Eppusen kaapista löytyi tunnustushaaste.
Hieman kesti mutta jälleen lempisanontaani lainaten:
parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Kiitän ♥ ja annan samalla tunnusten eteenpäin seuraaviin blogeihin:
[noukkikaa, olkaat hyvät]
Ärrän kierrän ympäri
Ja sitten ne muutama juttu minusta.
1. Halusin pienenä olla poika.
Lempivaatteeni olivat kuluneet Lee-farkut Mikkipaikka polvessa ja raidallinen Leviksen pikee-paita.
9-vuotiaana leikkasin itse hiukset lyhyeksi kun äiti ei suostunut niitä leikkamaan. Kun äiti tuli töistä, vei hän minut alkujärkytyksestä toivuttuaan kampaajalle ja ainoa vaihtoehto enää oli leikata aivan lyhyt pystytukka -olin onneni kukkuloilla ja uuden sinisen geelipurkin omistaja.
2. Meillä on kaapissa [tribute2eppusen kaapilla]
- jauhemainen Omo-color (sensitive)
- jauhemainen Omo-white (sensitive)
- nestemäinen Omo-olor (sensitive)
- nestemäinen Omo-white (sensitive)
- Vanish pinkki
- Vanish white
- Sappisaippua
- Perlana hienopesuaine
- Fairy ja kynsiharja
Sama pätee pyykin lajitteluun. Wanna use the "N" -word?
3. Isäni on ruotsinkielinen.
Perheessämme puhutaan neljää eri kieltä
ja meitä on useampaa eri kansalaisuutta.
4. En juo alkoholia enkä tupakoi, vaikka molempia olen joskus tehnyt.
Ilman kahvia ja Coca-Colaa en suostu olemaan.
Ravintolassa juon yleensä Ginger Alea, jäillä, limellä ja pillillä. Join aikoinaan siideriä ihan samalla tavalla..
5. Rakkauteni villasukkiin on alkanut jo lapsena.
Minä olin se joka rakasti niitä mummolta saatuja pehmeitä paketteja joissa oli kahdet seiskaveikka villasukat, täydellisellä istuvuudella.
En kuitenkaan neulo itse sukkia ja sukkavarastoni alkaa huolestuttavaa vauhtia hupenemaan.
Talvisin käytän pelkkiä villasukkia kengissä, mikäli mahdollista -myös kotona vaikka meillä on ainakin 24 astetta huonelämpötila.
6. Kypsennetyt vihannekset -en käytä. Samaisessa kategoriassa miten tahansa lämmitetyt hedelmät.
Poikkeus joka vahvistaa säännön on kukkakaali.
7. Minua luullaan monesti myyjäksi vaatekaupassa. Ehkä se johtuu siitä että viikkaan vaatteet takaisin hyllyyn kun olen niitä katsonut -ja kuulemani mukaan viikkaan varsin näppärästi.
8. Olemme tavanneet mieheni kanssa (joka ei muuten lain mukaan ole mieheni) vuonna 1997 Helsingissä.
Hän oli täydellisesti sellainen jollainen olin aina ajatellut sen täydellisen miehen olevan (ja aina ajatellut ettei sellaista voi oikeasti tietenkään löytää). Kävi mieletön mäihä että tapasimme ja tunne oli molemminpuolinen. En lakkaa sitäkään hämmästelemästä...
Yritin kovasti etsiä jotain kuvaa minusta, mutta sellaisia ei oikein ole. Minulla kun on perheen ainoa kamera ja bonuspaljastuksena kerron että inhoan olla kameran edessä, olen aina inhonnut. Tässä todella mahtava kuva hyvän ystäväni ottamana vähän aikaa sitten, minähän siinä.
Mukavaa viikkoa kaikille !
