19.8.2010

Käyks mä usein täällä?


Joskus puhuttiin siitä kategorioimisesta. Siitä kun laitetaan asiat laatikkoon jonkun hyvinkin niille tyypillisen piirteen mukaan. Tämä mietittyttää minua usein. Joka päivähän arjessa lokeroidaan ja tyypitetään. Itse saan kuulla olevani tyypillinen Espoolainen, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.
No mitä? Tyypillisellä Espoolaisella on kuulemani mukaan pikeepaitoja, purjehdustakki, kärjistetysti häneltä löytyy myös miehensä tuulipukuun mätsäävä kahinavaate sekä kävelysauvat. Espoolaiset päiväkotilaiset on kuulemani mukaan paremmin syötettyjä kuin muut, he kasvavat isomiksi ja pulleammiksi. Koululaiset kulkevat konservatiivissa merkkivaatteissa ja kaikissa valtion päivänviettolaitoksissa huhun mukaan kiinnitetään huomiota pukeutumiseen ja siitä myös kiusataan. Olen myös kuullut kuinka Espoolaiset ovat joskus ylpeitä, heillä ei ole oikeanlaista arjen sisältöä ja syyllistyvätpä he taajaan turhamaisuuteenkin.
En oikein tunnista itseäni tyypityksestä. Myönnettäköön että omistan pikeepaitoja, lapset merkkivaateitaKIN ja pienempi on vallan pyöreämahainen. Uskon että jokainen voi listasta noukkia jotain mikä sopii omaan elämäntilanteeseen Espoosta Tupokseen akselilla.
Olen myös kuullut miten maalaiset ovat juntteja. he kulkevat läpi mäntymetsien Nokian Kontioissa ja ne helposti leimahtavat verkkarin lahkeet on varren sisällä. Maalaiset eivät kuulemani mukaan oikein kässää juttuja ja ovat todella nurkkauntaisia ja silti pitävät itseään meitä kaupunkilaisia parempina. Sillä mitäs me asfalttiviidakossa elävät ymmärtäismimme oikeista arvoista ja luonnonläheisestä elämästä. Maalla sentään on raikas ilma ja onnelliset lapset! Kehä III:n ulkopuolella asuvat lapset eivät tarvitse harrastuksia, he saavat nauttia luonnosta ja lukuisita lähi torppien lapsista. Heistä kasvaa vanhempiaan kunnioittavia ja työtä pelkäämättömiä. Osuiko?
Olen miettinyt missä kohtaa Espoo muuttuu Vantaaksi ja Vantaa maaseuduksi. Missä kohtaa kehitystä geenit huomaavat olevansa kaupunkilaisia tai maalaisia, Turkulaisia ja Stadilaisia.
Vai onko mahdollista että tyypitys onkin vanhemmilta opittua perimätietoa? Voiko 2-vuotias lapsi todella hiffata Muumimaailmassa että vierenen skidi on Petäjävedeltä ja päällä on sangen epätrendikäs paita yhdistettynä ihan väärän värisiin verskoihin. Ja huomauttaa siitä? Onko hurjimmassa skenaariossa jopa mahdollista että huomauttava lapsi olisikin maalta, se viereinen epätrendikäs ilonen lapsi kaupungista ja koko tilanne olisi tilastopoikkeama.
Teemmekö me aikuiset teesejä vain silloin kun yksittänen tapahtuma on helppo linkittää vallalla olevaan stereotypiaan ja tällä tavoin saada lisää huomioarvoa asialle? Onko kyse kuitenkin enemmän yksilöistä kuin maantieteellisestä sijainnista.
 


Perjantaita kohti!
 

24 kommenttia:

  1. Mä olen sit aikamoinen sekamelska noista stereotypioista. Heh. =)
    Juu, lokerointia harrastetaan vähän liikaa. Ihmisen ulkonäkö vaatteineen päivineen ei ihan riitä kertomaan ihmisestä, oikeastaan paljoakaan.
    Vaatteet on vain vaatteita, ei aatteita. Tai ainakaan mun tapauksessa.

    VastaaPoista
  2. No semmosiahan monet Espoolaiset ovat..ja mitä se haittaa. Jokainen saa olla just sellainen kuin haluaa.
    Miksi otit noin itseesi?
    Kauniita lapsesi ovat merkkivaatteissa tai ilman!
    Pidän blogistasi hirmuisesti koska löydän sieltä paljon kauniita asioita.

    VastaaPoista
  3. Kyllä, sen huomaa vielä yläasteella ja jopa lukiossa, että lapset puhuvat vanhempiensa kielellä :D

    Siksi on parempi olla puhumatta mitään ja antaa lapsen tehdä havainnot itse. Ohjata lapsi paikkoihin, joissa voi tehdä niitä havaintoja. Koulussa mua ahdistaa se, että oppilaat haluaisivat, että opettaja sanoisi mitä asioista on ajateltava. Vaikeinta onkin se, että saisi lapset ohjautumaan siihen, että ne ajattelisivat ihan itse (siis sitten yläaste/lukioikäisinä - tai siitä eteenpäin). Kyllähän niitä pitää ohjailla, niin kuin paheksua naapurin tupakoitsijoita ja juoppoja ;D

    Itse olen päässyt nauttimaan (melkein) koko ikäni siitä, että näytän kiltimmältä kuin oikeasti olen. Nuhteet koulussa sai ystäväni, joka oli sellainen perinteisen pahiksen näköinen, enkä minä ;O Onhan niitä toiseenkin suuntaan väärinymmärryksiä tapahtunut, mutta ehkä olen vielä plussan puolella.

    Mulla on kyllä kovasti se espoolais-käsite syöpynyt mieleen, ehkä sen takia, että uskaltaudun kaksi kertaa vuodessa Espooseen...

    Mutta niin kuin J. Korhonen sen kirjoitti, ihmisestä on moneksi:

    http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Katso+ihmist%C3%A4/1135259248786

    VastaaPoista
  4. Eijeijeijei =D
    Tämä kirjoitus ei koske minua enkä ole ottanut mistään itseeni! Ihan pakinaa yleisellä tasolla stereotypioista, niitähän on ihan jokaisesta asiasta :)

    Saan usein kuulla leikinlaskua ystäviltäni mm. purjehdustakistani ja "espoolaisesta tyylistä", vaikka en itse koe sitä niinkään Espoolaiseksi vaan ihan mukavuuden haluksi -mutta toki se linkittyy Espooseen kun täällä asutaan. Ja siis en todellakaan ota sitä pahana :) Se oli juuri kirjoitukseni pointti, että asiat monesti linkitetään siihen ensimmäiseen mielleyhtymään :)

    Tämän oli vain tarkoitus herättää ajatuksia siitä että yksilöt ovat kuitenkin yksilöitä, sijainnista riippumatta ja asiat on joskus ihan vain asioita riippumatta mistään.

    Kiitos ja on mukava kuulla että täältä löytää kauniita asioita, niitä samoja itsekin käyn etsimässä ympäri blogistaniaa :)

    Anrinko, niin varmasti jokainen meistä ♥ Ja todellakin, vaatteet ovat ensisijaisesti käyttöä varten!

    VastaaPoista
  5. Mä oon mielessäni kuvitellut sut Helsinkiläiseksi :)

    Mutta asiaan, niin ihan loistava postaus!Itse sorrun välillä lokerointiin ainakin työmaalla. Luulen tietäväni jo valmiiksi millainen joku tietty "asiakas" on ihan vain ulkonäön perusteella. Monesti sitä onkin joutunut yllättymään.

    Eeville pyrin kuitenkin opettamaan avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta. Vaikka meillä on asiat hyvin, niin kaikilla ei välttämättä ole (tarkoitan siis materia puolta) ja toisten ulkonäön/vaatetuksen arvostelemista en tule hyväksymään. Olkaamme onnellisia siitä mitä meillä on ja muistetaan, että tärkein on siellä sisimmässä kuitenkin!

    VastaaPoista
  6. Minä en osaa yhdistää ko. asioita Espoolaisiin, mutta maalaistolloista olen kuullut puhuttavan :D. En kuitenkaan itse voi allekirjoittaa, että maalaiset olisivat juuri tuollaisia :D, mutta kyllä, täytyy ihan aikuisten oikeasti todeta, että olen onnistunut tapaamaan tuollaisia kuvaan sopivia maalaisia (ihan kertakaikkiaan korvessa, keskellä metsää asumassa, kaukana kaupungeista ja palveluista, ilman tietolähteitä ja muita virikkeitä).

    Mietinkin tässä juuri, kuulunko kenties maalaisiin, sillä asun Kehä III:n ulkopuolella, mutta kuitenkin kaupungissa :).
    Ei, ei... en minä edes omista kumisaappaita enkä myöskään verkkareita. Täältä löytyy asfalttia, eikä taida ilmanlaatukaan aina paras mahdollinen olla.
    Okei, myönnettäköön, metsän reunassa asustamme :D, lapsilla on kumisaappaat, miehellä on kumisaappaat, mutta niitä verkkareita ei löydy keneltäkään.
    Ai, eihän meidän lapsukaisilla ole niitä harrastuksiakaan, sillä leikkipuistot ja leikkimökki saavat riittää vielä toistaiseksi :D.

    Niin että ollakko vai eikö olla maalainen? Vai ollakko sittenkin kaupunkilainen? Taidetaan olla välimallin ihmisiä :D.

    Kiitos erinomaisesta jutusta :)

    VastaaPoista
  7. Espoolainen kirjoitetaan pienellä. Eli Espoossa asuvat ovat espoolaisia.

    Mä kyllä tunnistan ja kammoksun niitä perusespoolaisia, eritoten 40+ -ikäisiä kotirouvia, jotka on olevinaan muita parempia, kauniimpia ja rikkaampia, vaikka ovat oikeasti ihan taviksia.

    VastaaPoista
  8. myönnän! kehä kolmosen tuolla puolen syntyneenä ja ensimmäiset melkein 30v siellä asuneena, en voinut kuvitellakaan muuttavani espooseen, osasyynä nämä stereotypiset mielikuvat. mutta niin vain täällä on asuttu yli viisi vuotta. hyvin on nokialaisissa ja saappaan sisään työnnetyissä lahkeissa sulauduttu joukkoon ;o) ja mikä hauskinta, on meitä aika monenlaista täällä(kin).

    VastaaPoista
  9. Heh :)
    Mulla oli aika mielikuvat maalaisista ennen tänne maalle muuttoa. On sitten stereotypiat kadonneet muutaman vuoden asumisen jälkeen. Ihan joka junaan löytyy väkeä.

    VastaaPoista
  10. Mahtava postaus! :) Täällä yksi joka kotoisin Petäjävedeltä. Miten veditkään tuon paikkakunnan tuohon?
    Viimeksi kun neiti tuli isin kanssa tuolta petäjävedeltä mummolasta niin kyllä tuo maalaiskasti osui täydellisesti. Pinjalla oli mustikkakeittoinen paita ja karmeimmat kumpparit(ilman sukkia) jalassa.
    Mutta kyllä meiltä löytyy merkkivaatteita ja tykkään pukeakkin Pinjaa sävy sävyyn viimesen päälle vaikka juuret ovatkin Petäjävedeltä. Niin ja oikeesti kun olen käynyt kotipaikkakunnallani niin siellä on tätä nokialaisissa ja likasissa vaatteissa traktorilla kaupan pihaan tulijoita. Mutta tätä pikkukylää asuttaa voimakkaasti uudet asukkaat jotka käyvät jyväskylässä töissä. Kyllä alkaa pikeepaitojakin näkymään paikallisessa maitokaupassa. :)

    VastaaPoista
  11. Mä olen maalta Espooseen muuttanut tyttö/äiti. Naureskelin viimeksi maalla käydessä, kuinka paljon enempi sitä kaupungissa kiinnittääkään vaatteisiin huomiota. Olkoon se sitten trendikästä tai ei-trendikästä pukeutumista. Nimittäin viikko maalla ja minäkin hulvahtelen pihapiirissä ties millaisissa vetimissä; lapsista puhumattakaan (lieko niillä kesällä edes vaatteita ollut, kumpparit jalassa). Mutta Espoon kotona tulee aina katsottua, että vaatteet "mätsää", kotonakin. Sillä jos ulos ovesta astuu, heti on ihmisten keskellä. Maalla ei ole ketään, vaatteiden "arvo" laskee.

    Kumpikin parempi. Maaseutu ja kaupunki. Minulle sopii kaupunkikulttuuri. Nautin tästä espoolaisuudesta.

    VastaaPoista
  12. Mä olen kaupunkilainen ja ylpeästi Pohjanmaalta! :D

    VastaaPoista
  13. Stereotypiat ovat katalia. Periaatteessa niiden typeryyden tietää, mutta silloin tällöin kuitenkin saa itsensä kiinni niitä käyttämästä.

    Olen täällä ehkä enemmän kuin koskaan itse sterotypioiden vanki. Sinällään mielenkiintoinen kokemus olla ensimmäistä kertaa elämässä selkeästi rodullisesti vähemmistöön kuuluva (länkkäreitä on 2 miljoonan ihmisen kotikaupungissa jokunen sata).

    VastaaPoista
  14. Juuei. Stereotyyppejä on maailma täynnä: jatketaan vaan vaikka tyypillisiin etelämaalaisiin, ranskattariin ja arabeihin asti ;-)

    Sääli vaan, että ne ominaisuudet kulkevat useimmiten ainakin sille toiselle, ns. tarkkailevalle *silmät pyörii* osapuolelle negatiivisina.

    Kaikki on niin suhteellista. Maailmalla kuulen usein olevan tyypillinen suomalainen (en siis maalainen, kainuulainen), vaikka olen yli 20v. asunut Wienissä ja sitä ennen jo 5v. muualla Euroopassa. Siihen riittää jo vaaleat hiukset (tyypillinen suomalainen?) & Marimekkoa ja Iittalaa pöydällä.

    Mutta se on totta, että - myös täällä - lapset puhuvat vanhempiensa kielellä, ja ajatusmaailma siirtyy vaarallisestikin, se negatiivinen ja luokitteleva. Niin että se siitä Euroopan UNIONista ;-P

    VastaaPoista
  15. Hyvä hyvä! :)

    Itse törmään useimmiten stereotypiaan koulutuksista. Kouluttautumattomien vanhempien lapsista ei tule yhtään mitään ja kyllä kaikki kouluttautuneitten lapset menee yliopistoon ja väittelee tohtoriksi. Ja voi hämmästyskummastus jos käykin toisin. Eikä sitä siellä koulumaailmassa juuri huomaa, minkälaisilla taustoilla siellä kukin on. "Ei noilla perintötekijöillä..." ja asiassahan ei koskaan ole mitään tekoa sen kanssa, mitä ihminen haluaa tehdä, missä viihtyy ja mikä tuntuu mukavimmalta. Kyllä sitä moni pääsisi vaikka minne, mutta kun ei halua! Sen kanssa kun tarttis elää semmoset 40 vuotta...

    T: Kouluttautumattomien koulutettu lapsi :D

    VastaaPoista
  16. Heh,ihan hauska kuulla millaiseksi sitä muuttuu kahden vuoden päästä kun muutetaan Espooseen ja ollaan sitten espoolaisia.;)Ihan naapurikunnasta muutetaan mutta vallan voidaan muuttua.;)

    Missäpäin Espoota asustatte?

    Niina

    VastaaPoista
  17. Ihan pakko kysyä, että miten sinä Tupoksen tiedät? Minä en Espoosta tiedä, kuin Westendin : )

    Vasta muuten keskusteltiin siitä, kuin ainakin täällä meilläpäin kiusaamista tapahtuu kuulemma vähemmän ei "niin hienojen" asutus alueiden kouluissa, kuin "parempien" asutusalueiden kouluissa ja päiväkodeissa.

    VastaaPoista
  18. Hih, hauska kirjoitus! :-D
    Olisikin hauska tietää mihin kategoriaan minua lokeroidaan, kun olen asunut vähän siellä sun täällä ja työkseni reissaan ympäri maata. Taidan olla vähän outo tapaus kaikkialla!

    VastaaPoista
  19. Menee itse asian vierestä mutta Espoo kirjoitetaan isolla ja espoolainen pienellä. Pikku juttu mutta joskus menee lukiessa pointti vähän ohi kun on perusasioissa kirjoitusvirheitä.
    Kuvasi ovat kuitenkin varmaan kauniimpia ikinä näkemiäni! :)

    VastaaPoista
  20. Hyvää sunnuntaita kaikille,

    kiitos Mari A:lle linkista, luin oikein mielelläni. Tosiaan itse yritän aina tutusta ihmiseen, enkä tuomita stereotypioiden mukaan vaikka ne mielessä olisivatkin. Meitä kun tosiaan mahtuu paikasta riippumatta joka junaan. Tupoksen tiedän sillä siellä asuu yksi parhaista ystävistäni juuri hän joka ostaa minulta suurimman osan tytön vaatteista omalle tyttärelleen, että näin ne stailit vaihtaa paikkakuntaa!

    Muutamalle kommentoijalle kirjoitusvirheistä voin kertoa että minulla on luki-vaikeus, etenkin yhdyssanat ja isot kirjaimet tuottavat minulle isoja vaikeuksia. Kuten pitkäaikaiset lukivat ovat varmasti huomanneet, joskus puuttuu myös sanoja ja tavuja ja kirjaimia. Yritän tarkastaa tekstit mutta omien virheiden näkeminen tekstissä on vaikeaa. Minulla ei ole Wordia joten oikein kirjoituksen tarkistusta en pysty käyttämään. Olen tästä joskus aikoinaan blogannutkin.

    Kiitos kaikille jotka virheistä huolimatta jaksatte tekstejäniKIN lukea ♥

    VastaaPoista
  21. Stereotypioita on vaikka millä mitalla ja jos niihin haluaa uskoa ja elää niiden mukaan niin kyllä se aika vaikeaksi elämän tekisi.
    Yksi asia pisti tosin silmääni... Miksi aina sanot, että tyttäresi on pullukka ja pyöreä? Ainakin kuvista katsottuna hän on sievän, terveen ja sopusuhtaisen näköinen ikäisensä tyttö. <3

    VastaaPoista
  22. Ruu, sanon siksi koska tyttö on todellakin ollut pyöreä. Aivan ihanan rutisteltavan pehmeä ♥ -haasteellinen vaatetuksen suhteen mutten vaihtaisi mihinkään :)

    Tyttö on nyt muutaman kuukauden aikana hoikistunut todella paljon, suurin osa housuistakin menee jo jalkaan, tosin H&M:llä ei vielä toivoakaan =D Olen vain iloinen tytön pyöreydestä, itse sain pienenä kärsiä luuviuluttelusta ja luulen että valitettavasti poikakin saanut siitä omaa osaansa.

    Mielestäni tyttö ei ole mitenkään lihava tai liian pyöreä, tosin vaatevalmistajien mielestä kiloja tuntuu olevan ainakin 5 liikaa mutta pitäköön vaatteensa, jaksan kyllä etsiä sellaiset jotka mahtuvat todellakin, kuten sanoit, sopusuhtaisen ja terveen tytön päälle ♥

    VastaaPoista
  23. Heh, musta oot ihan espoolainen:-) Se on mulle ihan positiivista, Espoo oli omakin kotikaupunkini tosi pitkaan. Blogia lukiessa voin kuvitella miten suhistat Tapiolan Stockalla ja tulee itsellekin niita Suomi-muistoja mieleen.

    VastaaPoista
  24. No hyvä, että sinulla on tuollainen asenne tyttäreesi :) .
    Sivusta olen kauhulla seurannut, kun ystäväni tuskailee tyttärensä pyöreyden kanssa niin, että 4vee tyttö on jo alkanut itsekin huomioimaan sen. Mielestäni ei kiva juttu, joten tämän takia pisti vain silmääni.

    -eräs luuviulukommenttikohtalotoveri

    VastaaPoista

Ihan mahtavaa jos ehdit jättää kommentin,
ilahdun ihan jokaisesta!
Kiitos kun kävit ♥