Sukkaisa helmikuu

Helmikuussa siis neulottiin sukkia, muutamat, tarkalleen ottaen kymmenet. Kaikennnäköisiä ja vähän eri kokosia. Joistain minulla oli heti mielessä, kenelle ne sopisivat värien kannalta, mutta suurin osa on vain... no sukkia. Nyt ei muuten ole enää yhtään Janne-lankaa, vain muutama kerä Langin Touring-sukkalankaa ja sitten toki Väiskin sporttia. Projekti siis etenee.

Nilkkavillasukat eli nilkkavilkasut.

Kerroinkohan jo, että minulla on missio. Missio neuloa mahdollisimman paljon ja saada lankakaappiin lisää tilaa. Lisää tilaa kenties langoille tai sitten kaikelle muullekin käsityötavaralle. Liittynee tähän jo monta vuotta kestäneeseen tasaiseen tavaran karsimiseen. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että tammikuussa neuloin ne 10 tupsupipoa ja helmikuussa neuloin kymmenet sukat. Langat siis edelleen ovat kaapissa, nyt vain eri muodossa. Maaliskuussa neuloin muuten huivin ja siitäkin on tulossa ohje. Ja ohje on tulossa sukistakin.

Kun viimeisinä lankoja vietiin, joudun jo pian aloituksen jälkeen miettimään, miten teen viimeisestä parista hyvät nilkkasukat, sillä lanka ei riittänyt millään pitkiin varsiin. Käytän muutenkin vain matalia nilkkasukkia mutta silloin sukissa pitää olla napakka varsi, sillä en yhtään kestä sellaisia lerppuja makkaroituvia sukkia. No nilkkasukat niistä tuli ja niin hyvät, että piti tehdä ohje talteen.

Nilkkavilkasut, koko noin 39

Ohjeen pohjana on tämä ohje, eli jos ensimmäistä kertaa aloitat sukkia varpaista, kannattaa katsoa tarkempi ohje ensin läpi.

Tarvitset:

Gjestal Janne -lankaa tai vastaavaa

3,75 pyöröpuikko

Luo Magic Cast On-tekniikalla 8 silmukkaa per puikko eli 16 silmukkaa per sukka.

Lisää 4 s per kerros, kunnes molemmissa sukissa on 16s.

Jatka nyt lisäyksiä joka toisella kerroksella, kunnes silmukoita on 48 per sukka.

Jatka nyt neulomista, kunnes sukka yltää jalkapöydän yli nilkkaan ja aloita sitten kantalappu.

Neulo kantalappua 24 krs (tai tarpeen mukaan) jonka jälkeen tee kannan käännöt.

Poimi sivuista 12+1s (tai tarpeen mukaan) ja neulo kerros loppuun.

Aloita nyt nilkan kavennukset kaventamalla joka kerroksella sukan molemmin puolin neulomalla 2s yhteen, jatka kavennuksia, kunnes sinulla on taas 48s per sukka.

Kun olet neulonut kavennuksien aloittamisesta (eli siitä kantalapun reunasta on helppo laskea) 11 krs, kavenna molemmin puolin jälleen 2 silmukkaa per sukka. Ja toista sama seuraavalla kerroksella, nyt sukissa pitäisi olla 44 silmukkaa.

Kun olet neulonut nilkan kavennuksien aloittamisen jälkeen noin 18 kerrosta, vaihda tehosteväri.

Neulo tehostevärillä 7 krs ja ompele reuna kiinni nurjalle puolelle.

En ole neulonut toista sukkaparia vielä, jotyen jos huomaat ohjessa jonkun epäloogisuuden, niin kysy ja vinkkaa ja korjataan ohjetta, kiitos!

Voiskohan tämä olla enää yhtään helpompaa.

Muistan kun lapsena halusin kasvatella sitä sun tätä, etenkin porkkanat oli se juttu. Minun mielestäni ei tarvittu kuin pala maata ja siemenet, mutta äiti sanoi, ettei se ihan niin helppoa ole. En ihan ymmärtänyt miksei muka olisi ja tehtiinkin yksi kesä pieni kasvimaa eläinten hautausmaan viereen. Samana kesänä sain syödä itse kasvatettuja porkkanoita. Näin jälkeen päin ajateltuna, äiti todennäköisesti joutui tekemään ison työn maan kääntämisessä ja rikkaruohojen poistamisessa ja minä nautin koko homman helpommasta osuudesta, niiden porkkanoiden syömisestä. Olihan se odottamisen aika pitkä pienelle tytölle mutta porkkanat maistuivat varmaan juuri siksi paljon paremmalle, kuin mitkään porkkanat ikinä ennen sitä.

Tätä lukuun ottamatta, en ole ikinä juurikaan perustanut kasveista tai kasvatettavista. Kaikki sisäkasvit olen lähinnä tappanut tahattomasti ja kerrostalossa asuessamme, ei kyllä kiinnostanut pihahommat pätkän vertaa, jos ei sisäkasvitkaan. Jotain kuitenkin muuttui omakotitaloon muutettaessa ja olenkin löytänyt sittemmin itsestäni aivan uusia puolia.

Edelleen, yritän mennä siitä mistä aita on matalin. Mottoni onkin, jos rikkaruohotkin kasvaa ilman hoitoa, niin ei tämä mitään rakettitiedettä voi olla. No kyllä kai tämä vähän on mutta kun muistaa, ettei ota asioita kuolemanvakavasti, niin voi kasvien kasvattaminen olla ihan rentouttavaakin puuhaa. Jonka totesin viimeksi viime lauantaina kun siirtelin tomaatinreppanoita isompiin ruukkuihin ja nautin hyvästä musiikista sekä omasta ajasta. Sanottakoon tässä kohdassa, että ennen kun alat koulia tai siirtää turvebrikettejä ruukkuihin, laita mielummin Spotify soimaan kuin LP levy....

No miten se esikasvatus kannattaa tehdä, jos haluaa päästä helpolla?

• Valitse helppoja lajeja, kuten vaikka tomaatti ja samettikukka.
• Kylvä kaikki turvebriketteihin minikasvareihin, vaikka Nelsonin kertiksiin tai Ikean symppiksiin kestiksiin.
• Jos aloitat ajoissa, hanki vaikka Airamin kasvivalo, jos et, niin etsi asunnosta sopiva etelä- tai länsi-ikkuna.
• Säästä valmiiden taimien taimiruukut tai osta uudet ja kun taimilla on sopivasti mittaa, istuta ne turvepaakkuineen taimiruukkuun ja lisää taimi/kylvömulta.
• Pidä auringossa ja kastele. Ja muista se kastelu.
• Istuta ulos kesäkuussa.

Täällä olen kertonut tämän kevään ensimmäisestä kylvösatsista. Melkein kaikki on nyt itänyt, ainoastaan malabarinpinaatti ja chilit ovat kiukutelleet. Maltan kuitenkin vielä odottaa, josko ovat vain vähän hitaalla. Nyt kuukautta myöhemmin, kylvin erän kaksi, eli samettikukat ja hopeahärkit.

Samettikukissa on isot siemenet joten ne on helppo laittaa turvebriketteihin. Hopeahärkin siemenet on niin pieniä, että kippasin ne roskikseen menossa olleeseen viinirypälelaatikkoon -hedelmärasioista saa muuten tosi käteviä minikasvareita. Meidän saunaosastolla on todella lämmin joten laitan kylvön jälkeen aina kasvatukset sinne itämään. Tällä kertaa, jo kaksi päivää myöhemmin oli ensimmäinen vihreä alku näkyvissä samettikukkien briketeissä. Noin viikkoa myöhemmin siirrän taimenalut ruokatilaan/keittiön.

Siirsin viime lauantaina myös kuukautta aikaisemin kylvetyt tomaatintaimet Nelsonin pahvisiin taimiruukkuihin. Taimet olivat tosi pitkiä ja honteloita, joten istutin ne mahdollisimman syvälle ja siirsin samalla kasvivaloa lähemmäksi kasvihuoneen kattoa. Toivottavasti ottavat nyt voimaa sen verran että tanakoituvat. Nelsonin ruukut olivat heräteostos alekorista, vaikuttivat hyvän mallisilta tomaateille ja ovat aika kivannäköisiä. Normaalisti käytän jemmoihin kertyneitä käytettyjä taimiruukkuja.

Nyt mennään taas kuukausi ja toivotaan, etten onnistu tappamaan mitään. Kuukauden päästä oli jotain uutta kylvettävää mutta en nyt muista mitä.

Olen saanut suurimman osan siemenistä Mustilan Puutarhasta. Impectan siemenissä on ainakin toistaiseksi ollut hyvä itämisprosentti, sillä ainoastaan malabarinpinaatti niistä nyt vähän yskii. Se on kuitenkin hidas itämään ja muutenkin hieman konstikas, joten osasin odottaa tätä. Olen aika ajoissa esikasvatuksessa, eli jos nyt tuli fiilis, että pitäisköhän itsekin kokeilla, niin hyvin vielä ehtii -rohkeasti setti kasaan ja kylvämään! Kyllä sitä kasvua on kiva jännittää ja seurata.