Perjantai on valoa tunnelin päässä.

Kello soi 06:00: torkku.
"Kulta, köllötellään ihan hetki vielä"
Pakko pakko pakko.
Ylös, KAHVIA, silmät auki.
Vaatteet, "muruset, pukekaa päälle".
Ruokaa, suihku.
"pomppu, hauskaa koulupäivää ja aja varovasti".
Tule telma, mennään päiväkotiin.
"Päiväkoti kivaa!"  

Työmatkalla 101 tietyötä.
Kukaan ei välitä alueiden nopeusrajoituksista
ja se takana oleva auto liimautuu puskuriin kiinni,
ajan liian vähän ylinopeutta.
Renkaatkin on luvattoman huonot, ne pitääkin uusia. 

Lähempänä työpaikkaa muistan taas,
katsoa ympärilleni.
Mieletön aamu-usva, kaksi kaunista hevosta niityllä.
Täällä on jo paljon punertavampaa ja kellertävämpää kun kotipihalla.
Tekisi mieli päästä ulos kameran kanssa.
Ne sanoivat että tänään on yhtä pitkä päivä ja yö.
Huomenna päivä lyhenee, kevääseen asti.
Näenköhän valoa enää ollenkaan moneen kuukauteen. 

Töiden jälkeen on kiire.
Vähät minuutit, haluan lapset nopeasti kotiin.
Kotona voi huokaista, otetaan kuppi kahvia.
Hetkeen ei ole hoppu.
Ja sen jälkeen, yleensä on.
Pakko karsia: tänään en siivoa, en vie roskia.
Tänään suljen silmäni, en näe kaaosta.
Kai joskus pitää olla kaaos, että osaa arvostaa siisteyttä.
Tänään käydään kaupassa:
Reklamoin paidasta, ei ole vastaavaa tilalle,
uuden varaan toisaalle.
Menen hakemaan takkia, ei ole kokoa,
varaan senkin toisaalle.
Se tarkoittaa että huomennakin juostaan.
Hieman nyt tökkii.
Ostetaan ruokakaupasta ihan pakolliset vain. 

Äiti lupasi vahtia lapsia hetken,
menen isäni kanssa vielä tapaamiseen.
Kello 21 olen kotona, lapset nukkuu.
Mietin.
Miten käyttäisin yhden tunnin; on tunti aikaa. 

Minusta on tullut ihminen joka odottaa perjantaita.
Perjantaina tulee isi.
Perjantaina alkaa aika.
k a k s i  päivää omaa aikaa. 

Perjantai on valoa tunnelin päässä.

Ne viikot menee vaan.
Ennen jätin asioita hoitamatta ja hoidimme ne kun isi tulee.
En voi tehdä enää niin, isi on liikaa poissa
Muuten kaikki se aika menisi "turhuuksiin" kun isi on. 

Nyt pitää olla luova ja sirotella.
Nyt pitää tehdä aikaa tyhjästä, nyt pitää elää hetkessä.
Ei saa sanoa lapsella että odota hetki, en nyt ehdi.
Pitää olla se sekunti pysähtyä ja kysyä mitä asiaa hänellä on.
Kiire on aikuisen.
Lapsilla ei ole kiirettä. 

Hyvää Perjantaita kaikille!