Kilokaupalla

Tässä kirjoittaa ihminen jota haukuttiin pienenä luuviuluksi* ja sisko jonka sisko kävi tukussa ostamassa ruokaa siskolleen koska oli vakuuttunut ettei pikkusisko vaan syö tarpeeksi. Kirjoittaja on ollut teini joka ei löytänyt tarpeeksi kapeita mustia strech-farkkuja ja nuori aikuinen joka ei ikinä käyttänyt mekkoja, hameita eikä shortseja koska jalat olivat liian tikut. Tätä kirjoittaa nainen joka ei ole ikinä ollut laihiksella, tyttö joka oli liian laiha ja kahden äiti joka näytti siltä että odottaisi kolmatta.

Olen aina ollut laiha, liian laiha. Olen aina syönyt hyvin, monipuolisesti ja ollut poikkeuksellisen terve. Nuorempana urheilin paljon ja painoinkin enimmillään viitisenkymmentä kiloa, urheilun jäädessä vakiintui painoni noin 43 kiloon ja pituus 161 senttiin. Sittemmin olen ollut kolme kertaa raskaana ja kiloja on tullut +25, +8 ja +37. Neuvola ei ole huomautellut painonnoususta koska kilot ovat tulleet tuon 43 kilon päälle, paitsi poikaa odottaessa jolloin ei välissä ehtinyt tippua kaikki edellisessä raskaudesta tulleet kilot, ja kiloja tulikin selvästi vähemmän.

Tytön odotuksen aikaan kaikki muuttui. Täytin kolmekymentä. Kiloja tuli ja ennen puoltaväliä selkäni hajosi ja jouduin sairaslomalle, kiloja tuli vielä enemmän. Ystäväni kutsuivat minua leikkimielisesti manaatiksi ja tuntemattomat veikkailivat monikkoraskautta sillä likimain tuplasin lähtöpainoni. Liikkuminen oli vaikeaa sekä tuskallista ja edes kauppareissuista en selvinnyt yksin; en pystynyt kävelemään supermarketin maitohyllylle asti. Kiloja vaan tuli ja tuli vaikka kaikki herkut oli kielletty lievän rd:n takia. En huolestunut, ajattelin että kyllä ne siitä tippuu niin kuin edellisilläkin kerroilla.

Tytön syntyessä synnärille jäi 0 kiloa. Liikkuminen oli edelleen vaikeaa sillä kropan piti kannatella yli 30 kiloa enemmän kuin ikinä aiemmin. En osannut laihduttaa kun en ollut ikinä laihduttanut. Liikuin minkä pystyin ja ajattelin että kyllä ne kilot siitä katoaa imettäessä niin kuin aiemminkin. Jossain vaiheessa luovutin; en tule ikinä mahtumaan vanhoihin vaatteisiini mutta se ei haittaa koska painan mielumin 55kg kuin 40kg. Reilu pari vuotta sitten mahduin 36:iin housuihin ja ainoa asia mikä harmitti, oli maha. Jos söin yhtään mitään, maha turposi kuin pallo ja muutenkin selkeästi keskivartalossa oli liikaa lihaa ja nahkaa, arvelen että painoni tuolloin oli noin 57 kg. Ei harmittanut kuitenkaan niin paljon että olisin tehnyt mitään vaan viime kesään porskutin niin kuin aina ennenkin kunnes syksyllä karu totuus tuli vastaa. En mahtunut enää farkkuihini, ne jämähti polviin ja kaikki vaatteet tuntuivat pieniltä. Talvella ei voi kulkea pellavahousuissa eli jotain olisi tehtävä. Vetkuttelin.

On todella vaikea alkaa rajoittamaan syömisiään kun ei ole tarvinnut sitä tehdä 35:een vuoteen. Tykkään hyvän ruoan lisäksi kolasta, tykkään karkeista, sipseistä, kekseistä ja rakastan lörtsyjä. Puhumattakaan äidin mokkapaloista ja mutakakusta, nam! Viimeksi kun äiti teki mokkapaloja, kävin vaa'alla hänen luonaan ja painoin 64 kiloa. Haloo! Nyt oli aika ottaa itseään niskasta kiinni.

Viisi viikkoa sitten päätin lopettaa limun ja mehun juomisen, jättää kaikki herkut pois sekä rajoittaa voimakkaasti vilja, peruna ja pasta-tuotteita. Käytännössä en juo kuin vettä ja kahvia, syön viljoja maksimissaan kaksi ruisleipäpalaa päivässä (tai puuron) ja lounaaksi ja päivälliseksi syön esimerkiksi lihaa/kalaa/kanaa ja raejuustoa sekä kasviksia tai salaattia. En syö pastaa, riisiä, perunaa tai vaaleaa leipää. Ensimmäinen viikko oli rankka, söin pikkuporkkanoita joka päivä vain napostellakseni. Seuraava viikko oli helpompi ja kolmannella viikolla ei edes tehnyt mieli sokeria. Olin vierottunut.

Samalla piti aloittaa lenkillä käynti mutta se osoittautui mahdottomaksi kun ensin hajosi se selkä ja perään tuli muut sairastelut. En omista vaakaa joten vasta viime viikolla duunifyssarilla pääsin katsomaan mitä on tapahtunut viidessä viikossa ainoastaan ruokavalion muutoksella. Vaaka näytti 59 kg eli kiloja oli lähtenyt 5. Uskalsin kotiin mennessä vihdoin kokeilla niitä vanhoja farkkuja ja ne mahtuivat jalkaan!

Hyvän alun innoittamana aloin joka ilta kotona tehdä selkä ja vatsalihasliikkeitä ja tarkoituksena on pikkuhiljaa laajentaa harjoittelu käsiin ja jalkoihin. Nyt kun päivätkin ovat pidempiä, aion tylysti jättää jotain kotona tekemättä ja painua noin tunnin lenkille ulos useamman kerran viikossa. Kävelen koska inhoan juoksemista -mutta toivon että ennen kesän loppua olen oppinut juoksemaan.

Meillä viikkoillat täyttyvät lasten harrastuksista ja niistä pakollisista arjen tekemisistä. Aikaa omille jutuille on todella vähän ja on hyvin vaikea repiä edes tuntia siihen että kävisi liikkumassa. Käyn kerran viikossa voimistelussa ja sekin on niin myöhään että loppuviikon olen kuin zombie. Tosin treenien aikana ja jälkeen on aivan mahtava olo! Aina ennen on sellainen vähän haluton olo mutta menen paikalle koska ryhmäpaine on kova enkä halua olla luovuttaja. En millään kykenisi käymään salilla tai muussa omatoimiharjouttelussa, tälläinen ryhmän osana toimimenen on todella hyvä motivaattori minulle. Sitä paitsi haluan oppia voltteja ja liikunta ja lihasharjoittelu tulee kätevästi siinä sivussa.

Kyse ei ole ainoastaan siitä että haluan näyttää hyvältä tai mahtua vaatteisiin vaan kohdallani kyse on myös selästä. Nyt on asiaa selvitelty sen verran että notkeat nivelet ja nuoruuden urheilutausta ei ilmeisesti ole paras yhdistelmä kolmevitoselle sohvaperunalle. Selän lihaksisto on saatava sellaiseen kuntoon että pysyy ranka suorassa ja oletettavasti ongelmat selän kanssa vähenevät pelkällä elämäntapamuutoksella.

Viime viikon sunnuntaina olo oli paljon energisempi ja kevyempi ulkoillessa. Vaikka kyse on viidestä pienestä kilosta, luulen että tiettyjen ruoka-aineiden välttäminen toimii minulla. Enää ei ole olo kuin ilmapallolla ja energiataso on tasaisempi päivän aikana. Peilissä ei näy enää vaikeasti puettava keskivartalomakkara vaan minä, vähän pienenpänä ja paljon motivoituneena. Tämä on oikeasti ollut tosi pieni juttu jolla on ollut valtava merkitys.

En ole asettanut itselleni tavotteita kiloissa vaan fiiliksessä. Tämä ei ole vaikeaa koska eihän minulla ole vaakaakaan! Tavoitteeni on saavuttaa pysyvä tila missä peiliin katsoessa voin hymyilä ollen tyytyväinen itseeni.

Samasta aiheesta ovat hiljattain kirjoittaneet myös Nina ja Onnellinen Koti jotka rohkaisivat avaamaan minuakin oman sanallisen arkkuni, kiitos teille, tämä ei ollut ihan iisi rasti :)

Käykäähän lukemassa.

Ei hetkeäkään liian aikaisin,

tullut aurinko esiin. Olin itsekseni miettinyt että onpa ollut auringotonta pitkään ja että tuntuukohan se vain siltä, vai onko ihan oikeasti jotain nyt pielessä tässä talvessa. Joku aika myöhemmin iltalehdissä vahvistettiin etten kuvittele, pimeää on ollut. Nyt kun olen vielä viittänyt teoriassa 4 viikkoa sisltä, oli jo korka aikakin päästä ulos tuulettumaan ja en voinut uskoa todeksi mikä sää sunnuntaipäivälle sattui, ihan mieletön. Tis is vat vii kool "pilivetön taivas" hier in fiinland.

Olin suunnitellut sunnuntaksi pilkkamäki-piknikin kaivariin. Meidän läheltä löytyy Westendin pulkkamäkikin mutta kaivarissa on vieressä puisto, iiiiso mäki ja äiti diggaa maisemista yli kaiken. Lisäksi kaivarin edustalla voi kävellä jäällä! Tunnustan olevani tosi tiukkis mitä tulee jäihin ja siellä kävelemiseen, se on meidän lapsilta täysin kiellettyä. Olen ihan varmasti varoitellut ja peloitellut heidät läpikotaisin koska en kertakaikkiaan halua että saavat koskaan päähänsä mennä jäille kavereiden kanssa tai yksin. Kun käymme talvella kaivarissa  jäillä kävelemässä niin ehkä hieman typerästi, luottaen vain kanssa kulkioihin ja jään paksuuteen, ilman naskaleita mukana. 

Niinhän siinä taas kävi ettei se pulkkamäki jaksanut kauaa kiinnostaa. Ensinnäkin tämä meidän rakas nuorempi lapsi on aivan järjetön pulkkamäkikiukuttelija. En ole ikinä nähnyt lasta jolle on niin vastenmielinen ajatus kävellä takaisin mäen päälle sen pulkan kanssa. Sitten se tönöttää siellä jossain ja kiukkuaa ja mököttää. Ja me vanhemmat käydään vuorotellen tsemppaamassa, komentamassa ja neuvottelemassa että joskohan arvon prinsessa viitsisi nyt kävellä ylös itse kun kaikki muutkin. Nyt sain vertaistukea tuntemattomalta mieheltä jonka mukaan ilmeisesti joidenkin muidenkin lasten kanssa samoja keskusteluja käydään. Jos ei se kiipeäminen niin aina jotain muuta, esimerkiksi "Mä en halua että pomppu juoksee kun MÄ juoksen" Jep jep, aina siis jotain.

"Älä juo sitä kaikkea kaakaota nyt kun sitten ei ole yhtään eväiden kanssa.

Lähdimme Uunnisaarta kohti jossa lapsille hupia toi kaatunut puu. Niinhän siinä kävi että kaakao loppui kesken mutta onneksi isoveli pelasti tilanteen antamalla omasta termoksesta vielä mukillisen tytölle sämpylän painikkeeksi. Mies uhrautuvasti jonotti Uunisaaren kahvilassa mammalle kahvia ja minä yritin muistella miten kameraa käytetään.

Tarkoituksenamme oli kävellä jäätä pitkin takaisin rantaan mutta sain jonkun villin ajatuksen että eikun hei kävellään tuonne saareen, tuonne minne monet muutkin kävelevät! Onko se Suomenlinna? Mies katsoi minua kuin tärähtänyttä mutta sain kun sainkin maaniteltua poppoon muuttamaan kurssia. Niinhän siinä kävi että yhtä tai kahta lapsta vedettiin pulkassa ja perillä huomattiin ettei tämä mikään Suomenlinna ole kun Särkkä! Yhtä kokemusta rikkaampana, pari keksiä rinnan alla lähdimme saaren kierrettyä kävelemään takaisin Ursulaa kohti. Piste ja papukaijamerkki miehelle sillä tässä kohtaa alkoi molemmista lapsista loppua patterit kun jäällä oli arviolta 30 cm lunta joka oli vaihtelevassa muodossa. Mies repi perässään siis yli 60 kiloista pulkkaa ja minä hilputin perässä kameran kanssa.

Maisema jäällä on niin mieletön. Valkoista silmänkantamattomiin ja sellainen rauhallisuus ympärillä. Siellä täällä väripisteitä rakennustan tai laivojen muodossa ja pilvetön sininen taivas. Samalla sain ensimmäistä kertaa ihasteltua tytön haalaria kunnolla; on se vaan ehkä eniten magee haalari ikinä. Malli on Reiman tämän talven malliston Kiruna mutta väri poikkeuksellisesti valkoinen (sarjatuotannossa sininen ja punainen). Tuskin valkoinen haalari mikään myyntimenestys olisikaan vaikka malli on tosi kiva, mutta näin meidän pulkkareissuille valkoinenkin sopii passelisti. Ominaisuuksiltaan, malliltaan ja toiminnoiltaan haalari on tosi hyvä eli suosittelen läpimästi jos alesta vielä onnistuu Kirunan nappaamaan.

Valkoinen haalari on kuin tyhjä canvas ja siihen voi kuvitella päälle melkein minkalaisen kuosin tahansa. Minulle itselle tuli mieleen muutamakin eri vaihtoehto mutta Reiman suunnittelukilpailu Design by Real Kids on vain lapsille. Eli laittakaahan lapset piirtämään uusi kuosiehdoitus Reimalle ja voittaja valikoidaan loppujen lopuksi Facebookissa. Reima aikoo toteuttaa voittajan ehdotuksen pohjalta uuden kuosin 2014 mallistoon ja voittaja saa myös tuotepalkintoja. Tarkemmat ohjeet kilpailuun täältä Reiman sivulta: http://www.reima.fi/fi/kidsdesign/

Reima Kiruna

Ps. Ostaisitteko te valkoisen haalarin tai toppahousut?
♥♥♥

Viiden tähden päivä pähkinänkuoressa

Unohduttiin ulos,

tuntikausiksi.

Kaikki mitä piti tehdä,

jäi tekemättä, ei harmita yhtään.

Teen ne huomenna.

AURINKOISTA VIIKKOA !

*****

Lämpöaaltoa odotellessa

Meillä kotona sellaisia onkin jo ollut. Selän hajoamisen jälkeen hajosi lapsi ja heti perään äiti. Tyttö joka ei ole juurikaan ikinä kipeä, oli kesken päiväkotipäivän jo mennyt itkuiseksi ja soittelivat päiväkodista hakemaan. ”Aijaijaijai” piteli toista korvaa ja minä soittelemaan isille että varaappas aika lääkäriin. Samana iltana Mehiläisen korvatulehdus-diagnoosin jälkeen apteekin kautta kotiin ja ystävällinen lastenlääkäri kirjoitti myös äidille Duacteja sillä oma olo paheni muutamassa tunnissa merkittävästi. Siinä me tytöt sitten sairastettiin viikko kotona.

Mulla aina heti toinen ajatus on, kun lapsi tulee kipeäksi että tässäpä on hyvä siivoilla samalla kämppä ja järjestellä kaapit. Meidän lapset ovat harvoin kipeitä ja kipeänä ollessaankin likimain ylireippaita, että pitää enemmän toppuutella tekemisiä kuin hyysätä. Siinä onkin siis erinomainen tilaisuus keskittyä kodinhoitoon ajan kanssa. Joten josjakun sairastuu itse samaan aikaan kun lapsi, harmittaa kun hyvä kotipuuhasteluaika meneekin ihan ”hukkaan”. Nyt kun olen ollut itse yli kaksi viikkoa vuoteen omana ja kämppä on kun pommin jäljiltä, saisin varmasti kevyesti koko viikonlopun käytettyä pelkkään kodinhoitoon. Olen kuitenkin vakaasti päättänyt että jos aurinko paistaa, en varmasti siivoa vaan me mennään ulkoilemaan!

Blogeissa on kovasti puuhasteltu jo kevätvaatteiden valmisteluja mutta minä olen vielä aivan vaiheessa. Ystävän kanssa olemme asiaa sivunneet ja hän odottaa kovasti että Reiman nettikauppaan tulevat loputkin mallit (kuulemma viimeistään viikolla 10 on koko mallisto nettikaupassa jos ei vielä ole) ja minä odottelen kovasti inspistä ja aikaa käydä asian kimppuun. Kaapissa on tällä hetkellä koossa 128cm popin siniset housut, Napapijrin takki ja todennäköisesti vielä liian reilu Mini a Turen housut/anorakki –setti. Toisin sanoen tyttö tarvitsee perus-päiväkotikamat, mutta katsotaan nyt mitä aika tuo tullessaan. Pojan takille en ole juurikaan uhrannut vielä ajatusta, ehkä valkoinen Napapijrin takki vielä mahtuu. Olen myös luvannut toteuttaa tytön spesiaali-toiveen eli yllätystä tulossa ja poikkeuksellisesti tuleva pk-takki ei ainakaan ole popin sillä mallistossa ei sopivaa väriä ole.

 

Tällä välin olen varannut niin kampaajaa kuin neuvolaakin ja ennen kaikkea sen keväisen kirpputoripöydän. Ilahdutti kuulla että Nella&Nuttu hinnoittelee edelleen pöydät asiakasystävällisesti hintaan 35 €/vko. Varasin pöydän alkaen viikolta 14. Olen saanut muutamia kyselyitä sähköpostitse mutta en millään saa kuvattua ja hinnoiteltua vaatteita jokaista kysyjää varten. Eli jos blogissa on näkynyt jokin tietty vaate, laita kyselyä ja hintatarjous sähköpostiin niin palaan asiaan muutoin lähes kaikki tytön vaatteet koossa 116-122 löytynevät Nella ja Nutusta viikolla 14. Selkeästi talvivaatteet jätän odottamaan syksyn myyntipöytää.

Jos joku haluaa ostaa vaaleanpunaisen Ver de Terren rusettitakin, voi laittaa tarjouksen sähköpostiin. Takki myytiin hetkessä loppuun Keinuhevosesta viime keväänä ja on kyllä hintansa (muistaakseni n. 95 euroa) arvoinen sillä on yksi näteimmistä takeista mitä meillä on ollut. Takki on tekninen (saumat teipattu) ja kevyt, eli sopii niin välikelien ulkoiluun kuin kaupungille mekonkin kanssa. Takissa on kiristysnauhat jotka saa ruseteille hihoissa sekä rinnan kohdalla sekä vetoketju ja irroitettava huppu, valko-vaaleanpunainen puuvillavuori. Koko koko 6 ja mahtui erittäin hyvin viime toukokuussa 118cm/23kg olleelle tytölle koko kesän ja syksyn eli reilu mitoitus (kuvat keväältä jolloin mitattu 118 cm). Takkia on käytetty lähinnä kun kaupungille on lähdetty sateisemmalla kelillä eli erinomaisessa kunnossa ja pesty yhden kerran.

Nyt jään odottelemaan viikonlopulle aurinkoa ja palataan taas uusien kuvien kera,

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA !

[valivalivalivali]

 

Sellaisia terveisiä että sängyn pohjalla lojutaan jo lauantaista asti ja mur. Selkä kajahti taas ja jo tutunoloisesti on työpaikkalääkärin kanta sairaslomaa ja lääkkeitä. Yritin pyytää että selkä tutkitaan ja että saisin lähetteen fyssarille edes mutta ei. Tämä on nyt sitten ilmeisesti kannattavampaa makuuttaa ihmisiä sängyssä määräajoin, hoitaa seurauksia eikä selvittää ja poistaa syytä. Mur. No minkäs teet. Nyt pystyn jo kävelemään yksin ja pitämään hetken läppäriäkin sylissä että edistystä näinkin tulee, hitaasti mutta tulee. Ilmeisesti maanantaina lääkärissä käydessä onnistuin myös nappaamaan jonkun pöpön mukaan sillä olen myös yskinyt jo kolmatta päivää. Yskiminen äärimmäisessä selkäkivussa on muuten niin tuskallista etten toivo kenellekään.

Harmittaa tietty että voimistelukertojakin jää väliin ja aikaa menee ihan hukkaan kun mitään ei pysty tekemään, tekemistäkin kuitenkin olisi. Tähän päälle kun sattui vielä miehen työmatka seurauksella etten saa tyttöä päiväkotiin ja tuo kyllä tylsistyy ressukka kun minustakaan ei kamalasti aktiviteetteihin ole. Onneksi osaa leikkia ja tehdä itekseenkin, tosin laittelin maalaustarvikkeet valmiiksi seurauksella "Äiti, miten mä pesen kädet kun meille ei tule vettä tänään?". Niinjoo, se vesikatkokin. Ehkäpä viikonloppua kohti selkä menee parempaan, mies palaa matkoilta ja saadaan pikkuhiljaa arki rullaamaan. Yritin etsiä jotain kuvia mutta tyhjästä on paha nyhjästä. Tässä kuvasarjaa taannoiselta joulukorttikuvaus-hetkeltä, joka oli nopea mutta sitäkin tuloksellisempi. Palaan telkkarin päiväohjelmien pariin, muistakaa venytellä!

***

Hups, mites sitten kävikään...

Olen joskus listannut sellaisia menetettyjä periaatteita ja syötyjä sanoja, lisättäköön kirjoihin ja kansiin että syöty on taas. Ehkä jopa hivenen vanhanaikaisesti olen pitänyt kiinni ajatuksesta että lapset opettelevat ensin laskemaan suksilla ja vasta sitten laudalla, tyttären kohdalla asenteeni lisäksi asiaan on vaikuttanut myös ikä. Lumilautailua ei lähtökohtaisesti juurikaan suositella alle 6-vuotiaille (vaikka toki pienempiäkin rinteessä näkee) ja alle 5-vuotiaat ovat kuitenkin helpompia rinteessä suksilla, jos jo miettii hissimatkoja jne.

No olen nyt reilu vuoden kuunnellut ratkutusta lumilautailusta, lumilautailusta ja lumilautailusta. ”Äiti, mä haluaisin opetella lumilaudalla!” Väsytystaistelu on selviö kun kaksi muuta laskee laudalla ja isoveljeä idolisoidaan aika vahvalla tunnetilalla. Kun sillä ihanallakamalallaisoveljellä alkoi Lumilautailun Temppukoulu Peuriksella viikolla kaksi, katkei henkinen selkärankani ja annoin periksi. Laitoin tytön lumilautatunneille. Ensimmäisellä tunnilla oli tarkoitus testata onko lapsella vielä minkäänlaisia edellytyksiä oppia lautailua. Tunnin jälkeen yllätys oli iso sillä opettajan arvio lapsen taidoista ja edellytyksistä oli vähintäänkin super. Opettajan mukaan harvempi 5-vuotias pystyy samanlaiseen laudan käsittelyyn ekalla tunnilla ja todennäköisesti mm. voimistelulla ja laskettelutaustalla on suurikin merkitys. Toinen lautailun yksäri varattiin seuraavalle Peurisreissulle ja tyttö pääsi jo pitkän lasten rinteen alas asti kaatumatta: tosin ”lanaamalla” mutta opettajan mielestä todella taitavasti harjoittelumäärään nähden; jota siis tähän mennessä oli kertynyt vajaa 2 h. Tytön tahtotila tietysti pelaa suurta roolia tässä ja edes -19 asteen pakkaslukemat eivät viimeksi menoa hidastaneet. Ja tämän äidin oli uskottava että ehkä tämä tyttö on tarkoitettu rinteeseen lautailemaan.

Sitten alkoi se seuraava ratkutus. ”Äiti, mä tartten OMAN lumilaudan”. Tähän mennessä olimme vuokranneet tytölle tunneille laudan ja kengät (yhteensä 19 €/h) ja olin jo itsekin miettinyt omien varusteiden ostamista snoukkatytylle.

Burton ei ole vakuuttanut minua ainoastaan laskuvaatteiden vaan myös varusteiden puolella. Vaikka nykyään on lautamerkkejä pilvin pimein, on Burton tunnetuin ja pitkäaikaisin toimija alalla, ihan hyvä referenssi. Olen aina ollut sitä mieltä että minkä tahansa asian tekeminen on mukavampaa kun asiallset vermeet joten Burtoniin päädyin näissäkin hankinnoissa. Lauta sekä kengät menevät 2-3 vuotta eli hintakin jakaantuu useammalle käyttökaudelle. Kävimme kiertämässä Sellon urheiluliikkeet sekä Suomenojan Intterin alennusten toivossa ja kävi ilmi että pienille ei valikoima päätä huimaa; varusteita on vähänlaisesti ja ne eivät ole alessa.

Kierroksen aikana ja illan googlettelun jälkeen päätös tehtiin Burton Chicklet laudasta, Grom –kengistä sekä Grom –siteistä.

Intersportista olisi saanut laudan pienellä alennuksella mutta kun huomasin että kenkiä on valkoisenakin, laitoin kyselykierroksen Lahden Sinneworldiin sekä Burton Storeen (http://www.burtonstorehelsinki.fi/). Lopulta ilmeisesti viimeiset valkoiset koon 33 Gromit löytyivät Burton Storesta ja päätin että haetaan koko setti samasta paikasta, jossa oletettavasti on myös asiantuntevin ja kokenein henkilökunta.

Keskeltä lumimyrskyä Sörnäisten Rantatien varresta löytyneestä Burton Storessa on laaja valikoima niin varusteita kuin asusteitakin. Myymälä on tilava sekä erittäin siisti ja tuotteet ovat hyvin esillä. Tiskin takaa löytyi aivan mielettömän mukava ja etenkin asiantunteva palvelu, miilaikii! Liikkeestä saa aivan varmasti kaiken mitä lumilautailuun tarvitsee ja vähän ekstaakin. Mieleni teki jäädä brausailemaan mallistoja mutta nyt pidettiin fokus tytön tarvikkeissa. Ystävällinen myyjä asensi siteet, tarkasti tytön asennon laudalla ja kertoi mielenkiintoisia asioita tuotteista. Kuten esimerkiksi sen ettei Burtonin lasten laudat olekaan täysin lautoja vaan hieman kuperia jotta lapsen olisi helpompi käsitellä lautaa laskiessa. Hymyilevä myyjä sai minut myös vakuuttuneeksi (ostopäätöksen jälkeen tosin) että on todellakin merkitystä, minkälaisen laudan/kengät opettelevalle lapselle ostaa.

Lasten laudassa tärkeitä ominaisuuksia on leikkaus sekä paino. Nyrkkisääntö on että lauta on leukaan, +-5cm. Tyttö on laskenut tunneilla 100cm laudalla mutta koska laudan pitää olla sopiva ennen kaikkea ensivuonna, ostimme 110 senttisen laudan nyt 120 senttiselle tytölle. Grom –kengissä on ominaisuus joka mahdollistaa kengän koon kasvattamisen noin 0.5 sentillä jalan kasvun myötä ja kengät kiinnittyvät nopeasti sekä tukevasti kahdella tarralla. Grom –siteissä on erilainen muotoilu kuin aikuisten siteissä. Tämä mahdollistaa ainoastaan yhden hihnan kiinnityksen joka on sangen näppärä ja nopea, sillä monissa keskuksissa suositellaan että takaside on auki hissimatkoilla. (Yksi syy miksi ne lautailijat istuskelee siinä hissin vieressä rinteen yläpäässä) Laudan jäädessä pieneksi voi siteet siirtää seuraavaan lautaan niin kauan kun laskukengät eivät ole isommat kuin koko 38.

Regut (=regular) laskee vasen jalka edessä ja goofyt oikea jalka edessä

En osaa sanoin kuvailla miten ylpeä ja onnellinen tyttö oli uudesta lumilaudasta. Toivon että tämä toimii motivaattorina myös yksinharjoitteluun johon panostetaan nyt enemmän. Tarpeen mukaan tuntejakin toki otetaan ja tyttö on jo pyytänyt päästä ensi vuonna temppukouluun, jonka alaikäraja taitaa tosin olla 7-vuotta. Ensin kuitenkin opetellaan menemään hissillä yksin ja kääntymään laudalla myös oikella, eli kanttamaan varpaihin päin.

Kun aika antaa myöten, menen paremmalla ajalla Burton Storeen selailemaan mallistoja sekä mitoituksia tarkemmin. Burtonilla on laajan talvivaatemalliston lisäksi myös kesämallisto, vaikkakin kuulemma vielä hieman tuntemattomampi. Nyt en huomannut kysyä onko myös lapsille kesäisempää kudetta mutta kysäisen seuraavalla kerralla. Liikkeessä oli nyt hyvin jäljellä lasten toppaa ja myyjä kertoi että he pystyvät kauden aikana myös tilamaan jos hyllyssä ei jotain ole…ainakin niin kauan kunnes keskusvarasto myy eioota.

Niitä kevättalvi-aurinkoja odotellen, 

hyvää alkuviikkoa kaikille!