ♥

    VastaaPoista
  19. Onnea uuteen kotiin! Olisi kiva lukea sisustussuunnitelmistasi, -hankinnoista ym täällä blogissa. E

    VastaaPoista
  20. Onnea uuten kotiin! Söderkullassa oli ihana asua, on metsää temmeltää ja niin edelleen. Lapsille etenkin kiva paikka, parin vanhimman lapseni ollessa pieniä asuimme Söderkullassa jokusen vuoden :) Oli ihanteellinen kasvuympäristö heille!
    Sitten kun lapsia alkoi siunaantumaan lisää melko tiuhaankin tahtiin, todettiin, että kaikesta huolimatta Södiskään ei sovi suurperheelle, iso joukkio tarvisee jotain rauhallisempaa. Niinpä muutimme suvun kotisijoille Sallaan, luonnon keskelle. Täällä ainoa miinus ovat itärajalta tulevat sudet, saa olla varuillaan, kun vauva-taaperoikäsiä talossa on kolme... Mutta nyt meni jo ihan jaaritteluksi. Tsemppiä muuttoon nyt kuitenkin! Södis on hieno paikka. Ja oikein kiva blogi :)
    Aliina

    VastaaPoista
  21. onnea uuteen kotiin! Itse asuin tapiolassa pari vuotta ja se oli ihana vaihe elämässäni. Nyt en ole ehkä 8 vuoteen siellä käynyt, enkä taida nytkään uskaltaa, tahdon pitää sen sellaisena kuin muistan :)

    VastaaPoista
  22. Me asuimme vuosikausia Tapiolassa ja edelleen minulla on lämpimiä tunteita aluetta kohtaan. Me rakensimme talon Espooseen, sellaiselle postimerkin kokoiselle tontille ;) Hurjasti onnea uuteen kotiin!

    VastaaPoista
  23. Onnea uuteen kotiinne!

    Tapiolan nykytila on kieltämättä kamala, mutta itse ainakin jaksan uskoa, että lopputuloksesta tulee oikein hyvä ja Tapiolassa riittää metsää ja tilaa jatkossakin. Toki se on jatkossa(kin) osa kehittyvää kaupunkia ja ihmisiä on enemmän, mutta betonilähiö on ehkä jo hieman ylimitoitettu kauhukuva ;)
    Itse asumme hieman Tapiolan ulkopuolella, ja vaikka keskukseen meneminen onkin joka kerta hivenen surullista kulkureittien ja palvelujen kaventuessa kerta toisensa jälkeen, niin pystyn sivuuttamaan pahimman ahdistuksen ajatuksella siitä, että tämä on vain väliaikaista ja tuhkasta nousee vielä hyvä Tapiola.

    VastaaPoista
  24. Miten voi väittää, että Tapiola olisi ollut koskaan puutarhakaupunki, kun alusta pitäen "puutarhat" on alistettu moottoriliikenteen piennaralueiksi?

    "Leimuniitty" on toki nyt rullattu ja lanattu. Ja se onkin hyvä. Tuolla ns. puutarha-alueella on paljon rauhallisempaa, kun liikenne on ohjattu muualle. Kaivinkoneiden kuskien työajat ovat aaika satunnaisia.

    Siten niittyjen lanaus ei ole ollut suurikaan tappio. Mutta rauhallinen elo päättyy pian. Helvetti pääsee taas irti, kun moottoriliikenne ohjataan jälleen voimalla Tapiolantielle.

    Harmillisinta on ettei Tapiolantietä ja Merituulentietä kaiveta samantien maanalle uusien massiivisten parkkiluolien seuraksi. Nuo tiet ovat "vanhan" Tapiolan surkea jäänne, joiden takia Tapiola ei ole koskaan ollut mikään puutarhakaupunki. Eikä tule. Puutarhakaupugissa moottoriliikenne on piilossa.

    VastaaPoista

Ihan mahtavaa jos ehdit jättää kommentin,
ilahdun ihan jokaisesta!
Kiitos kun kävit ♥