Käsittelytunti.

Maanantaina päätin että viikonloppuna mennään rinteeseen, tyttökin. Sanoin miehelle että etsii välineet, tytöllä olikin vain kypärä viime talven luisteluajatuksesta. (Luistelu ajatus jäi ajatusasteelle sillä neitonen ei suostunut edes seisomaan jäällä). Niin ja siis piti olla kypärä. Torstai-iltaan mennessä ei kypärää ollut löytynyt mistään. Miete, että kypärä on ehkä jäänyt luistimien kanssa viime talvena luisteluradalle, myös heitettiin ilmoille. GREAT. Puolessa välissä viikkoa otin yhteyttä Peuramamaalle, varmistaakseni että siellä olisi lauantaille vuokravälineet. Piti olla, vaan ei ollut. Perjantai aamupäivänä olin soittanut satunnaisen määrän urheiluliikeitä läpi, etsiessäni kypärää jota Tanja minulle suositteli. Kypärä varattiin lopulta Mikonkadun Interiin.

Perjantaina mies oli duunijutuissa ja hain lapset kotiin töiden jälkeen. Samalla soittelin Peuramaalle ja totesivat lakonisesti että jos tuutte aamulla heti kymmeneltä, pitäisi täällä muutamat välineet ollla. Ilman muuta me lastataan lapset autoon ja luvataan niille skimbausta, sillä riskillä ettei välineitä saakaan. Mietin vain, että kuinkahan monelle muulle ovat sanoneet samalla tavalla. Syötiin pikaisesti ja lähdettiin bussilla lasten kanssa keskustaan. Silmät takaraivossa seisottiin bussissa rattaiden kanssa keskustaan asti, saattaa olla että muutama oli menossa veronpalautusten takia kaupoille. Interissä soviteltiin kypärä ja samalla tiedustelin varusteiden hintoja. Koska pääsimme hyvään yhteisymmärrykseen myyjän kanssa, lähdin lopulta kaupasta kahden lapsen kanssa, (myös tyttäreni piilottamien kaulaliinani sekä hanskojeni kanssa), rattaiden ja tietenkin kypärän, suksien ja monojen kanssa. Onneksi mies tuli antamaan auton meille toisella puolella keskustaa, bussimatka tällä kokoonpanolla olisi saattanut olla liikaa. No, tytöllä oli varusteet, pojalla edellisiltä kausilta myös. Joku on saattanut luvata hänelle lumilaudan seuraavaksi, joten uusia suksia ei hänelle enää hankita vaikka vanhat jo lyhyet ovatkin.

Ihan turha luulo että tyttö suostuisi suksille ilman että poika olisi myös. Olin ajatellut että ohjaan tyttöä rinteessä kävelypelillä sillä itselläni on vain lumilauta ja sillä opetus ei onnistu. No ei se onnistunut pelkillä jaloillakaan. Tytön luonne... Äiti käveli vuokraamoon ja vuokrasi liian pitkät (koska niitä suksia ei siellä juuri ole) sukset ja sujautti monot jalkaan ensimmäistä kertaa 20:een vuoteen. "Joo, menen tosta lastenrinteen ensin yksin kerran ja katsotaan kuinka monena palana tuun opettamaan sitten tyttöä". Matolla ylös, vähän tuntumaa -tsiisus että on sukset muuttunu k a h d e s s a k y m e n e s s ä  vuodessa. "Ok, pysyn mä pystyssä, likka tänne." Siinä me sitten mentiin: minä + 20 kiloa ja varusteet päälle. Ihan kivasti , ottaen huomioon tytön luonteen ja äidin pikku tauon. Jos ei sisulla niin millä sitten? Poika meni hyvin, muisti vaikkei viime vuonna rinteessä ollutkaan.

Ja sitten otettiin me kaakaota ja munkkia.

Riehuttiin lumessa ja oltiin lumisotaa.

Ja me syödään lunta!

Ja,

me mennään huomenna taas

kakkepaa !

[laskemaan]

Lumista viikonloppua ja

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille !