Tulossa...

Arjen lomassa,

vähän silloin tällöin.

Tänään on työstetty pohjat,

materiaalit puoleen väliin.

Kohta on valmista.

Sitten startataan!

17.

Hotellielämää.

17. kerros.

*****

Harmitti kun en päässyt

tutustumaan.

Uuteen Kuopukseen.

Siellä on paljon

meillekin mieleistä.

Mene puolestani

ja kerro

millaista oli.

He avaavat tiistaina.

Edellisessä,

kauniita kommentteja.

Kiitos ♥

Eilen tuli isi.

RiemuKiljuHurraa!

Tänään oltiin taiteissa

ja

huomenna mennään Tampereelle.

Sekalaista saldoa tältä illalta.

Ihan mieletöntä olla yhdessä.

Yhdessäoloa.

Naurua ja riemua,

elämäniloa,

menee ne kiukutkin kivemmin kun on kaksi.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Huomenna.

Tulee isi kotiin.

Ainankin neljäksi päiväksi.

Meillä onkin jo vähän ikävä.

Autumn

Mutsikoita, kirpeä ilma, lehdet kahisee.

Hanhia ei näy juurikaan, vihreä katoaa.

Hupppareita ja hattuja, tennarit jalkaan.

Pakataan kesä pois, viikataan laatikkoon.
Meidän kävelyreitit muuttuvat valkoisiksi.
Vaatteetkin muuttuvat vaikka harmaiksi.

Kirpakkaa viikkoa!

Laifstailia.

Arki rullaa,

töitä, mies matkoilla, lapset, töitä, mies matkoilla,

lapset, viikonloppu.

Tänään oli vähän muutakin.

Äiti kävi kaupoilla minulle.

Siis minä, itse, minulle, mun!

Illalla sitten keikalle.

 Takki on Vilan, Stockalta.

Kun se toinen meistä paljon matkustaa,

vinkkasin että tarvitsen jonkun lämmikkeen

syksyn viileneviin iltoihin.

Tätä me mentiin hakemaan,

nahkatakki oli vain bonus.

Villatakki, Cristelle & co.

Inhoan normaalisti liukuvärjättyä ja lyhyitä hihoja.

Mutta tämä kolahti.

En osaa olla muotikuvissa,

kuvissa yleensäkään.

Mutta ehkä tämä välttää.

Ainiin, olisiko näihin pitänyt laittaa mätsäävät vaatteet!

Illalla mentiin keikalle.

se loppui biisiin I'm singing in the rain.

Bonolla on ihan törkeen magee peilipallo!

Meidän oma on paljon pienempi.

Käyks mä usein täällä?

Joskus puhuttiin siitä kategorioimisesta. Siitä kun laitetaan asiat laatikkoon jonkun hyvinkin niille tyypillisen piirteen mukaan. Tämä mietittyttää minua usein. Joka päivähän arjessa lokeroidaan ja tyypitetään. Itse saan kuulla olevani tyypillinen Espoolainen, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.

No mitä? Tyypillisellä Espoolaisella on kuulemani mukaan pikeepaitoja, purjehdustakki, kärjistetysti häneltä löytyy myös miehensä tuulipukuun mätsäävä kahinavaate sekä kävelysauvat. Espoolaiset päiväkotilaiset on kuulemani mukaan paremmin syötettyjä kuin muut, he kasvavat isomiksi ja pulleammiksi. Koululaiset kulkevat konservatiivissa merkkivaatteissa ja kaikissa valtion päivänviettolaitoksissa huhun mukaan kiinnitetään huomiota pukeutumiseen ja siitä myös kiusataan. Olen myös kuullut kuinka Espoolaiset ovat joskus ylpeitä, heillä ei ole oikeanlaista arjen sisältöä ja syyllistyvätpä he taajaan turhamaisuuteenkin.

En oikein tunnista itseäni tyypityksestä. Myönnettäköön että omistan pikeepaitoja, lapset merkkivaateitaKIN ja pienempi on vallan pyöreämahainen. Uskon että jokainen voi listasta noukkia jotain mikä sopii omaan elämäntilanteeseen Espoosta Tupokseen akselilla.

Olen myös kuullut miten maalaiset ovat juntteja. he kulkevat läpi mäntymetsien Nokian Kontioissa ja ne helposti leimahtavat verkkarin lahkeet on varren sisällä. Maalaiset eivät kuulemani mukaan oikein kässää juttuja ja ovat todella nurkkauntaisia ja silti pitävät itseään meitä kaupunkilaisia parempina. Sillä mitäs me asfalttiviidakossa elävät ymmärtäismimme oikeista arvoista ja luonnonläheisestä elämästä. Maalla sentään on raikas ilma ja onnelliset lapset! Kehä III:n ulkopuolella asuvat lapset eivät tarvitse harrastuksia, he saavat nauttia luonnosta ja lukuisita lähi torppien lapsista. Heistä kasvaa vanhempiaan kunnioittavia ja työtä pelkäämättömiä. Osuiko?

Olen miettinyt missä kohtaa Espoo muuttuu Vantaaksi ja Vantaa maaseuduksi. Missä kohtaa kehitystä geenit huomaavat olevansa kaupunkilaisia tai maalaisia, Turkulaisia ja Stadilaisia.

Vai onko mahdollista että tyypitys onkin vanhemmilta opittua perimätietoa? Voiko 2-vuotias lapsi todella hiffata Muumimaailmassa että vierenen skidi on Petäjävedeltä ja päällä on sangen epätrendikäs paita yhdistettynä ihan väärän värisiin verskoihin. Ja huomauttaa siitä? Onko hurjimmassa skenaariossa jopa mahdollista että huomauttava lapsi olisikin maalta, se viereinen epätrendikäs ilonen lapsi kaupungista ja koko tilanne olisi tilastopoikkeama.

Teemmekö me aikuiset teesejä vain silloin kun yksittänen tapahtuma on helppo linkittää vallalla olevaan stereotypiaan ja tällä tavoin saada lisää huomioarvoa asialle? Onko kyse kuitenkin enemmän yksilöistä kuin maantieteellisestä sijainnista.

Perjantaita kohti!

Arkikuvia ja juttuja.

Joskus kiukuttaa.

Vätystää.

Kiehnäytytyttää.

Mikään ei tunnu olevan hyvin.

"JooEi!"

Tekee mieli heittäytyä,

vinkua.

Ei äiti tiedä, eikä isikään,

mikä olisi nyt se miten olisi hyvin.

Päivällä.

Meidän lapsi on aina päiväkodissa iloinen.

Hyvällä tuulella.

Leikkii ja osallistuu.

Niin ne kertoivat.

Rytmitajukin on kuulema loistava.

Kotona kyllä sitten kiukuttaa.

Tuskin normaalia enempää.

Mutta vää-vää-vää-ääää!

 Rytmikkäästi.

Esimerkiksi eilen.

Huudeilla.

Eilen oltiin vähän eri huudeilla.

Hoidettiin asioita pitkin poikin,

kun mieskin oli paikalla.

Meillä on yks projekti,

josta varmasti tulee myöhemmin

lisää kuvamateriaalia.

Käytiin myös Tervasaaressa.

Heti perään viime kerran,

siitä on ehkä noin 17 vuotta.

Satoi kun lähettiin,

perillä oli tuskasen kuuma,

auringosta ei tietoakaan

mutta

kuuma.

Ei saisi sanoa mutta

kyllästyttää.

Syksy saisi tulla,

kirpeä ilma, raikas.

Odotellaan.

Kuvausreissulla ei jaksa käydä kun on kuuma.

Kaikki on jo jotenkin nähty.

Ihan sattumalta oli nyt kamera mukana,

kaveri sanoi että rannassa olisi ollut purkkareita.

Ei ollut, ehkä olimme väärässä rannassa.

Odotellaa,

sitä syksyä.

Odotellaan isnpistä.

Raikasta viikonalkua kaikille!

Sellainen ihana fiilis.

Kutittaa, vähän mahanpohjassa.

Mimmosiikohan ne on?

Onko koot?

Tuleekohan ne ees.

Meniköhän ihan hutiin.

Tuli ne.

Sunnuntai-maanantai välisenä yönä tilasin.

Tänään lähetti toi ja vei ne äidille.

Kaunein paketti ikinä.

En raaskinut kanttakaan nostaa, niin kaunis.

Pakkohan se oli, nostaa.

Iik!

Siellä ne olivat, silkkipaperissa,

kauniisti viikattuna.

Yksi kerrallaan nostin ja avasin,

tunnustelin ja katsoin.

Kyllä ne mahtuu!
Ensi kesänä, täydellistä.

Hame, mekko, housut, villatakki, toppi ja t-paita.

Valkoisia.

Ihan valkoisia, osa uv-suojattuja.

Yllätyksenä äidille shopperi ♥

Täydellinen laatikko,

täydellisiä vaatteita,

täydellinen laatikollinen vaatteita.

Valkoisia.

Tilaan ihan oikeesti,

ihan siis silleen aikuisteen oikeesti,

uudestaankin Petit Pataponilta ♥

Ja kerroinhan jo,

ilman postikuluja.

Joskus,

printit on ihan okei

pikkusisko on ihan okei

isoveli on ihan okei

Joskus,
ei.

Äiti, toi kiusaa/mä en enää ala mitään/äiti, toi ei anna

/EIIIIIIII!/äiti, mä en HALUU olla ton kaa

/mä en kyllä enää ikinä oo sun KAa!

/isi, mennään jonnekin muualle missä noi ei oo

/SE ON MUN ET OTA SITÄ!

/mä en haluu enää et toi on täällä.

Tytöllä on vain kova ääni,
kyky huutaa, kiljua, itkeä ja raivota.
POMPPUUUUUUUUUUUUU!

Ihan okei.
Mitäs sitten; ne tappelee ja kiusaa toisiaan.
Härkkii ja poukkii.
Mut eiks niin pidäkin?

Ne on ihania,

niillä on luonnetta ♥
*klik*

Boden Boys.

Taidan vielä hieman ilakoida. Siis pienistä asioista, siitä kun vaatteet pysyvät päällä. Monelle se on itsestäänselvyys, meille ei. Tämän hetken pukeutumistrendit tekevät pojille väljää ja isoa, tytöille kapeaa ja slimmiä. Olen ennenkin sanonut, sanon taas: meidän lapset menevät vääriäpäin!

Tyttö ei mahdu henkan housuihin, pojalla ei pysy päällä -mikään. Autuaaksi tekevät kumpparikiristyksetkään ei näytä enää kivoilta, kun kumppari on pingotetty äärimmilleen ja välissä on puoli metriä kangasta. Ja liian pienestä vaatteestahan ei saa isoa tekemälläkään.

Olemme siis kahlanneet läpi merkkejä merkkien perään, merkittömiäkin.Pojan kohdalla etsintä on päättynyt, olemme kotona, maalissa, eläköön Boden! Ei enää kokeiluja ja testauksia, kaapin täyttöä vaatteilla joita ei voi käyttää. Nyt on se yksi paikka, josta saa aina taatusti housut jotka ei tipu.

Siis kapeille lapsille, kapealla mitoituksella, leveillä lahkeilla, kapealle lestillä, kivoilla kuosilla, hyvillä materiaaleilla, klassista ja leikkisää. Käyn täällä aina kun uusi mallisto tulee.

Mii laik Boden ♥