3.11.2012

3.6.2000








3.11.2012


5 kommenttia:

  1. -TIINA-3. marraskuuta 2012 klo 23.57

    Samalla reissulla meidänkin perhe tänään! Samoihin aikoihin ollaan samoja asioita surtu ja nyt on aikaa kulunut 12 vuotta ja ainakin minä muistan kaiken kuin eilisen...

    VastaaPoista
  2. Anonyymi4. marraskuuta 2012 klo 0.46

    Hei,

    Kauniita kuvia. Muistan tämän, olen lukenut blogiasi kauan. Näinhän ne raskaatkin asiat muuttuvat osaksi elämän neulosta. Tummempi raita muiden värien joukossa.

    CalGirl

    VastaaPoista
  3. anana4. marraskuuta 2012 klo 11.07

    MURUHUTTU, niin se aika menee mutta muistot ja tunteet kantaa mukana. 15 vuotta ja 5 kuukautta, ei enää joka päivä mielessä mutta useon, osana elämää. Nyt molemmat lapset ovat jo niin isoja että tietävät ja ymmärtävät, tosin tytöllä on vallan mielenkiintoisia teorioita, kysymyksiä ja kommentteja enkeliveljen kuolemaan liittyen.

    Tänäkin päivänä saa olla niin paljosta kiitollinen ja onnellinen ♥

    CalGirl, osait tiivistää ja sanoa aivan täydellisesti! Juuri noin, tummempi raita muiden joukossa. Ja olet ollut täällä pitkään, jos et yhtääkkiä olisikaan, varmasti huomaisin ja kaipaisin :)

    VastaaPoista
  4. Tanja4. marraskuuta 2012 klo 12.04

    Vaikea löytää oikeita sanoja, mutta edelliset ovat kiteyttäneet asian hyvin.

    Ja kuten itsekin totesit, on paljon asioita joista saa olla onnellinen ja kiitollinen.

    Voimahalaus!

    VastaaPoista
  5. Sanelma4. marraskuuta 2012 klo 23.07

    <3

    VastaaPoista

Ihan mahtavaa jos ehdit jättää kommentin,
ilahdun ihan jokaisesta!
Kiitos kun kävit ♥

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)