Kissojen koti

Monesti blogeissa on  siivottu sotkut pois ja eläimetkin loistavat poissaolollaan. Minusta on välillä kiva katsoa myös kuvia joissa elämä näkyy, ei nyt ehkä ne tiskaamattomat astiat mutta ainakakin kodin asukkaat, villakoirat ja oikeat. On myös mielenkiintoista nähda millaisia "kulumia" eläimistä tulee esimerkiksi huonekaluihin tai millaisia sisustukseen liittyviä valintoja eläinperheissä tehdään. Ettei niinkun aina olisi niin sliipattua.

Olen joskus aiemminkin kirjoittanut aiheesta ja kuvannut revittyjä nojatuoleja ja samat terminaattorit täällä asuu edelleen. Adean Band sohva Linosa-kankaalla on kestänyt parivaljakkoa erinomaisesti jo kolme vuotta. Musta Kukkapuron Ateljee-tuoli on aina aivan kamalan näköinen, johtuen sen historiasta ja lukuisista kuynsistä mutta myös materiaalinsa takia, ei todellakaan mikään kissaperheen kaveri tuo sametti. Vaikka kestävyyttä tuskin voi moittia, tuoli kun on jo 40 vuotta vanha. Ktuoli on varsin ehjä, vaikka voisi kuvitella sitä raapimalaudaksi numero uno. Parketti, no se on varsin laikukas kun on millon mitäkin oksennusta mutta ei haittaa, menee vaihtoon kuitenkin jossain vaiheeessa. Tein myös mielenkiintoisen havainnon Ikean lakanoista. Aivan kuten saman firman koristetyynyliinat, niin nuo pellavat ovat kuin kissankarvamagneetteja! Meillä on kaikki muut pellavat henkkamaukasta ja vastaavaa ilmiötä ei niissä ole... vaikkakin sen firman sohvatyynyissä on. Todella erikoista.

Terkkuja Nietokselta ja Diegolta!

Ei hetkeäkään liian aikaisin

Pyhäinpäivä on kaikista pyhäpäivistä minulle mieleisin. Jos vuodessa olisi yksi päivä, kun kaikki on kiinni ja ihmiset hiljentyy omiin oloihinsa, voisi se olla viime viikon lauantai. Valitettavasti sekin on mennyttä, sillä kaupat ovat auki ja business as usual. Koska Sipoon ja Porvoon urheiluseurat kuitenkin kunnioitavat kuolleita, oli meidän junnujen treenit peruttu. Tällaista herkkua ei meidän perheessä kovin usein koeta, että oikein kokonainen päivä ilman treenejä ja menoja!

Olinkin päättänyt julistaa 2016 Pyhäinpäivän perhepäiväksi sekä pihatalkoopäiväksi. Syystalkoot olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten mutta minkäs teet ja parempi kai myöhään kun ei ollenkaan. Oli varsin mukavaa yrittää repiä jäätyneitä tomaattien tukikeppejä laatikoista ja noestella lumeen hautautuneita kasvijätteitä kottareihin. Samaan aikaan mies kolasi lunta alapihalla ja teini ja leidi laskivat pulkalla terassin portaita -mikäpä tämän täydellisempää.

Nietos uskaltautui nieoksille ja talvella katti saakin olla takapihalla valvottuna ilman hihnaa, ei ole nimittäin pelkoa että laittaisi lapasiaan hangille. Diego on niin mukavuuden haluisinen, ettei mokoma tule edes terassille kun haistaa pakkasen ja lumen.

Talkoiden jälkeen ruokakin maistuu paremmalle ja perheleffa leffaherkkuineen on parasta jälkiruokaa. Illalla kävimme viemässä Honkanummelle jälleen kynttilän ja oli taas todettava, että luminen hautuumaa on ihanan rauhoittava. Vaikkakin pikku hiljaa meininki sen kun maallistuu ja pyhätkin menettävät merkityksensä, toivottavasti maailmasta ei ikinä lopu ihmiset, jotka vievät kynttilöitä haudoille.

Ihan pihalla 2016

Eilen oli oikeastaan ensimmäinen päivä kun olin pihalla. Siis meidän pihalla tekemäsä pihahommia ja katsomassa kevään värejä. Syksyllä istutetut krookukset ja lumikellot ihastuttavat väreillään ja huomasin monta paikkaa, mihin istuttaa uusia sipuleita tulevana syksynä. Tämän kevään ensimmäisinä pihahommina haravoin nurmikot ja levitettiin varastosta löytynyt nurmikon kevätlannoite, joka tietenkin loppui kesken. Seuraavalla kerralla tiedän varata kaksi pussia ennen sadetta levitettäväksi. Leikkasin kaikki talventörröttäjät ja haravoin kukkapenkit ja löytyipä niillekin varastosta kevätlannoitetta.

Alppiruusujen kevätsuojaukset poistettiin ja jokainen puska sai kannullisen lämmintä vettä juurilleen. Samalla oli hyvä mahdollisuus takastella lumettoman alkutalven tuhoja kun pakkanen laski yöllä -30 asteeseen. Se, tai vedettömys on ruskistanut etenkin yhden Cunningham's Whiten lehdet ikävästi. Alapihalla vastaavia vaurioita on myös kolmessa puistoalppiruusussa. En uskalla edes toivoa, että etupihan Pohjolan tyttärien nuput olisivat koitokseta selvinneet mutta onneksi suurimmaksi osakso rodot ovat täynnä hyvin voivan näköisiä nuppuja. Viime kesänä siirretyt puksipuut yllättivät sinnikkyydekkään ja vihertävät niin ikään loisteliaasti, kun taas saman kohtalon kokenut muratti pitää jännitystä yllä ja vasta kesällä nähdään onko siitä vielä kasvajaksi.

Täytyy tunnustaa, että olen aivan täpinöissäni. Ihan kuin koti olisi jo nyt tuplannut neliöt ja odotan malttamattomana kesää kun elämä siirtyy ulos. Jännittää, miten kasvit lähtevät kasvamaan viime kesäisen aherruksen jälkeen ja mielenkiinnolla odotan millaiseksi piha muodostuu tulevan kesän muutosten myötä.

Aiomme rakentaa matalan aidan "laiturille", jonka jälkeen se ei ehkä enää muistuta laituria ja luultavasti myös valopisteet hieman muuttavat muotoaan. Toisesta reunasta siirretään mansikat pois ja laitetaan korkeampaa kukkaa tilalle. Viime vuonna hankittu sohvakalusto saa pehmusteiden lisäksi uusia tyynyjä ja uskon, että tähän muodostuu oikein kiva relatila.

Myös Nietos ja Diego olivat eilen ensimmäisellä ulkoilulla. Meidän kisut ulkoilevat pääosin kytkettynä, sekä omaksi että pieneläinten turvaksi. Molemmat ovat kävelleet ulos ilman remmejäkin ja tottelevat hyvin, joten ne saa helposti kiinni. Mutta en uskalla ottaa riskiä, että säikähtävät jotain ja singahtavat pakoon joten mielummmin pidetään kisut kiinni. Nietos on tottunut ulkoilija joka viihtyy hyvin valjaissa ja rakastaa etenkin kivialueita. Diego on hieman säikympi ja sen verran tollo, että käveli eilen suoraan lampeen jonka jälkeen oli aika epärentoutuneen oloinen. Eiköhän tuo kesän aikana totu vielä ulkoilmaankin.

Nyt se alkaa, terassilla hengailu.

Täysin mihinkään ja toisiinsa liittymätöntä höpinää, tavallaan.

 

Meidän ruokahuone on siitä joustava, että tämä on myös luokkahuone kun lapset leikkivät koulua, askarteluhuone, piirrustushuone, muovailuhuone ja kissojen leikkihuone. Jos voittaisin lotossa, teettäisin yhdelle seinälle liukuovet ja eteen terassin. Sitä odotellessa, me syödään talvella enemmän täällä ja kesällä enemmän terassin ruokaryhmällä. Ruokatilassa oli aiemmin etenkin kesällä melkein mahdoton olla, koska lämpötila nousu varmaan 40 asteeseen mutta vuosi sitten tilatut mittatilausverhot sallivat nykyisin tilan käytön myös kesällä. Hiljattain käänsin myös ruokapöydän toisin päin, sillä vaikka se ikään kuin istuisi tilaan luonnollisemmin toisinpäin, on se näin päin käytännöllisempi. Kultapalmu asuu nyt täällä, mutta kohta sen pitää muuttaa paikkaan jossa se ei ole suorassa auringonpaisteessa ja toivon mukaan tule niin lämmin kesä että palmu kavereineen voi asua terassilla.

Odotan jo kesää sillä minulla on visio. Vaikkakin olen jo huomannut konstikkaan talven tekemiä tuhoja kasveissa, uskallan toivoa että meidän piha näyttää ensi kesänä todella hyvältä. Haluaisin muutenkin, että kotimme ei olisi vain koti vaan myös lomapaikka. Että tila sekä fiilis toisi meille ja ystävillemme rennon laid back - tunnelman ja kesällä töistä tullessa olisi fiilis että tulee mökille. Talvella, kun oleminen painottuu sisätiloihin ja harrastuksissa juoksemiseen, ei lomafiiliksestä voi kuin haaveilla mutta kesällä kun ulko-ja sisätilojen ero hämärtyyy, uskon että oikeilla sisustusvalinnoilla ja pihan mielekkyydellä voidaan päästää etelän loma resort tunnelmaan täällä pohjolassakin.

D I E G O

Diego on vuoden ikäinen sinitabbynaamio colourpoint Ragdoll. Diego on maailman läheisriippuvaisin, hölmöin, suloisin ja pieniäänisin kissa ever. Diego tykkää vaatii olla sylissä ja kun hän magaa muualla, rellottaa hän yleensä selällään ketarat levällään. Diegon perusilme on ehkä hieman häppänä, miehen mielestä se tuuttaa varattua koko ajan. Diego on kuitenkin piiloälykäs, sillä juuri kun hän on vakuuttaut kaikki hölmöydellään, huomaamme että kissamokoma osaa avata vaatekaappion ovia molemmin puolin. Vaikka Diego osoittaa täydellistä luottamusta makoillessaan selällään lattialla, on hän hieman arka uusille asioille ja koville äänille. Diego on juuri niin pehmeä miltä hän näyttää.

N I E T O S

Nietos on kohta kaksi vuotias sinitabbynaamio Pyhä Birma. Nietos on meidän kissojen pomo. Nietos käyttäytyy pääsääntöisesti niin kuin oikeat kissat käyttäytyy, eli arvokkaasti ja paheksuen. Nietos on yleensä kissamaisissa asennoissa ja tarkkailee ajattelevan näköisenä ympäristöä. Nietos rakastaa ihmisiä ja olla ihmisten lähellä, mutta ei juurikaan pidä sylissä olemisesta. Nietos ei osaa maukua vaan hän kuulostaa enemmän lampaalta, se mää saattaa johtua tamperelaisesta syntyperästä. Nietos Diegoon verratttuna peloton ja tykkää ulkoilla, paitsi nyt pakkasilla. Nietoksen supervoima on yllätettynä hypätä suoraan ylöspäin noin 130 sentin korkeuteen.

Ja mistä nämä erottaa toisistaan?
No minun mielestä ne on aivan eri näköisiä mutta Nietoksella on valkoiset tassut ja Diegolla tummat, ei voi erehtyä.

miscellanous

Räsy & co.

diego on

ihan erilainen kuin nietos.

Rohkea ja röyhkeä, sylikissa ja hentoääninen.

Höhlempi,

ei ihanampi eikä kamalampi,

just sopiva.