Rakkaudesta lajiin. Jos olet ikinä ajatellut että ehkä neuloisit...

[Ja sitten tähän sananen villasta ja puuvillasta, isoita puikoista ja pienistä puikoista.

Olisiko myös aiheellista kommentoidan kahden sukan tekniikkaa.]

Muistan kun koulussa opettelimme neulomaan muistaakseni kolmannella luokalla ja langaksi annettiin ehkä noin sportin paksuista keinokuitulankaa kahdessa värissä ja sai itse päättää mitä neuloo. Minä halusin tehdä pipon missä on kaksi lettiä tupsun tilalla sillä siihen aikaan vastaavat Huskyn pipot oli kuuminta hottia. Olin ajatuksissani päättäväinen, mutta kun ajatus oli vielä aivan lapsen tasolla, niin käytännöllisyyden huomioinen uupui täysin. Jostain syystä suunnitelma meni läpi sellaisenaan ja pipon valmistuttua ei siinä teknisesti ollut moitteen sanaa mutta olihan se varsin epäkäytännöllinen. Piposta tuuli läpi humisten ja alareuna kiertyi sillä reunassa ei ollut resoria ja neuleena sileä neule. Samasta syystä pipo oli myös varsin lörppä. Värinä ensimmäisessä neuletyön näytteessä oli taivaan sininen ja imelän keltainen, mitä ihmettä sä olet nainen miettinyt. Puolustukseksi kerrottakoon että oli noin vuosi 1986.

Minulle ei siis ole jäänyt traumaa niistä koulun sukista tai mistään muustakaan neulontaan liittyvästä ja ehkä siksi innostuin neulomaan uudestaan jo noin 13-vuotiaana kun pikkusiskoni syntyi. Tein puuvillaneuletakkeja vauvalle ja mallit keksin omasta päästä. Kun vauva kasvoi isommaksi, jäi neulominen taas tauolle. Sittemmin aloitin uudestaan bellan ollessa noin vuoden ikäinen ja manasin kyllä hiljaa mielessäni, että miksi en ollut neulonut molempien raskauksien aikana vauvojen kaappeja täyteen neuleihanuuksia. Se alkusysäys aloittaa jotain uutta tulee aina jostain ja minulle se tuli Elohiiri-blogin puuvillasekoite Samos pipoista. Sellaisia tein muutamat ja samasta langasta perään neuletakin. Ajattelin että neulon vain puuvillalla, aina. Sittemmin pipoja, paitoja ja villahousuja valmistui pikkuhiljaa ja kaikkia yhdisti paksuhko lanka sekä puikot, vaikkakin neuloin myös villalla nyt. En ajatellut että voisin ikinä neuloa pienemmillä puikoilla kuin nelosilla saatika että neuloisin sukkia.

On helppo ajatella että paksummalla langalla tulee nopeasti ja vähemmällä vaivalla valmista. Marketista löytää helposti paksuhkoja lankoja kuten aikoinaan Novitan Mambo ja sittemmin vaikka Novitan Kelo, Tempo, Hile tai Isoveli. Olen neulonut kaikista edellä mainituista ja kyllähän niistä neuloo mutta kaiken rehellisyyden nimissä, neulovat minun sormeni yhtä mukavasti ja nopeasti ohuemmallakin mutta etenkin pehmeämmällä langalla. Suurin järkytys oli huomata että nykyinen 7 Veljestä lanka on jotain aivan muuta kun se oli silloin, kun olin pieni. Kaikki jotka aloittavat neulomisen sukkaparilla ja seiskaveikka kerällä ja inhoavat sen jälkeen neulomista, ovat aivan oikeassa. Vika ei ole teissä eikä neulomisessa vaan välineissä. Lanka on niin karkeaa että jopa tällaisen paljon neulovan sormi menee vereslihalla ja työ on hidasta ja epämiellyttävää koska lanka on kuin piikkilankaa. Takertuvan langan neulominen on kivuliasta sekä hidasta ja valmis tuote lähes poikkeuksetta kutittaa. Villasukka on parhaimmillaan paljaassa jalassa mutta jos jalkaan on aina kiskonut vain karkeasta villalangasta tehtyjä sukkia, en ihmettele että ajatus työntää puuvillasukka alle on vakio.  Jos lanka ei luista hyvin, tulee neulejäljestä helposti epätasaista joka varmasti ainakin aloittelevaa neulojaa harmittaa.

Etenkin, koska kyse on lähestulkoon suomen kansallislangasta, peräänkuuluttaisin tässä Novitan vastuuta ja etenkin laatustandardien tarkistamista. Minulla on jäljellä 30 vuotta vanhoja seiskaveikka sukkia joissa ei ole nyppyjä ja jotka on pehmeitä ja aivan eri maailmasta kuin nykyiset. Kotimaiselta toimijalta odottaisin enemmän; vaikka niitä lankoja varmasti menee tallaisenakin kun kauppareissulla ne on niin helppo ruokaostoksien mukaan napata ja paremmasta ei ehkä tiedetä. Neulojana tämä horjuttaa aika vahvasti luottamustani koko Novitan valikoimaan ja kynnys lähteä ostamaan ja kokeilemaan mitään merkin lankoja on iso. Ja pakkohan ei ole, Suomesta löytyy lukuisia lankamyymälöitä joissa myydään erimerkkisiä sekä erihintaisia lankoja. Lähtökohtaisesti ottaisin myös vahvasti huomioon sen, että jos johonkin laittaa niin paljon aikaa ja vaivannäköä kun käsitöihin laitetaan, niin tehdään ne sitten ainakin mahdollisimman laadukkailla ja sopivilla materiaaleilla.

Neulomiseen vaikutta toki langan lisäksi puikot ja vain kokeilemalla löytää itselle ne oikeat. Omaa mieltäni olen muuttanut jo monesti; ensin hylkäsin Prymmin puikot, sitten Novitat, jonka jälkeen neuloin vain bambupuikoilla joita ei tässä vaiheessa kahdelta ensin mainitulta merkiltä ollut saatavillakaan, joista siirryin muihin puupuikkoihin ja nyt neulon eniten teräs –tai hiilkuitupuikoilla. On tärkeää, että puikot kestävät ja lanka liukuu hyvin. Lähes kaikki langat liukuvat hyvin teräs/hiilikuitu puikoilla, jotka myös kestävät parhaiten esim. ohuella langalla neulottavia sukkia napsumatta poikki. Mutta laadukkaat langat liukuvat yhtä hyvin myös laadukkailla puu tai bambupuikoilla. Käytän nykyään lähes yksinomaan pyöröpuikkoja joissa on irrotettava kaapeli ja merkkinä on KnitPro, joka mahdollistaa kaikkien yhdistelmien (eripituiset kaapelit ja eripaksuiset puikot) yhteensopivuuden. Jos puikkoja puuttuu tai katkea, haen lisää samaa sarjaa. Jos neulejälki ei ole tasaista, suosittelen kokeilemaan KnitPron Cubics puikkoja sillä väittävät, että neliöillä puikoilla tulee helpommin tasaista jälkeä. Neliöt puikot ovat hivenen pienemmät kuin pyöreät kokomerkinnästä huolimatta eli esimerkiksi neloset vastaavat noin 3,75 kokoa. Tämä koko sopiikin erinomaisesti mm. Lang Touring sukkiin.

Ja ne sukat. Voin 99% varmuudella sanoa etten neuloisi ainoitakaan sukkia jos ne pitäisi tehdä yksi kerrallaan. Lyhykäisyydessään syy on, ettei riitä kärsivällisyys eikä aika. Sukka kerrallaan neulottaessa pitää lukea ohjetta tai laskea silmukoita/kerroksia jotta sukista tulee samanlaiset ja väitän, että sukkaparin neulominen on erikseen kun hitaampaa kuin sukkaparin neulominen samaan aikaan. Aivan yhtä helppoa tai vaikeaa sukkien neulominen on molemmilla tekniikoilla. Kun sukat neulotaan sukkapuikoilla, voi joutua hieman enemmän säätämään ettei puikot tipu tai että niiden välit tule nätisti. Pyöröpuikoilla isoin askel on uskaltaa opetella tekniikka koska ensisilmäyksellä se voi vaikuttaa todella hankalalta, jota se ei ole. Missään nimessä vaikeampaa pyöröpuikolla sukkien neulominen ei ole, vaikka perinteinen tapa onkin… perinteisempi. On sitten itsestä kiinni kumman tavan kokee miellyttävämmäksi, mutta itse ainakin kokeilisin molempia ennen lopullista valintaa.

Minä teen kaikki sukat, joulusukkia lukuun ottamatta, kärjestä varteen kaksi kerralla ja tapa vakiintui kun olin ehkä kaksi paria näin tehnyt. Olen neulonut joulusukkien lisäksi jonkun parin jalkaankin perinteisellä tekniikalla, joten sekin on tuttu vaikka lobbaankin aina toista tapaa. Sanottakoon nyt kuitenkin, että jos sukissa on useita eri lankoja/kuvioita, niin onhan se lankaviidakko aikamoinen kun tekee kaksi sukkaa kerralla mutta pienellä järjestelmällisyydellä siitä selviää. Eli laittaa saman sukan langat vaikka samaan pakastepussiin mistä ne kulkevat työlle ja tarvittaessa pyörittää auki keristä saman sukan lankoja.

Jos siis koulusukista on jäänyt neulomistraumat tai harhaluulo ettei osaa, suosittelen ostamaan vaikka Gjestalin Jannea tai Langin Touringia pari kerää ja 80 senttiset pyöröpuikot koossa 4 ja kokeilemaan jotain ihan uutta. Täältä löydät kuvitetun ohjeen joka käy suoraan hieman ohuemmalle sport paksuiselle langalle. Jos 39 koon sukat tekee nelosilla ja niihin sopivalla langalla, kuten Touring tai Janne, on sopiva silmukkamäärä ainakin minulla 48 silmukkaa. Kun sukkia tekee enemmän, kannattaa ohjetta muokata omaan tai saajan jalkaan sopivaksi. Taidan nykyisin tehdä monesti puolet varpaiden lisäyksistä joka kierros ja puolet joka toinen kerros ja kiilakavennukset jalan päällä hieman saajan jalan mukaan. Tämä neulominen ei ole niin kiveenhakattua kuin ohjeista voisikuvitella.

Nythän on käynyt niin, että tällä hetkellä vaikuttaa vahvasti siltä että lempilankani on Malabrigon sock, eli se niistä puuvillalangoista. Tätä, näissäkin kuvissa useassa värissä näkyvää lankaa työstetään 2-3 puikoilla joten varsin ohuestakin langasta on kyse. Lanka on tiukkakierteinen eli sitä on helppo ja nopea neuloa ja se on pehmeää. Se ei kutita jalassa eikä otsalla. Koska se on käsinvärjättyä merinovillaa, on se myös huomattavasti hinnakkaampaa kuin perus markettilanka. Mutta tiedättekö että sinä 100 gramman vyyhdissä on 400 metriä lankaa ja sillä neuloo jo aika paljon. Tällä hetkellä yritän aktiivisesti neuloa lankavarastoa pois ja toivon mukaan tulevaisuudessa tehdä lankahankintojani hieman isommalla tietoisuudella ja ainakin mahdollisuuksia on paljon enemmän. Toisin sanoen olen joutunut syömään kaikki sanani ohuista puikoista, liian pitkistä sormista, ohuista langoista ja paksuista puikoista

Summa summarum, eri töihin käy eri välineet ja tekniikat ja pitäisi ennakkoluulottomasti kokeilla uutta. Ja heti tämän jälkeen totean että kyllä se kynnys on aikamoinen ainakin ostaa uusia lankoja mutta ei mahdoton. Olenhan juuri tilannut TitiTyystä aivan summamutikassa 1,1 kiloa Rowanin Pure Wool Worsted:ia. Päädyin lankaan siksi, että haluan tehdä itselleni pihavillatakin ja on aika vaikea löytää paksuhkoa konepestävää villalankaa 100 g kerissä ja vieläpä hyvällä värikartalla. Tässä langassa mätsää kaikki paitsi ettei minulla ole mitään käsitystä millaista sitä on neuloa, mutta nyt kokeillaan!

... Ja se hyvä sukkalanka? Itse neulon 99% sukista Langin Touring lankasta. Se on hieman kalliimpaa kuin seiskaveikka mutta laatueron huomaa jo neuloessa. Gjestalin Janne on toinen sukkalanka jota käytän tästä paksuudesta ja siinäkin on laaja värikartta. Lanka on myös edullista ja usein mm. Lankamaailmassa tarjouksessa. Se on hivenen karkeampaa kuin Touring mutta itse monesti käytän Touringia perusvärinä ja Jannea raidoittamiseen/kuviointiin. Jos haluaa vähän spessummat sukat, niin suosittelen ehdottomasti Louhittaren Luolan Väinämöinen Sport - lankaa. Valitsemalla Suomessa käsin värjättyä lankaa saat yksilölliset sukat ja tuet samalla suomalaista käsityöläisyyttä.

28.10.2015 Rakas päiväkirja,

kirjottelin muutama päivä sitten hieman henkevämpää asiaa ja kuten aina, siirsin sen arkistoon. Tunnun ajattelevan kirjoittamani itsestään selvyyksiä tai asioita joilla onnistun loukkaamaan muita, vaikka en niin ajattelekaan. Lopulta kyse lienee vain siitä, etten osaa kirjoittaa ajatuksiani niin tyhjentävästi, ettei väärinymmärrykselle ole sijaa. Niinpä tänä aamuna mieleni pyöri jo muissa asioissa, nimittäin nukkumisessa.

Nukkuminen, mikä ihana tekosyy olla tekemättä mitään niistä kymmenestä asiasta jotka olisi pitänyt tehdä jo eilen. Ihan ensinnäkin, menin nukkumaan eilen kello 21:00. Luin tosin kirjaa vielä puolisen tuntia kunnes oli pakko luovuttaa. Aamulla väkisinkin tuli mieleen kaikki ne asiat mitkä jäi tekemättä. Siivoaminen, en ole imuroinut kahteen viikkoon ja koska luonamme asuu kaksi puolipitkäkarvaista kattia, niin voinette kuvitella miltä koti näyttää. Ruoka, siellä se jääkaapissa odottaa valmistusta sillä eilen Jii söi kympin matikankokeen palkintopizzaa ja bella edellispäivästä pastakastiketta, makaronit sentäs keittyivät liedellä lähes itsestään. Ja ne pyykit, sukkia on jäljellä kai nolla paria ja kokonaisuutena tilanne alkaa olla aika hälyttävä. Ristiäislahja jota nippanappa jaksoin neuloa pari kerrosta pitäisi olla valmis lauantaina ja aikataulu näyttää lähestulkoon mahdottomalta. Bonuksena alakerran suihkutilassa on toista öljykerrosta odottava kukkalaatikko ja vierashuone on edelleen täynnä kirpputorivaatteita. Onneksi käyn yläkerrassa suihkussa ja vierashuoneessa on ovi. Vilpolassa en ole uskaltanut käydä muutamaan viikkoon ja lastenhuoneiden ovia avata useampaan päivään. Koska väsyttää. Eilen väsytti niin paljon että kun saavuimme kotiin puoli kahdeksan aikoihin, jaksoin tehdä en mitään siihen asti kunnes menin nukkumaan.

Moni varmasti ajattelee, että no ihan perussettiä. Niin onkin, mutta joskus täällä blogistanian kiiltokuvakuvien keskellä se unohtuu tai ainakin jää taka-alalle. Ja onhan ihan oikeasti niitäkin koteja, joissa on AINA siistiä, tiedän koska olen kokenut ja varmaan osaltani siksi tunnen myös tarvetta pyrkiä sellaiseen.  Eikä kyse ole vaan siisteydestä vaan kokonaisvaltaisemmasta elämän hallinnasta. Välillä onnistuu ja välillä ei enkä ota suurta stressiä asiasta, ainakaan kovin usein. Kaikilla on ne omat syyt mitkä johtaa erilaisiin seurauksiin. Meillä tilanne on se että mies on ties kuinka monennetta viikkoa putkeen reissussa ja kotona vain kolmen päivän jaksoja siinä välissä, joten vetovastuu on minulla. Nyt jos alan edellä mainituista tekemään kynnyskysymyksiä, niin katoaa kyllä pohja aika nopeasti koko touhulta. Pitää vaan osata sivuuttaa karvapallot ja tehdä parhaansa.

Vetovastuu käsittää normaalisti minimissään 8-16 työt ja sen päälle jälkukasvun harrastukset jotka käytännössä joka arkipäivä alkavat 14-16 ja kestävät 18-20:een sekä päälle viikonloput. Kuskaan myös tarvittaessa äitini kauppareissut ja muut. Jos valittaisin aiheesta, niin ottaisin ansaitusti vastaan kommentit ”itepä valitsit” mutta en valita. En todellakaan. Olen iloinen että lapset harrastavat ja tuen sitä kaikin tavoin. Äidin auttamista ei liene tarvitse edes perustella. Mielelläni kuitenkin kuulisin miten muissa vastaavissa perheissä aikatauluja tai ratkaisuja tehdään sillä voihan olla etten näe joitain mahdollisuuksia joilla helpottaa arkea.

Teemme viikonloppuisin yleensä enemmän ruokaa viikolle ja muistamme jopa ostaa eväät harrastuksiin, ainakin melkein aina. Eväissä olen aika huono eli jos jollain on vinkkejä päivän LÄMPIMÄSSÄ säilyviin eväisiin niin iso kiitos. Olen myös hankkimassa pakastettavia eväsrasioita mutta eipä niihinkään kummempia mahdu. Eväiden kuitenkin pitäisi olla niin tuhdit että jaksaa harrastaa pari tuntia ja syödä illallisen vasta kahdeksan aikaan.

Joskus käy niin että kaikista kalentereista ja muistutuksista huolimatta me vanhemmat unohdamme jotain. Niin kuin vaikka ladata bellan bussikortin ja ystävällinen bussikuski pelastaa päivän ja ottaa tytön maksutta kyytiin Porvooseen. Harrastusvarustelogistiikan olenkin jo esitellyt täällä blogissa ja en nyt sitten tiedä mikä muu tähän voisi vaikuttaa.

Miten teillä muilla lapset osallistuvat esimerkiksi kodin siivoamiseen? Meidän lasten ei ole ikinä tarvinnut juuri osallistua kotitöihin ja nyt kun painostan omien huoneiden siivoamiseen, niin aika takkuistahan se on. Vastuun tiskikoneesta olen myös siirtänyt lapsille mutta onko siinä edes mahdollista päästä tilanteeseen, ettei siitä tarvitse joka päivä mainita, useasti? Minulle iso apu olisi jos asunto pysyisi itsestään suunnilleen siistinä mutta onko toive millään tavalla realistinen? Pelkkään imuroimiseen ei mene kuin ehkä puolituntia mutta jos sitä ennen jokainen huone pitää siivota, puhutaan jo koko päivän kestävästä maratonista ja siihen ei yksinkertaisesti ole tällä mammalla aikaa.

Ja miten te itse jaksatte? Vaikka vuorokausi saadaan aikataulutettua niin, että 06-21/22 on täynnä tekemistä niin riittääkö levoksi se unijakso mikä jää siihen väliin? Olen huomannut, että vaikka kuinka jää univelkaa viikolla niin en silti viikonloppuisin pysty nukkumaan aamulla pidempään, vaikka siihen välillä olisi mahdollisuus. Olen aina ollut yö ihminen joten helposti käy niin, että viikonloppuisin valvon (lue: neulon) todella myöhään ja silti herään aamulla seiskan-kasin aikaan, ei kovin hyvä lähtökohta vetovastuu-viikoille. Kirkasvalolamppu, onko mitään hyötyä? D-vitskua meillä meneekin 20-60 mikrogrammaa päivässä ja mielestäni sillä on kyllä merkittävästi eroa vireystasoon talviaikaan.

Muistan aiemmista kommenteista että lukijoissa on muitakin vastaavissa tilanteessa ahertavia joten vinkit jakoon J

Ps. Marks&Spencerillä (/Sokos) on myynnissä Baby Lips joulukalenterita joissa on 10 huulirasvaa ja 14 muuta yllätystä. bella flippas ihan täysin kun näki nämä ja eilen totesi kotona juuri saatua kalenteria tuijottaessa "Mihin mä laittaisin tämän ettei se houkuttele niin paljon ennen joulukuuta". Ja jos joku etsii baltsuja joulujuhliin niin Kapp Ahlissa on mustia ja kultaisia hintaan 17,95€ ja lastenvaatteista -25%. Kokoja oli ainakin 38:een asti.

Kotikuvia

Samalla kun otin uusista valokuvatauluista kuvat, niin nappasin muutaman kuvan ympäriinsä. Onnistun kyllä sössimään valotuksen kanssa aina mutta näillä mennään kun enempään säätämiseen ei tunnu aikaa liikenevän. Kuvista päätellen on kahvi ja Grand Designs nytkin kesken.

bella sai joku hetki sitten päähänsä että haluaa ison tytön huoneen eli suomeksi ”kaikki tavarat pois huoneesta”. Ilmeisesti askeettisuus on aikuista, enkä ota kantaa mistä tällainen ajatus on tytölle tullut. No eipä huoneessa paljoa riisumista ole mutta heitettiin nyt kirjahylly sekä nojatuoli ulos.

Samalla käytiin läpi kaikki tavarat hyllyissä ja laatikoissa ja jäljelle jäävät kirjat tyttö halusi sängynaluslaatikkoon. Muut lelut ovat kirjoituspöydän laatikoissa sekä vaatekaapin leluhyllyillä. Levensin kirjoituspöytää niin paljon kun mahdollista jotta sen ääreen mahtuu 2-3 tyttöä kerralla työskentelemään. Sähköurkujen tilalle pukki tuo toivottavasti oikean elektronisen pianon, ilmeisesti pikkuhiljaa pitäisi äidin aktivoitua tässäkin asiassa. bellan toive on että piano on valkoinen ja että se on omassa huoneessa ja toivon mukaan piano huoneeseen mahtuu. En tiedä aiheesta yhtään mitään joten toivottavasti ne siellä kaupassa ovat vilpittömiä.

No se nojatuoli majaili meidän makuuhuoneessa jonkun aikaa ja siinä kävi just niin kuin ajattelin. Syy miksi vastustan kaikki nojatuolia lastenhuoneessa ja makuuhuoneissa on, että niihin kertyy aina se vaatekasa. Meidän makkari ei ollut poikkeus mutta meillä ei ole mitään muuta paikkaa tuolille. Nyt keksin että otan Jiin huoneesta työpöydän pois ja samalla sain yhden nepparimodulin muualle tarpeeseen. Työpöydän tilalle tuli nojatuoli ja J tykkää, joten olkoon nyt näin. J ei ikinä tee läksyjä oman pöydän ääressä joten siihen yleensä vain kerääntyy kaiken maailman papereita ja tuolille vaatteita. Olen aika vakuuttunut että sama kasa kerääntyy nyt nojatuolille mutta sellasta se on.

Olkkarissakin on seilannut pari huonekalua ihan käytännöllisyyden takia. Joskus keväällä siirsin telkkarin pois ikkunaseinältä ja laitoin tilalle K tuolin. Tässä olikin todella hyvä neuloa läpi kesän mutta nyt syksyn edetessä loppui valo. Kulmassa ollut pöytälamppu ei valaissut kun valo jäi K tuolin selkänojan taakse joten siirsin Kukkapuron jalkalampun tilalle. Jonka takia kulmassa ollut Ferm Livingin pöytä ja pöytälamppu piti siirtää toiselle puollelle sohvaa. Jonka jälkeen kävi ilmi että pöytä on liian matala ja lamppu jää hassun alas, joten roudasin yöpöytänäni olevan marmoripöydän alas ja sen Ferm Livingin koripöydän ylös. Ja ihan sama miltä näyttää kunhan näkee neuloa!

Oikeasti haluaisin jonkun kivan neliön pöydän Kukkapuron nojatuolin ja sohvan väliin kulmaan ja lasisen sohvapöydän tilalle… jotain muuta. Mutta ehkäpä ne eteen tulevat jossain vaiheessa.