Me nähdään ihan liian vähän.
Kymmenvuotiailla,
niillä on yllättävän paljon omia menoja.
Ne on niin isoja ja niin äijiä
ja samalla niin pieniä ja vanhempia tarvitsevia.
Ymmärrän, helppoa se ei voi olla,
tasapainoilla siinä välissä,
matkalla lapsesta teini-ikäiseksi.
Välillä tuntuu, kun olisi koko maailma harteilla.
Seuraavan hetkenä painetaan kuin millään
ei olisi mitään väliä.
Mutta täällä ollaan, tarvittaessa,
aina syli auki, aina valmiina rutistamaan.
Isin kanssa käydään kalassa kun mahdollista,
huhun mukaan ovat joskus jotain saaneetkin,
ainakin se 10-vuotias.
*
Voi kalamiestä. Mulle tuli jotenkin haikea olo. Ehkä mä voin nyt jo alkaa kuvitella sen ajan kun omat pojat alkaa kasvaa sylistä ulos...
VastaaPoistaIhana postaus. <3
Kauniisti kirjoitettu. Tuo tunne, välillä iso ja välillä pieni, jatkuu vuosia. Tuntuu vielä välillä meidän kohta 17 veestä samoin, vaikka on vuoden päästä jo ns. aikuinen:)
VastaaPoistaMeiltä löytyy myös 10-vuotias joten tutulta kuulostaa :)
VastaaPoistaKauniisti kirjoitettu! Komea kymmenvuotias teillä!
VastaaPoistaKiitos, kun ehditte jättää sanasen ♥
VastaaPoistaNiin se menee. Sitä toivoo välittävänsä lapsilleen sellaisen fiiliksen, että aina saa tulla syliin ja juttelemaan - isompanakin:)!
VastaaPoistaSUPER-kuvat!!! Alin on huikea!!!