Ehkä muistatte minun maininneen kurkkukivusta. Diagnoosi eteni maanantaina kurkunpään tulehdukseksi ja lääkäri sanoi että pitäisi olla kaksi viikkoa puhumatta. Ilmeisesti järkyttyneen ilmeen nähdessään hän pienensi puhekarenssin viikkoon, jos jo ääntä silloin tulee. Puhumattomuus ei varsinaisesti ole ongelma koska minusta ei kuulu pihahdustakaan. Jos ei kahdessa viikossa tule ääni takaisin, uudestaan lääkäriin. No mitäs sitten? No eipä tässä, upeita säitä pidellyt; Jii on mökillä ja mies lähti työmatkalle. Me ollaan bellan kanssa kahdestaan kotona ja voin kertoa että hiljaista ei ole ollut vaikka itse olenkin äänetön. Ymmärrettävästi tyttö turhautuu viittomiseeni ja osoitteluuni ja pieniä mielenpurkauksia päivittäin on ollut siitä huolimatta että käy välissä ottamassa minusta lomaa päiväkodissa. Padillä on sellainen sanakirjoituspeli jolla voi kirjoittaa kerralla kolme lyhyehköä sanaa ja kone sanoo ne -niin epäselvästi ettei tyttö aina ymmärrä. Tänään hukkasin koko tytön Esport Centeriin kun hän pinkaisi juoksuun enkä voinut huutaa perään, enkä huudella häntä etsiessäni. Sokkeloisilla käytävillä hän oli kuitenkin löytänyt oikeaan paikkaan, onneksi.
Asiasta toiseen, rakas ystäväni on lupautunut tutkimaan muistikortit josko jotain olisi tehtävissä kadonneiden matkakuvien pelastamiseksi. Saan kortit hänelle viikonloppuna ja sitten selviää minkalaista matkaraporttia voin lähteä tekemään, kuvilla tai ilman.
Vinkkaan vielä Instagrammista, sillä nykyisin huomaan ottavani sinne aina mahdollisuuksien mukaan lasten vaatteista kuvia ja muutenkin sinne tulee kuvattua lähes joka päivä. Eli jos kuvien katsominen tai lasten rievut kiinnostavat niin kannattaa ladata tuo appi puhelimeen. Netinkin kautta kuvat näkyvät mutta aika kökösti eli Appina tuo toimii niinkuin pitääkin. Nimimerkillä, anana Instagram-addikti.
 |
| Venice, Florida 8.5.2013 |
Eveliina sanoi...
