Vinkki: nätti jatkojohto

Meillä on muutama paikka joissa tarvitaan jatkojohtoa yhdelle pistokkeelle koska pistorasia on huonossa paikassa tai i-tuotteiden ollessa kyseessä, on johdot liian lyhkäsiä. Alakerrassa on nyt pyörinyt kolmimetrinen perus-ruma jatkojohto ja yläkerrassa on sama juttu, kaapista roikkuu vanha kellastunut jatkojohto jossa on kiinni miehen puhelimen laturi. Molempiin paikkoihin piti saada johto joka ei ole ruma koska käytännössä johdon pitää aina olla paikallaan ja näkyvillä.

Mielessäni olin ratkassut tämän jo aikaa sitte mutta käytönnön toteutus taas, ei niin yllättäen, antoi odottaa itseään. Perobassa näin jo noin pari vuotta sitten kangasjohtoja metreittäin myytävänä mutta muistaakseni hinta oli aika suolainen, ainakin silloin. Clasulla on myytävänä jatkojohtoa tällä samalla johdolla mutta päät ovat mustat ja johdossa on kolme paikkaa -eli ei sovi. Kysyin mieheltä että onko joku este että johdon voisi rakentaa itse ja kun vastaus oli noup niin ei kun hommiin.

Clasulta ostettiin maadoittamattomat pistokepäät jatkikselle. Seinään tuleva pistoke niin että johto lähtee alaspäin ja toinen pää maadoittamattomana koska se oli sirompi ja näissä ei kuulema maadoitus ole kriittinen. Ikeasta hain kaksi vitosen johtoa jotka on tarkoitettu kattolampuille, niiden 1,8 metrinen johto riittää enemmän kuin hyvin... ja metrihinnaksi jäi tosiaan vähemmän kuin muilla tietämilläni tavoilla. Mies nappasin kattolampputilkkeet pois ja korvasi ne clasulta haetuilla päillä ja valmis. Yhden jatkiksen hinnaksi tuli 5+2,99+3,99=11,98 euroa eli sopivasti ja kestää katella! Ikeassa on muuten muunkin värisiä johtoja jos tämä ei tunnu omalta jutulta. Ja nyt jos joku on löytänyt samanlaiset yksöisjatkiksen halvemmalla niin en halua tietää...

Rhododendron eli alppiruusut ♥

Me olemme useana vuotena käyneet Helsingissä Haagassa Alppiruuuspuistossa. Kuulostaa ehkä hieman tylsältä mutta lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon ettei ole. Nämä meille poikkeuksellisen näköiset kasvit nimittäin kukoistavat puupuistossa ja kesäkuussa kukkia on mäntymetsäisessä puistossa silman kantamattomiin. Osa pensaista on niin korkeita että niiden alta voi kävellä ja polut muodostavat lapsillekin mielekkäitä reittejä. Puistossa on myös erilaisia Atsaleoja ja onpa siellä kerran nähty city-kettukin. Kuvia löytyy blogista kesäkuun kohdalta usemman vuoden kohdalta, vaikka täältä, täältä ja täältä  ja täällä. Enpä silloin arvannut että joskus nämä kaunolaiset kasvavat omalla pihalla!

Rhodot kukkivat kesäkuussa tai jopa toukokuun lopussa kuten näistä kuvista näkee. Nämä on otettu meidän pihalta jossa aikaisin lajike eli Cunningham's White on kukkinut jo jonkun aikaa. Tätä lajiketta seuraa Catawbiense Grandiflorum eli puistoalppiruusu pinkeillä, jopa lilahtavilla kukillaan. Siksi ehkä lykkäisinkin Haagaan lähtöä vielä parilla viikolla että nekin ovat täydessä kukassa, pensaat sekä niiden kukat ovat valtavia. Meidänkin pihasta puistoalppiruusuja löytyy mutta ne ovat vielä tiukasti nupulla.

Cunningham's Whiten nuput ovat vaaleanpunaiset mutta kukat muuttuvat puhtaanvalkoisiiksi.

Olen aivan haltioissani kun viime kesänä tehty työ elvyttää pihassa olleet rodot on tuottanut tulosta. Neljä tainta oli istutettu aika sopimattomille paikoilla mutta koska viime vuonnakin muutamia kukkia oli, päätin jättää pensaat samaan paikkaan mutta teimme alustan kokonaan uusiksi. Reippaasti rhodomultaa sekä kalkitsematonta turvetta, kunnolla katetta juuriston ympärille ja sopiva säännöllinen lannoitus palkitaan nyt kukkamerellä. Rhodojen juuripaakku on aika pieni joten pensaita on helppo siirtää tai tällä tavalla kasvualustaa petrata. Maan muokaamisen ajaksi kannataa koko juuripaakku upottaa vesiämpäriin.

Rhodot pitävät paikasta jossa ei tuule ja joka on puolivarjoisaa. Niiden suuret lehdet haihduttavat paljon vettä ja edellisten lisäksi läpäisevä maa sekä maan kosteudenpitokyky on tärkeää ja siksi katetta tai maanpeittokasvi juuriston suojaksi on syytä olla. Aurinkoisella paikalla kastelusta pitää pitää hyvin huolta, varjoisammassa paikassa vähemmän. Kun kasvi alkaa riiputtaa lehtiään on kannullinen paikallaan. Itse haravoin keväällä kaikki neulaset nurmikolta ja kierrätin ne rhodojen alle katteeksi. Lannoitteena olen käyttäny nestemmäistä rhodolannoitetta mutta tänä vuonna ostin pitkävaikutteisempaa raetta -jotenkin se nestemäinen kuitenkin tuntui helpommalta. Kukkineet kukat voi nyppästä pois jolloin seuraavana kesänä kukinta ainakin meidän pensailla on runsaampaa. Alppiruusut tekevät tulevan kesän nuput edellisenä kesänä joten mikäli kukkia haluaa ihailla tulevana kesänä niin keväällä aloitettu hoivaaminen on myöhäistä. Nupuista tunnistaa muuten kukkanuput ja lehtinuput jo aikaisin, kukkanuput ovat pulleampia ja isompia. Keväällä pensaat pitää muistaa suojata varjostavalla kankaalla sillä kevätaurinko haihduttaa lehtien kautta nestettä mutta maan ollessa roudassa ei nestehuolto vielä pelaa. Kangas kannattaa olla tiivistä ettei nuput jää siihen kiinni ja irtoa, nimimerkillä kokemusta on.

Pidän alppiruusujen muotokielestä valtavasti ja kukat ovat todella kauniita. Ikivihreät pensaat näyttävät kivalta talvellakin ja oikeassa paikassa ollessaan ovat sangen helppohoitoisia. Saimme monta tainta tuparilahjaksi ja nyt ensimmäisen talven jälkeen on käynyt selväksi että ehdottomasti kannattaa suosia kotimaisia lajikkeita. Pihassa oli tosiaan kaksi Cunningham's White pensasta sekä kaksi puistoalppiruusua. Lisäksi saimme yhden CW:n sekä kolme puistoalppiruusua lisää. Nämä pärjäsivät hyvin talven mutta kolme ulkomaalaista tainta näyttävät voivan kehnommin. Kannattaa siis taimikaupassa ehdottomasti investoida se noin kymppi tai kaksi enemmän ja ostaa kotimainen lajike niin ilo ei jää yhteen kesään. Alppiruusut ovat happaan maan kasveja joten kalkittu puutarhamulta on nounou eli havumultapussi kannattaa samalla ostaa ellei tulevassa istutuspaikassa jo sellaista ole.

Aloittamisen vaikeudesta, tekemisen opettelemisesta ja onnistumisen odottamisesta. Pihan kunnostuksen ÖÄÅ

Alla mietteitä jotka pyörivät mielessäni kun olemme pihan toisella kierroksella. Alla kuvia keskeneräisestä ja pilkahduksia valmiista. Naapuri pohti ääneen että onkohan tämä työläänpää kuin kokonaan tyhjästä aloittaminen? On.

 

Älä käytä punaista katetta. Olen vakuuttunut että jos maailmanloppu tulee, tänne jää kaksi asiaa: torakat ja punainen kate. Se pirulainen ei näytä maatuvan ollenkaan vaan kun kaivat 10 vuotta vanhaa kukkapenkkiä niin sitä vaan tulee, tulee ja tulee sieltä maan sisältä kerroksittain. Me olemme nyt täyttäneet noin 5-7 kuutiota maata tontin yhdestä sivusta ja varmaan suurin osa täytteestä on tätä punaista katetta jota on kaavittu kukkapenkeistä. Mielenkiintoista on myös se, että koristekatesäkki maksaa noin 12 euroa ja samaan hintaan saa 3 säkkiä kuorikatetta, joka ainakin omasta mielestäni sopii huomattavasti paremmin tällaiselle metsätontille.

Istuta puut järkeville paikoille. Älä istuta vaahteraa keskelle pientä nurmialuetta. Vaahtera olisi saanut jäädä, jos se ei olisi ollut  k e s k e l l ä  pihan ainoata tasaista nurmialuetta. Pallolajit voitti ja vaahtera sai lähteä. Emme edes tajunneet kuinka paljon kohtalalaisen pieni vaahtera varjosti ja valloitti tilaa kunnes se oli poissa. Jotta nurmikko saadaan tasaiseksi täytyy kantokin kaivaa pois ja sepä vasta vihonviimeistä hommaa onkin. Viime kesänä kaadoimme kaksi Koristearoniaa sillä ne oli istutettu kulkuväylälle (sisälle) ja liiskaantuneita marjoja oli laatat, kengät ja eteisen lattia täynnä. Näiden kantoja emme toi edes kaivaa pois koska ovat keskellä Japaninmarjakuusi aidannetta.

Väärät kasvit. Makumieltymyksistä huolimatta on oikeita kasveja ja on vääriä kasveja. Oikeat kasvit ovat sellaisia jotka ulkonäöllisesti miellyttävät pihan omistajaa ja sopivat pihalle ja paikalleen ominaisuuksiltaan. Sellaiset kasvit myös yleensä kasvavat hyvin, menestyvät ja näyttävät kauniilta. Vaikka kuinka joku kasvi olisi ihana niin jos se ei sovi ominaisuuksiltaan pihalle, on se väärä. Eli vaikka kuinka tekisi mieli hankkia vaikka mitä, on pelkästään järkevää tarkastaa sopivatko kasvit  ajateltuun paikkaan, muuten koko touhu on vain järjetöntä rahan sekä ajan haaskausta.

Oikeat kasvit väärissä paikoissa. Melkein yhtä paha kuin edellinen. Meillä on esimerkiksi Lamohietakirsikka talon pohjoispuolella, pienessä rinteessä, portaiden vieressä. Kaksi kolmesta osu, tämä maata pitkin kasvavapensas sopiikin juuri vaikka portaikon vieressään ja rinteeseen mutta se rakastaa aurinkoa, jopa paahdetta. Talon varjoisa pohjoispuoli ei vain ole paras mahdollinen paikka vaikka kasvi siinä kivalta näyttääkin. Meillä on rodoja tuulisella kalliolla, syreeni varjoisassa metsässä, koristevadelma ilman juurimattoa keskellä kukkapenkkiä ja perennoja keskellä nurmikkoa. Google kertoo miten metsässä ollaan ja en nyt tarkoita talon sijaintia.

Kun valitset pensaat, valitse ne hyvin ja istuta ne oikein. Meillä on yksi Koivuangervo pensasryhmä missä en ole ikinä nähnyt edes lehtiä. Luulen että nämä on vaan tökätty maahan ja unohdettu. Toivon todella että saamme nämä elvytettyä sillä poikkeuksellisesti pensaat ovat hyvässä paikassa koska kestävät hyvin lumikuormaa ja tähän ne talvella kasataan, harmi vain että ne ole ikinä kasvaneet pensaiksi. Meillä on myös Kiiltotuhkapensas aidanne jossa taimet on istutte noin 2o sentin välein ja luultavasti tästä johtuen aidanne ei kasva kunnolla. Kiiltotuhkapensasaidanteen taimiväli on 70 senttiä.

Kuten toistuvasti todettu, olen täysin noviisi pihan hoidossa. Koko homma on kiinnostanut minua ikinä kun kasa kiviä –tai itseasiassa kivikasat ovat olleen paljon kiinnostavampia kuin pihanhoito. Luonteeltani olen kuitenkin sellainen että asiat tehdään kunnolla tai ei sitten ollenkaan. Olen siis opiskellut ja paneutunut aiheeseen, tunnistanut kasveja ja lukenut niistä. Nykyisin kun on maailman helpointa avata Google ja hankkia tietoa niin minulle on aivan mysteeri miksi kukaan menisi henkilökunnattomaan Plantageniin, missä kasveista lukee minimaaliset tiedot (allekirjoittaneen kokemus), ostamaan kasveja pelkän ulkonäön mukaan ja vaan tökkäisi ne johonkin. Meillä nyt sellainen piha kuitenkin on, joten tuleepa tämäkin asia tehtyä ns. p**** edellä puuhun.

No mitä sitten. Piirrä kuva tontista, merkitse olemassa olevat kasvit sitä mukaan kun selviää mitä ne on. Tee taulukko kasvien ominaisuuksista sekä tarpeista. Tarkasta ovatko kasvit oikeissa paikoissa. Hanki oikeanlaista maata ja lannoitetta. Laita kulahtaneille kasveilla lisää maata ja siirrä tarvittaessa kasvit ja istuta ne samalla niille suotuisaan maa-ainekseen, kasville suositellulla tavalla. Kastele hyvin ja lannoita tarvittaessa –itse suosin kanankakkaa ja hevosen lantaa, eli luonnonmukaisia lannoitteita. Älä oleta,  esimerkiksi havulta näyttävä Japaninmarjakuusi saattaakin olla yllättäen kalkitun maan ystävä vaikka olet aina luullut että havukasvit tykkäävät happamasta maasta. Lue lue lue. Ole kärsivällinen, noin kolmen vuoden päästä piha(ni) toivon mukaan alkaa näyttämään siltä miltä pitää. Näin ainakin teoriassa, ensimmäinen vuosihan nyt on vasta menossa eli nyt tehdään perustukset.

On opiskeltu, kaivettu, siirretty ja istutettu. Vieläkään ei ole valmista mutta hyvässä vauhdissa. Muutaman vuoden näyttää varmasti vielä puolivalmiilta, tämäkin on ehkä ihan hyvä tiedostaa. Monilla kasveilla kestää useampi vuosi ennen kun ovat sen kokoisia kuin pitäisi ja joillain kasveilla menee useampi vuosi ennen kun edes lähtevät kasvamaan, tästä esimerkkinä Köynnöshortensia jonka istutin viikonloppuna männyn juurelle. Vaikea siis sanoa olenko onnistumassa vai en mutta yritys on ainakin kova. Harmittaa etten aloittanut tätä näin antaumuksella jo kaksi vuotta siten.